Mikä on sinun mielestäsi tarkka ikä, jolloin lapsen voi hyvillä mielin laittaa päiväkotiin?

Sitten kun pärjää hiukan itsekin, osaa kävellä ja puhua.



Omani täyttää pian kaksi ja nyt hän ehkä voisi mielestäni mennä päiväkotiin, jos olisi pakko.

vajaa 2-vuotiaan olen laittamassa ja ikävälle tuntuu. Jos tällä kotihoidontuella eläis pitäisin vielä vuoden kotona.

Ainakaan alle 2-vuotiasta en voisi kuvitella laittavani hyvillä mielin p-kotiin.



Ja olen siis laittanut, mutta en hyvillä mielin :)

sanoa tarkkaa ikää, eri lapsilla se ikä kun on tosiaan eri. Mutta yleisesti ottaen sanoisin 3 vuotta.

Niin kauan kuin lapset ovat yksilöitä, joita he toivottavasti tulevat aina olemaan, ei ole tarkkaa ikää moiseen.

mutta muuten vuoden vanhana on ihan sopiva, iso osa osaa jo kävellä ja puhuakin muutaman sanan.

Minusta tuntuu oudolta se, että oma lapsi laitetaan päiväkotiin 11 kk:n iässä ja äiti menee töihin päiväkotiin. Ajatus, että panen lapseni hoitoon, että 'pääsen' hoitamaan toisten lapsia.



(mieheni lapset on laitettu hoitoon tuon ikäisinä ja hänen edesmennyt vaimonsa on siis ollut töissä päiväkodissa)

mutta vähän kevyemmin mielin 5-6 v. Silloin osaa jo itsekin huolehtia vähän itsestään ja kertoa, jos asiat on kummallisella tolalla.



Ikävä kyllä vaan ei ole mahdollista olla noin pitkään kotona :(

Silloin lähtökohta on siinä lapsessa.

Minusta tuntuu oudolta se, että oma lapsi laitetaan päiväkotiin 11 kk:n iässä ja äiti menee töihin päiväkotiin. Ajatus, että panen lapseni hoitoon, että 'pääsen' hoitamaan toisten lapsia.

Samaa mieltä olen, ja senpä vuoksi oma lapseni menikin päiväkotiin vasta 6-vuotiaana. 3-vuotiaaksi hoidin ehdottomasti itse kotona, sen jälkeen ollut pariin otteeseen lyhyen pätkän perhepäivähoidossa. Kun se on tuntunut niin hölmöltä laittaa oma lapsi vieraalle hoitoon ja mennä itse hoitamaan vieraita lapsia.

- kävellä

- syödä itse

- puhua jotakin

- ainakin harjoitella kuivaksi



EI tuttia enää!



Eli olisiko 1,5 - 2 vuotta. Hyvillä mielin: muiden lasten seuraa kaivataan 5-6-vuotiaana, eli eskari-iässä.

MOlemmat lapseni menneet sen ikäisenä ja oli erinomainen ikä.

Sitten kun osaa kävellä ainakin taaperokärryn kanssa ja syö samaa ruokaa kuin muutkin. Meillä meni yhdeksänkuinen päiväkotiin ja ongelmalliseksi osoittautui:



- Hän ei osannut edes kontata ja joutui ulkoiltaessa istumaan ihan liikaa rattaissa.



- Suolattoman ruoan saamisesta joutui vääntämään ja vaikka Tutteli tulikin päiväkodin puolesta, niin ruoanlaitossa oli käytetty maitoa.



Pienten ryhmissä on kävelevien yksivuotiaiden tarpeet otettu ihan kivasti huomioon.

Hyvilla mielin laittaisin päiväkotiin n. 4-vuotiaan ja silloinkin vain 4-5h/pvä.

Minusta tuntuu oudolta se, että oma lapsi laitetaan päiväkotiin 11 kk:n iässä ja äiti menee töihin päiväkotiin. Ajatus, että panen lapseni hoitoon, että 'pääsen' hoitamaan toisten lapsia. (mieheni lapset on laitettu hoitoon tuon ikäisinä ja hänen edesmennyt vaimonsa on siis ollut töissä päiväkodissa)

Jos on koulutukseltaan vaikka lastentarhanopettaja ja töihin pitää palata, niin pitäisikö sitten vaihtaa työpaikkaa tai kokonaan alaa?

oma lapsi meni tarhaan 11 kk iässä (nyt jo eskarilainen) ja hyvin on pärjännyt. En pode huonoa omaa tuntoa yhtään.;-D



Jokainen tekee valintansa oman tilanteensa mukaan ja kantaa valinnoistaan vastuunsa. Ja itsellä on ainakin omassa elämässä sen verran sisltöä että en jaksa käyttää aikaa/energiaa sen pohtimiseen kuka on lapsista on virikehoidossa ja kuka on viety "liian" nuorena tarhaan.



Kuinka monelta teiltä on kysytty esim. lääkärissä, työpaikalla, koulussa yms. että onko sinut viety liian pienenä tarhaan ja vedetty siitä johtopäätös "joo se on sen takia tuollainen kun on ollut liian nuorena tarhassa".

työharjoitteluun 18-vuotiaana.=)

Olosuhteiden pakosta hyvillä mielin esikouluun,sitä ennen taloudellisten syiden vuoksi ei alle 2 vuotiaana.

on toiminut meillä parhaiten.



3½ vuotiaalla oli tosi hankala päiväkodin aloitus kun oli ollut niin pitkään kotona ja oli ihan kauhean ikävissään alkuun. Nuoremmat solahtivat päiväkotirutiiniin helposti ja tykkäsivät kaikesta. Oli ihan nurinkurinen olo, kun pienempi, jota jännitin ennakkoon kauhesti jäi aina iloisesti hoitoon ja päivät meni hyvin ja isompi tuhersi itkua jo ovella.



Meillä siis 3 lasta, joista 2 nuorempaa on aloittanut 2v ja esikoinen 3½ vuotiaana.

koska lapset ovat yksilöitä ja päiväkodeissakin on eroja. Mutta ehkä yleistettynä sellainen 2-3 v on aika passeli ikä.

Omat laitoin 4,5v (meni hyvin), 3v (meni melko hyvin) ja 2vuotiaana (meni ikään nähden hyvin, mutta kyllä kotona olisi varmasti ollut mukavampi olla kuin laitoshoidossa)



Hyvin menemisellä tarkoitan tässä, ettei itketty aamuisin hoitoon mennessä, mutta lapsen käytöksestä näki, ettei ollut yhtä rentoa ja kivaa kuin kotioloissa. Iltaisin ja ennen tarhaan menoa pienemmät kovasti puhuivat kuinka jännittää (meidän 2v puhui jo noilla käsitteillä suht hyvin) ja haluaisi, että äiti on siellä ja onko pakko mennä. Lapset eivät olleet oma itsensä alkuun ensinkään. Tarhassa tuli sitten väsyneenä parit itkut.

Olen nössö, koska mielestäni alle kouluikäisen elämän pitäisi olla pääsääntöisesti rentoa ja mukavaa eikä kestämistä, itki eli ei. Nykyään kun ei lasten tekemiseen enää pakkoa ole kuten ennen vanhaa.



Jos 2 v olisi itkenyt kovin aamuisin, olisin varmaan lykännyt töihin paluuta potkujenkin uhalla.