Lapsi vahingoittaa itseään

ajan lastenpsykologille. Koulun kautta varmaankin pääsee myös.

nyt on aika ottaa yhteyttä ammattiauttajiin. Halaus sinulle, varmasti tuntuu todella pahalta.

Itse voit koittaa paineistamatta jutella kuormitustekijöistä tyyliin "on tosi surullista kun x kuoli". Siis sanottamalla tunteita. Ja hei, kuvaamasi oireet voi kertoa ihan hyvin ahdistuneisuudestakin, mikä olisi ymmärrettävää kertomaan valossa. Hyvä on kun huomaat lapsesi, silloin voit myös auttaa.

Pääasia että olet huomannut asian ja etsit apua ==> välität lapsestasi. Sinuna ottaisin yhteyttä psykologille tms. Voihan olla että tuo on ihan vaan ahdistusta, mutta on olemassa myös pakko-oireita joissa on juurikin tuollaista hiusten repimistä ja ihon nyppimistä. Usein stressi laukaisee tuon pakko-oireen joka on ollu siihen asti "piilossa". Ehdottomasti ammattilaisen juttusille. Tsemppiä :) !

mutta ei välttämättä ole vakavasta kysymys, joten älä liikaan pelottele ja masenna itseäsi. Montaa lasta ruvet ärsyttää ja ne revitään pois. Kynsiä ei ehkä kovin moni revi, mutta pureskelee kyllä, kummasta kyse? Ja hiuksiakin voi joku innostua ihan muuten vaan nyppimään... Jos ei siis tukko kaupalla revi niitä---

kun pikkuveljensä kuoli yllättäen. Hakkasi päätä seinään ja vahingoitti itseään terävillä leluilla. Saimme avuksi perhetyöntekijän, mutta sillä ei tuntunut olevan vaikutusta pojan käytökseen. Nyt oireilu on aika paljon jo lieventynyt, mutta saimme silti hänelle lähetteen lastenpsykiatrille. Odottelemme aikaa sinne.

mutta ei välttämättä ole vakavasta kysymys, joten älä liikaan pelottele ja masenna itseäsi. Montaa lasta ruvet ärsyttää ja ne revitään pois. Kynsiä ei ehkä kovin moni revi, mutta pureskelee kyllä, kummasta kyse? Ja hiuksiakin voi joku innostua ihan muuten vaan nyppimään... Jos ei siis tukko kaupalla revi niitä---

-lapselta ei ole leikattu kynsiä niin kauan kuin muistan. Hän repii ne sormista ja varpaista. Tänään huomasin suihkussa hiustupon. Kysyin lapselta että sinunko nämä ovat? Vai äitin? Hän vastasi siihen että "en minä ENÄÄ revi hiuksia". Ai hiuksiakin? Uusi säikähdys ja siksi tulin tänne kyselemään.

Olen puhunut huolesta aiemmin lääkärissäkäynnin yhteydessä. Miettinyt masennuksen mahdollisuutta. Lääkäri ei ollut kovin huolissaan. Puhui johdonmukaisuudesta kasvatuksessa ja ennakoitavuudesta. Meillä ei ole miehen kanssa ihan samanlaiset sävelet kasvatuksen suhteen ja siinäkin voi olla yksi syy. Muiden lisäksi.

mulla oli pienenä aika hankalasti tuollaista. Revin kaikki ruvet ja nypin hiuksia päästäni. Edelleen aikuisena saatan ajatuksissani nyppiä. Muuten olen kyllä ihan normaali, naimisissa ja hyvässä ammatissa :) Pakko-oireilu on jossakin määrin periytyvää, siskollani on samanlaista.

kokenut henkisesti liian raskaita asioita, joita on vaikea käsitellä ja ne aiheuttavat tunne-elämän puolella ahdistusta ja henkistä kärsimystä...voi ihminen kehittää keinon helpottaa tuota pahaa oloaan tuottamalla itselleen tarkoituksella fyysista kipua, jolloin sisäinen pahaolo helpottaa hetkeksi.



Menisin perheneuvolan psykologille. Todennäköisesti teidän kohdallanne olisi hyvä käydä koko perheen yhdessä keskustelemassa teidän perheessä sattuneista ikävistä asioista ja epäjohdonmukaisuuksista sinun ja miehesi kasvatuksessa. Lapselle ehdottomasti myös omia henkilökohtaisia aikoja psykologille/psykoterapeutille. Kerta viikkoon noin vuoden ajan ja sen jälkeen tarve arvioidaan uudestaan.



Tsemppiä!