Pitkien lasten äidit

ja kävelemään lähti 11 kk ikäisenä. Mutta sitä ihmettelyä ja kauhistelua kyllä sai kuulla ihan aikuiskään asti (nyt 20 v). Ihan kuin olisi ollut joku kummajainen.

käytiin fysioterapeutilla kävelemisen oppimisen tueksi...

nyt vanhempana on kömpelömpi kuin ikätoverinsa. Pituutta 8 vuotiaana on n 140.

mielessä ihmettelyjä en ole kuullut. PIenin varsinkin on pitkä ikäisekseen, helposti luullaan kahta vuotta vanhemmaksi. 1-2-vuotiaana saikin puistossa välillä olla muille lapsille sanomassa, että älää ottako hurjia vauhteja karusellissa tms. ja vaistelemassa kiipeilyissä ym. enemmän kuin muita samankokoisia. Meillä lapsi teki kaiken isompien sisarusten perässä, joten siinäkin mielessä vaikutti vanhemmalta. Saatuani outoja katseita muilta vanhemmilta "ylivarovaisuudesta", ryhdyin mainitsemaan lapsen ikääkin: "Älkää ottako niin hurjia vauhteja, tuo meidän xx on vasta 2". Usein sitten alkoi se ihmettely, että onpas pitkä lapsi...



Lapsi on nyt 4-vuotias ja nukkuu usein vielä päiväunet. Rattaita en kyllä enää kehtaa reissussakaan käyttää, sen verran hassulta tuntuisi laittaa eskari-ikäisen kokoista rattaisiin nukkumaan (meillä pitkälle spivat rattaat, että mahtuisi kyllä...)



Samoin kantamista välillä varmaan ihmetellään, otan usein lasta reppariin tai syliin kun väsy iskee. Onneksi on hoikka, eikä paina ihan hirmuisesti :)



Usein kyllä harmittaa, kun jotain samanikäistä tai vanhempaakin pienikokoista lasta kehutaan jostain uudesta taidosta tai muuten, omaa ei samalla tavalla. Kaikki jotenkin olettavat, että on jo vanhempi kuin onkaan.

Siksi oikeastaan kyselin, kun meidän poika kävelee jo jonkin verran mutta ei tosiaan ole kuin nyt vasta oppimassa ja on se jotenkin sellaisen honkelon näköistä kävelyä vieläkin. Aina se on ollut tosi varovainen liikkeissään, että sekin varmaan hidastanut tuota oppimista.



Hauska juttu on kanssa se kun kaveri 1-vuotiaana yletti jo avaamaan kaikki ovet niin sai sitten niihin viritellä kaikenlaisia juttuja ettei saa auki.



Aika usein on kommentoitu, että taitaa olla aika pitkä poika ja onko isä pitkä...

Oli 3v nlassa 101cm pitkä.



Lapsi on kehittynyt normaalisti ja oppi kävelemään tukea vastaan 7kk iässä. Tuetta 10kk iässä eli ei ole viivästynyt kävelemään oppiminen. Lähinnä toisinpäin eli oli kovin nuori oppiessaan kävelemään.



Lapsi oli vauva-aikana aina pitkä mutta hoikka eli siinä mielessä kukaan ei koskaan tullut ihmettelemään isoa vauvaa.



Lasta luullaan aina n. 1v ikäistään vanhemmaksi ja siinä mielessä joutuu hieman toppuuttelemaan muita lapsia/vanhempia kun luulevat että lapsen pitäisi olla kehitystasoltaan vuotta vanhemman tasolla. Toisaalta kun lapsi on motorisesti ja verbaalisesti osaava niin tuo on tasoittanut eroa. On esim. tällä hetkellä (3v iässä) 4v ikäisten jumpparyhmässä ja pärjää siellä erinomaisesti sekä motorisesti että verbaalisesti. Vaihdettiin viime talvena 3v ikäisten ryhmään vetäjän ohjeesta kun lapsi tylsistyi 2v ikäisten ryhmässä (siellä kun löytyi vielä kasa taapertajia).

Älkää jääkö "jumiin" ajatukseen siitä, että maailma "arvostelee" lastanne "väärin perustein".

Joo ymmärrän, äidin tulee sanottua kaikilla, että tämä on vielä nuori, vaikka onkin pitkä. Että ei vielä osaa ajaa ilman apupyöriä, kun on vasta kolme, vaikka neljävuotiaan kokoinen, vaikka. Mutta turhan usein äidit tuntuvat jäävän kiinni tähän suojelevaan ja selittelevään ajatukseensa. Unohdetaan, että se pitkäkin lapsi kasvaa eikä ole aina "kolme". Täytyy pitkienkin joskus oppia ja saa heitäkin patistaa oppimaan, eikä vain selitellä osaamattomuutta komealla pituudella suhteessa ikään. Vamhemmat, ainakin toisinaan, tuntuvat unohtavan lapsen ikätason ja "tasoittavan" pituuskasvua toiseen suuntaan: kohtelevat nuorempina, kuin mitä ovat.

Eli tällä hetkellä 140cm ja täyttää loppusyksystä 8v. Motorisesti on kehittynyt aika normaalia tahtia Mutta esim. pyörällä ajo (ilman apupyöriä) oli hiukka hankalaa oppia, oppi senkin kuitenkin "normi-iässä" eli ennen eskariin menoa. Tyttöä luullaan usein vanhemmaksi kuin onkaan, mutta eipä tuo häntä haittaa. Tyttö on kyllä hiukka kömpelö, mutta harrastaa liikuntaa monipuolisesti, joten eiköhän kömpelyys häviä ajan saatossa. Kasvututkimuksissa on ollut, kun eskari-iässä kasvoi jo sallitun +2 käyrän yli, mutta kokeissa ei mitään erikoista ole havaittu.

Vamhemmat, ainakin toisinaan, tuntuvat unohtavan lapsen ikätason ja "tasoittavan" pituuskasvua toiseen suuntaan: kohtelevat nuorempina, kuin mitä ovat.

Ja vanhemmat, ainakin toisinaan, tuntuvat unohtavan lapsen ikätason ja jos lapsi on pienikokoinen kohtelevat lapsiaan nuorempina kuin ovatkaan ja vaativat että muutkin kohtelevat. "Voi kun meidän pikku kullanmuru on ikäistään lyhyempi niin pitäähän häntä kohdella kuin kukkasta kämmenellä ihan sen vuoksi kun voi jäädä muiden jalkoihin eikä osaa siksi pitää puoliaan". Öhm...

päin vastoin, lapset ovat oppineet lähes kaiken ennen ikätovereitaan. Kukaan ei vain pidä sitä mitenkään mainitsemisen arvoisena, kun lapset ovat niin pitkiä. En itse erityisemmin kaipaa kehuja lapsistani, tiedän jo hyvin, että he ovat ihania :) Mutta joskus kyllä keljuttaa lasten puolesta, kun vaikkapa sukulaisten toimesta ihastellaan jonkun muun lapsen osaamista ja oma samanikäinen seisoo vieressä ja on osannut saman asian iät ja ajat. Mutta ei oppiessaan saanut samanlaisia kommentteja.

Toki kaikkia lapsia voi ja saa uusista taidoista kehua iästä huolimatta, mutta meidän lapsista tunnutaan joskus ajattelevan, että itsestään selvästi ne kaiken osaavat. Kyllähän lapset itsekin sen huomaavat, ettei heidän tekemisiään samalla tavalla kommentoida. Lapsemme ovat liikunnallisesti lahjakkaita ja samoin ovat oppineet lukemaan jne. todella aikaisin ja sosiaalisia taitojakin löytyy, joten helposti ihan tututkin ihmiset kohtelevat vanhempina kuin ovatkaan.

Älkää jääkö "jumiin" ajatukseen siitä, että maailma "arvostelee" lastanne "väärin perustein".

Joo ymmärrän, äidin tulee sanottua kaikilla, että tämä on vielä nuori, vaikka onkin pitkä. Että ei vielä osaa ajaa ilman apupyöriä, kun on vasta kolme, vaikka neljävuotiaan kokoinen, vaikka. Mutta turhan usein äidit tuntuvat jäävän kiinni tähän suojelevaan ja selittelevään ajatukseensa. Unohdetaan, että se pitkäkin lapsi kasvaa eikä ole aina "kolme". Täytyy pitkienkin joskus oppia ja saa heitäkin patistaa oppimaan, eikä vain selitellä osaamattomuutta komealla pituudella suhteessa ikään. Vamhemmat, ainakin toisinaan, tuntuvat unohtavan lapsen ikätason ja "tasoittavan" pituuskasvua toiseen suuntaan: kohtelevat nuorempina, kuin mitä ovat.

Meillä on 1 v 5 kk ja 86 cm

lapsi oli 1,5 vuotiaana 94 cm pitkä.

helposti luullaan kahta vuotta vanhemmaksi. ...

Usein kyllä harmittaa, kun jotain samanikäistä tai vanhempaakin pienikokoista lasta kehutaan jostain uudesta taidosta tai muuten, omaa ei samalla tavalla. Kaikki jotenkin olettavat, että on jo vanhempi kuin onkaan.

Käytöstä myös katsotaan "halveksuvasti", kun näytetään odottavan "koon mukaisen iän" mukaista käytöstä. Joskus on niin harmi tuon pienen touhon puolesta... :/ (3-4v luullaan 5-6v)

Mutta alkuperäiseen kysymykseen; kehittynyt norminopeudella. Noin vuoden ikäisenä käveli ilman tukea. Ehkä vähän kömpelö on ollut, mutta se on jäänyt pois kasvun myötä. Ehkä joskus karsaasti katsominen vaihtuu ison pojan ihailuksi...?

Kaikki kolme lasta ovat pitkiä ja ovat kehittyneet ihan normaalisti. Kävelemään ovat oppineet n. 9 kk:n iässä ja kaikki ovat olleet liikunnallisesti taitavia. Ihmettelyjä emme juuri ole kuulleet mutta vieraat luulevat lapsiamme vanhemmiksi kuin he ovatkaan ja se on joskus vähän tylsää ;). Jos lapsi siis käyttäytyy kuten ikäisensä mutta näyttää pari vuotta vanhemmalta :D.

Meillä on 2v3kk poika, joka on pitkä ikäisekseen. Aina on menny kaikkien käyrien ylärajalla, vaikka itse en niitä käyriä tuijotakaan.

Puistossa ja päiväkodissa useasti joku ihmettelee pojan pituutta kun kuulee lapsen iän. Esim. vaatekaupassa oli ostamassa keväällä koon 98 housuja, jolloin myyjä kysyi et minkä ikäinen lapsi. Vastasin että alle 1v10kk..myyjä oli hivenen hämmästynyt ja tokaisi että hänen lapsensa on yli kolme ja käyttää joistakin vaatemerkeistä samaa kokoa!

Samoin kun lapsemme aloitti päiväkodin, moni hoitaja kysyi että minkä ikäinen lapsi onkaan kun on niin pitkä..toki he nyt sen jo tietävät että poika on ikäistään pidempi. Hieman vain huolestuttaa kun poika menee ensi viikolla isompien ryhmään päiväkodissa..muistavatko hoitajat siellä että lapsi on vasta sen vähän yli 2v. Toivottavasti eivät vaadi liikaa ikään ja osaamiskykyyn nähden!



Poika oppi kävelemään 13kk:n iässä. Muuten pituudesta ei ole ollut haittaa, paitsi nilkat eivät meinaa pysyä kasvun tahdissa ja vahvistua riittävän nopeasti. Keväällä huomattiin, että astuu jonkin verrran nilkoilla linttaan, sisäänpäin. Terkka sanoi, että jos ei oikene kesän jälkeen niin sitten lähete fysioterapeutille ja mahd. tukipohjallisten hankinta.

Ja kyllä , lapsen isä on 192cm ja äiti 170cm sekä muutkin sukulaiset pitkiä.

Meillä on 1 v 5 kk ja 86 cm

ei mikää yli suuri