Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan nyt jotain hirveää
15.07.2011 |
Pakko saada sydämeltä pois.
Tänään kaduin lastani ensimmäistä kertaa, lapsi nyt 6kk. Mieheni on koulutuskurssilla muutaman viikon ( sieltä ei ole soittanut vielä kertaakaan ja nyt on ollut 5.päivää poissa..) ja tämä kotona oleminen yksin on ihan kauheaa.
Lapsi kitisee ja itkee vain koko ajan, ei nuku, eikä syö. Vaistoaa kait isänsä poissaolon..
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä, etten jaksa 4 tunnin yöunilla yksin näitä viikkoja.
Olisi pitänyt kait siirtää lapsentekoa myöhemmälle, kun ei apua saa. Olen itsekäs ja paska, eikä minun olisi koskaan pitänyt lasta saada, kun kerta näin ajattelen.
Tehty, mikä tehty.
...
Ehkä nämä olot menevät pois heti, kun lepään ensin kunnolla ja syön jotain.
Kommentit (21)
Tuli ekana mieleen, etten vastais miehen puheluihin sitten kun lopulta soittaa. Jos vaikka huolestuisi vähän.
Mutta koeta saada jostain apua että saat päivällä kunnon unet. Voisitko lähteä omille tai miehesi vanhemmille tai jollekin perhetututulle, ystävälle kylään? Koeta ottaa rennosti. Tarvitset joka tapauksessa aikuiskontakteja, osasyy pimeisiin ajatuksiin.
Kumma juttu että kolmen kitisevän lapsen kanssa pärjää sitten paremmin kuin sen yhden ainokaisen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotias, ylivilkas lapsi pistää kenet tahansa itkemään kesä"loman" aikana. Rikkoo tavarat, puhuu rumasti tuntemattomalle, joutuu ongelmiin viikottain...ei päivääkään ilman, ettenkö laskisi tunteja päiväkotiin palaamiseen. Joku äiti varmaan jaksaisi lasta, minä en.
Luojan kiitos jaan hoitovastuun mieheni kanssa (joka on nytkin ollut 2h lapsen kanssa ulkona, vaikka ilma onkin tuollainen)! Jos jäisin yh:ksi, antaisin ihan varmasti lapsen pois.
ihan ok ajatuksia. Nehän ovat vain ajatuksia. Koita nyt levätä ja syödä kunnolla ja hoida itseäsi.
Sitä vähän ihmettelen ettei miehesi ole kertaakaan soittanut. Se on musta outoa.
ja usein eletään vielä pienillä rahoilla. Sinulla on kahden vanhemman taloudessa kaikki hyvin.
ota vauva syliin ja laita joku leffa pyörimään.
Tai
ota vauva viereen sänkyyn ja mene lukemaan/lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pahimmillaan käväissyt jopa mielessä, että tapan itseni ja lapset. Että näin "mukavia" ajatuksia täällä.
Väsymys ja uupumushan nuo tunteet selittävät. Etkö tosiaan pysty nukkumaan kuin 4 h yössä? Suosittelisin kyllä nukkumaan vaikka päiväunia lapsen kanssa, jotta saat levättyä. Ja tehkää päivisin jotain kivaa, joka virkistää mieltäsi. Kyllä se siitä!
Tilanne on vakava, mutta ei nyt sentään ole mikään kuolemansynti ajatella väsyneenä noin.
Varmasti tulen itsekin ajattelemaan pian noin kun minulla on 3 lasta, joista nuorin on 1kk ikäinen kun isä lähtee 6 viikoksi toiselle puolelle Suomea kurssille.
Kukapa aina ajattelisi niin sädekehämäisesti silloin kun kaikki kaatuu väsyneen päälle???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 10 kk, joka tosin ei vieläkään nuku öitään kun max 2h, mutta muistan miten rankkaa valvominen oli ekan kanssa.
t: neljän äiti Turun seutu
Väsymys on kauheaa, mutta kyllä tuokin on outoa, että miehesi ei päivittäin puhu kanssasi puhelimessa. Luulisi soittelevan ja kysyvän miten pärjäätte, kun lapsikin on noin pieni. Voisitko jättää hänelle soittopyynnön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset relaisi ja mene sängylle vauvan anssa makoilemaan, itse luet ja vauvalle annat omaa tekemistä. Se pikkuinen on ihan viaton eikä kitise tahallaan. Asennemuutos nyt ap:lle :) (ja todellakin olen itse tuntenut samoja tunteita, siihen auttaa vain oma asenne)
tulee kaikenlaisia ajatuksia, tiedän! Etkö saisi mistään hetken hoitoapua että saisit hengähdys/lepotauon? Isovanhemmat, sisarukset, mll:n hoitoapu?? Raskasta tuo on, mutta ota päivä, hetki kerrallaan...tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun esikoinen oli pieni ja mies työmatkalla, ihmisiä oli kuollut sikainfluenssaan ja toivoin että minäkin kuolisin koska ruumisarkussa saisin olla yksin ja siellä on hiljaa-> aivan kamala ajatus, mutta näin se oli! Voisitko saada jonkun hoitamaan lastasi hetkeksi että pääsisit vaikka hetkeksi ulos? Lapsesi kitisee varmasti siksi että hän huomaa sinun olevan ärtynyt! Tsemppiä! Kun miehesi on ollut vähän aikaa kotona tuo helpottaa ja voit taas rakastaa pikku muruasi koko sydämelläsi=)
on lapsia tai ei. Yleensä pienen kanssa hermo kiristyy eniten kun itse ei ole saanut unta.
1.) Tankkaa syömistä, vaikka ei maistuisi.
2.) Nuku kun lapsi nukkuu, rytmitä nyt päivät ja yöt lapsen mukaan. Ei ole kiire minnekään, yritä saada itse unta niin jaksat huolehtia lapsesta.
T: isä, joka hoiti lasta ensiviikoista alkaen kun vauvan äiti sairastui ja ei ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on aivan tavallista. Kaikkea hyvää teille!
Ja ihan normaalia ja hyväkin, että tunnustat ajatuksesi. Minun neuvoni on, että yrität rentoutua. Lapsi vaistoaa pikemminkin sinun ahdistuneen mielialasi kuin isän poissaolon. Syöt jotain hyvää. Onko sinulla ketään ystävää jonka voisit kutsua käymään tai itse tuossa tilanteessa pakkaisin itseni ja vauvan matkaan ja lähtisin äitini luo pariksi päiväksi lellittäväksi. Tsemppiä! Kyllä se siitä.
vaikka ei niin hyviltäkään kavereilta, vaikka naapurilta, että lykkisi vauvaa pari tuntia vaunuissa niin saisit levättyä. Nuo kommentit, että toisilla on vielä vaikeampaa eivät kyllä auta ollenkaan. Onko miehen kanssa vaikeuksia? Onko hänkin uupunut? Se selittäisi soittamattomuuden, vaikka itse kyllä todennäköisesti tiedät syyt asian taustalla. Kyllähän se vakavasta ongelmasta kertoo, ettei moneen päivään soita ihmisille, joiden pitäisi olla tärkeimmät ja rakkaimmat. Kaikki sympatiani täältä!
nyt jätät kaiken ylimääräisen pois ja lepäät kun vauva nukkuu. Jos ei uni tule niin pötköttele vaikka.
Väsyneenä tosiaan tulee kaikenlaisia ajatuksia, helpottaa varmasti kun syöt ja nukut hiukan.
Tai jos tuntuu ettei vauva rauhoitu niin viihtyisikö vaunuissa? Minä usein pääsen tylsistyvän lapsen kanssa helpommalla kun lähden ulos kuin että jos kotona yritän viihdyttää.
Onko vauvallesi tulossa hampaita?
Meillä tyttölle taisi tulla tuossa puolen vuoden iässä hampaat ja hän kitisi 2 vikkoa. En edes tajunnut sen johtuvan hampaista. Ainut paikka missä hän oli tyytyväinen niin oli manduca. Eli jos teillä vaan sattuu olemaan joku kantoväline esim.kantoliina/kantoreppu niin vauva vaan siihen ja menoksi.Ulos kannattaa oikeasti lähteä ei kannata jäädä kotiin muhimaan. Jätä kaikki kotityöt yms vähemmälle ja ota rennosti. Käy vaikka itsellesi einesruokaa jos et jaksa/kehtaa ruveta ruokaa vääntämään. Joskus saa mennä siitä missä aita on matalin.
Laita peitto lattialle ja köllöttele vauvan kanssa siinä, jos vaikka tulisi uni. Nukkukaa kun tuntuu siltä ja kun uni tulee.
Mulla on 3 jo aikuista lasta, ja ekan 10 vuoden aikana kaduin niiden tekemistä ehkä miljoona kertaa. Musta ei ole äidiksi, olen väärässä paikassa, elämä menee ohi, ja eikö noista oikeasti pääse mitenkään eroon, tai voisinko päästä itsestäni eroon? Elämä on täysin paskaa, ja tapan itseni heti kun saan ne isoiksi. Ihan tota rataa. Ne on vaan ajatuksia, ja voin kertoa, että niitä tulee ja menee vuosien aikana enemmänkin.