Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin tehdä, kun 8-vuotias poikani lyö minua?
06.08.2011 |
Tämä on alkanut tänä kesänä ja olen ihan järkyttynyt. Olen aika tiukka äiti ja nyt poika on alkanut selvästi kapinoida minua vastaan. Jos tulee pattitilanne, hän käy päälleni, puristaa käsivarsista, raapii, lyö, yrittää potkaista.
Meidän perheessä ei ole mitään perheväkivaltaa tms. enkä itse lyö lapsiani. Ollaan erottu puoli vuotta sitten ja voi olla, että poika reagoi siihen. Hän tuntuu syyttävän erosta minua.
Miten minun kannattaisi noissa tilanteissa toimia? Tiedän, että minun pitäisi pysyä rauhallisena, mutta yleensä säikähdän ja se näkyy minusta. Oletan pojan sitä juuri hakevankin, että pelästyisin.
Nyt viimeksi riita tuli siitä, kun meillä oli ruuaksi nuudeleita ja kanaa. Aika monta kertaa olin jo joutunut sanomaan sekä pojalle että pikkusiskolleen kauniista syömisestä. Kun itse sain syötyä ja nousin pöydästä, lapset alkoivat puhua toisilleen siitä, että nuudelit ovat kastematoja. Keskeytin nämä puheet ja siirsin tytön istumaan poikaa vastapäätä, pois pojan vierestä. Poika sanoi, että hänellä meni ruokahalu, kun sisko puhui madoista (vaikka poika kyllä itse aloitti puheenaiheen). Pyysin häntä istumaan pöydän ääreen ja syömään ruokansa loppuun. Hän huusi ja karjui, että ruokahalu meni ja lopulta kävi päälleni.
Otin poikaa käsistä kiinni ja estin lyömisen, vein huoneeseensa ja laitoin oven kiinni. Ruuan heitin pois ja yritin selittää tilannetta jotenkin pikkusiskolle.
Tiedän, että kohta hän taas tulee pyytämään anteeksi ja halailemaan ja on oikeasti pahoillaan, mutta mitä sitten. Anteeksipyyntö ei kuittaa väkivaltaa :(
Kommentit (16)
Tiukan vanhemman lapsille voi käydä niin, että ei ole mitään keinoja ilmaista olevansa eri mieltä tai tuntevansa ei-niin-positiiviisia tunteita. Kaikki on kielletty. Sitten kun tunne on liian suuri, se räjähtää hallitsemattomalla tavalla väkivallaksi. Oletko kieltänyt vstaanväittämisen? Juujjuu.
Nyt sun pitäisi opetella keskustelemaan lastesi kanssa. Anna heille sanoja, joilla voivat ilmaista itseään, ettei tunne pääse noin räjähdysherkkään tilaan asti. Ja kunnioita niitä sanoja. TUnnusta, että heillä on oikeus tunteisiinsa ja että he tuntevat kuten sanovat (ruoka on muuttunut yököttäväksi, vaikka kastematom´puheet olisivatkin itse aloitettuja). Tunnustettuasi lasten tunteet, voit silti todeta, että tämä se ruoka nyt kuitenkin on, muuta ei tipu. Ja että jatkossa kastematojuttuja ja vastaavia kannattaa oman edun vuoksi välttää.
Ja tietenkin, rangaistus välkivallasta seruaa aina. Mutta ei se pelkkä rangaistus auta, jos et anna myös jotain muuta keinoa tunteiden ilmaisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla ei ole muita johon purkaa itseään jos vaikka oireilisikin erosta.
Väkivalta ei kuitenkaan ole missään tilanteessa sallittua ja sillä pitää olla johdonmukaiset seuraukset. Itse kannustaisin vaikka heittämään sen ruuan seinään ennemmin kun käymään käsiksi. Joku muu purkautumiskanava on keksittävä.
Poikani ei ole "skitso", vaan päinvastoin erittäin herkkä, empaattinen ja ihmissuhteita liikaakin pohtiva lapsi. Ei ole tappelijaluonne ja pikemminkin arastelee rajuja poikia. SIskon kanssa on kyllä aina ottanut yhteen.
Uskon, että nykyinen tilanne on hänelle stressaava ja varmasti olisi enemmänkin pitänyt puhua eikä vain kieltää ja puuttua ongelmakäytökseen jäkättämällä.
Sanoin nyt jälkikäteen hänelle ymmärtäväni, ettei se ruoka tuntunut hänestä hyvältä, kun puheet menivät sellaisiksi kuin menivät. Mutta kumminkaan lyödä ei saa, vaikka mikä olisi. Hän halasi ja pyysi anteeksi ja oli ihan surkeana.
ap
Onko heillä ollut mahdollisuus surra hyväksytysti? Kuinka paljon mullistuksia se on heille tuonut? Onko heillä miten turvaton olo nyt?
Poikani ei ole "skitso", vaan päinvastoin erittäin herkkä, empaattinen ja ihmissuhteita liikaakin pohtiva lapsi. Ei ole tappelijaluonne ja pikemminkin arastelee rajuja poikia. SIskon kanssa on kyllä aina ottanut yhteen. Uskon, että nykyinen tilanne on hänelle stressaava ja varmasti olisi enemmänkin pitänyt puhua eikä vain kieltää ja puuttua ongelmakäytökseen jäkättämällä. Sanoin nyt jälkikäteen hänelle ymmärtäväni, ettei se ruoka tuntunut hänestä hyvältä, kun puheet menivät sellaisiksi kuin menivät. Mutta kumminkaan lyödä ei saa, vaikka mikä olisi. Hän halasi ja pyysi anteeksi ja oli ihan surkeana. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi EI OLE terve! Ja sinä olet ilmeisen epäonnistunut äitinä kun et edes näe sitä!
terveisin eräs, jonka a) tietää että "skitso" ei ole ollenkaan se sana, jota tässä pisäisi käyttää eikä b) edes ainoa mielenterveyden häiriö ja c) jonka lapsi on ollut tuota suuremmassa avun tarpeessa, mutta terveenä sitä silti lastenpsykalla pidettiin.
Lisäksi sovimme, että jos hänelle tulee sellainen lyömisolo, niin sanoisi siitä minulle, niin minä tietäisin, että nyt on tosi kurja fiilis ja voisimme keskeyttää tilanteen jotenkin. Pattitilanteissahan se raivo yleensä purkautuu noin. Ei sellaisissa tilanteissa, josisa on vielä joku keskusteluyhteys olemassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä poikaa lähellä ja juttele paljon. Tai anna hänen puhua. Anna hänelle aikaa. Kenelläkään ammattilaisella ei ole mitään taikasauvaa, jonka heilautuksella käytös saadaan pois. Eikä mitkään diagnoosit poista sitä.
Vain sinä voit olla poikasi tukena. Ehdottomasti kieltämällä väkivallan ja olemassa johdonmukainen, mutta myös olemalla pojallesi se kallio, jota tällä hetkellä tarvitsee.
Anna pojan puhua!!
Tulee paha mieli lasten puolesta, jotka joutuvat jo pienestä pitäen olemaan rikki moneen suuntaan.
Poika ottaa asioita paljon puheeksi ja pystyy keskustelemaan niistä. Siskon kanssa on ehkä liian vähän juteltu asiasta, kun hän ei vielä siitä aktiivisesti kysele eikä juuri asiaa kommentoi.
Ero ei ole tuonut elämäämme muita muutoksia kuin sen, että isä asuu eri osoitteessa. Näkevät isäänsä ja touhuavat hänen kanssaan enemmän kuin yhdessä asumisemme aikana. Me vanhemmat olemme ihan ok väleissä keskenämme. KOulut, päiväkodit, kaverit, asuinpaikka ym. pysyneet samana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka samanaikaisesti ottaa etäisyyttä, on paljon kavereiden kanssa, ulkoilee ja minä en saisi enää halata häntä muuten kuin iltasuukon aikaan.
Tiedän, ettei lapsi ole sairas eikä mitkään diagnostiset kriteerit täyty. En ole etsimässä teiltä diagnoosia, vaan hyviä vinkkejä, miten purkaa tilannetta ja toimia niinä hetkinä, kun lapsi purkautuu näin. Niitä olenkin jo saanut.
ap
Tärkeintä on juuri tunteiden sanottaminen ja aggression ja pahan olon purkaminen toisella tapaa kuin lyömällä.
Jos poikasi on herkkä ja empaattinen, ero on voinut ottaa tosi lujille. Puoli vuotta erosta on hyvin lyhyt aika ja tunteet ja viha voi vasta alkaa nousta pintaan.
Puhukaa paljon. Jutelkaa pojan tunteista, siitä mitä ajattelee erosta tai miltä hänestä tuntuu kun tekee mieli lyödä. Sanoita pojan tunteita tilanteissa, joissa on selvästi aggression uhka.
Eihän poikasi jollain lailla syytä itseään erosta? Jos syyttää sinua, kerro, että kyllä äidille voi olla vihainen eikä se ole väärin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä kyllä tulkitsin sen niin, että hän oli tekemässä irtiottoa, mutta pelotti ja siksi haki rajoja.
Minä ostin kirjan, jossa oli ihan ilmeitä eri tunnetiloille ja me luettiin sitä joka ilta ja juteltitiin erilaisista tunteista.
Ja muuten olin mahdollisimman turvallinen ja ehkä vähän autoritäärinenkin vanhempi. Eli oli tosi selkeät rajat - lapsen ei tarvinnut pohtia sääntöjä, vain noudattaa niitä.
Nyt tokan keväällä oli kanssa vähän vastaavaa. Täähän on eskarin lisäksi toinen sellainen kasvuvaihe, jolloin nimenomaan äidit saa usein paskaa niskaan.
Ja me ei olla edes eroperhe.
Itselläni on huippuärsyttävä samanikäinen poika, joka on osannut silti lopettaa kastematojutut jo vuosia kun asiasta hänelle huomauttaa. 5-vuotiaalla pikkuveljellä menee välillä överiksi ja saattaa jatkaa typeryyksiä siihen asti, että uhkaan poistaa hänet pöydästä. Minusta tuntuu ihan käsittämättömältä, että kolmasluokkalainen lapsi saisi raivokohtauksen siksi, että äiti pyytää olemaan puhumatta ällöttävyyksiä ruokapöydässä. TAustalla on varmasti joku muu asia, jota et ole tajunnut tai joka on jäänyt pahasti käsittelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alä välitä noista ilkeilyistä. Uskon, että kun jatkat tuota kasvatuslinjaa niin tilanne vähitellen helpottaa. Varsinkin kun jaksat vielä yrittää helliä ja antaa huomiota. Olet todella hyvä äiti! Varmaan tuo johtuu juuri erosta, vaikka poika ei syyttäisikään sinua niin paha olo purkautuu siihen joka on lähinnä ja turvallisin.
Tiukat rajat, joista pidetään kiinni lisää varmasti pojan turvallisuudentunnetta, mikä on tärkeää eron jälkeen. Toisaalta mietin, että joskus voi ehkä olla hyvä välttää tilanteen kärjistyminen, esim. olisko pojan voinut käskeä pois pöydästä jossain vaiheessa aiemmin (että jos ei maistu ei tarvitse syödä, seuraava ruoka silloin ja silloin)
Minulla oli vähän samanlainen tilanne. Poikani oli silloin 6v ja olin eronnut. Tein samoin otin kiinni ja estin lyömisen. Käytiin juttelemassa perheneuvolassa ja poika kävi perheneuvolan järjestämän erokerhon siskonsa kanssa. Lasten kanssa käsiteltiin avioeroa ja vanhemmille oli myös omat ryhmät samaan aikaan jossa sai purkaa tuntemuksia ja jakaa kokemuksia. Lopuksi oli aikuisten ja lasten yhteinen kokoontuminen.
tai sitten poikasi on skitso. Hanki sille hoitoa ennen kuin se tappaa jonkun. Ei ole tervettä käytöstä.