Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka antavat lapsen syödä tai olla syömättä ruoka-aikana?
13.07.2011 |
Tulin vain ajatelleeksi. Meillä on muuten kyllä ihan kunnon rajat lapsella, ja yleensä hän totteleekin (mitä nyt pientä uhmaa), siivoaa lelut, tietää ettei saa satuttaa muita, pyytää anteeksi jos tekee väärin muita kohtaan, ei saa kaikkea periksi jne.
Mutta tuo syömisasia. Minulla oli itselläni lapsuudessa sellainen kuri, että lautanen piti syödä tyhjäksi, ja usein istuinkin pöydässä tuntitolkulla ja lopulta sen kylmän ruoan söin. Ei siinä, ihan ok ihminen minusta tuli, normaalipainoinen tai hoikka oikeastaan, ei mitään syömishäiriöitä tai muita, mutta nyt aikuisena noudatan omassa ruokailussani sellaista kaavaa, että syödään kun on nälkä. En välttämättä syö aamupalaa jos minusta ei tunnu että minulla on nälkä. En siis syö mitenkään säännöllisesti, ja silloin kun syön, syön vain sen verran että tunnen itseni kylläiseksi.
Ja syön terveellistä ruokaa, joskus herkkuja.
Huomaan että olen noudattanut tätä myös lapseni kanssa, joka on nyt 4 vuotias. Hän osaa sanoa, koska on nälkä, ja syö silloin hyvin. Jos hän sanoo, ettei jaksa, ei ole pakko syödä kaikkea. Tarjoan kyllä ruokaa aina ns. tiettyinä aikoina niin, ettei se ole pöydässä, vaan kysyn lapsella häiriöttömässä ympäristössä, onko hänellä nälkä.
Jännää kyllä, lapsi osaa itse syödä tarpeeksi ja selkeästi osaa (ruoan määrästä päätellen, syö siis periaatteessa niin paljon kuin kasvavan lapsen täytyy, mutta se ei tapahdu nykykaavojen mukaan klo 8.00, klo 11.00, klo 14.00 jne.) tämän syömisasian niinkuin ihmisen pitääkin.
Voiko olla, että lapsen omat vaistot ikään kuin sekoitetaan sillä 'säännöllisellä ruokailulla tiettyihin kellonaikoihin' koska ihmisethän ovat erilaisia ja polttavatkin energiaa eri tahtiin riippuen siitä mitä kulloinkin tekevät/ovat tehneet?
Vauvahan osaa itse ilmaista jo imeväisikäisenä, milloin hänellä on nälkä, ja myös lopettaa syömisen kun on saanut tarpeekseen. Aikuinen alkaa tämän sotkemisen siinä vaiheessa, kun lapsi otetaan samalle ruokavaliolla aikuisten kanssa; syötetään tiettyyn kellonaikaan tiettyä ruokaa jne. Isompana ehkä pakotetaan että ruoka-aikana on syötävä jotakin.
Olen pitkään epäillyt, että tällä meiningillä ihminen sekoittaa omat 'vaistonsa' ruokailun suhteen, ja hukkaa myös sen kylläisyydentunteen. Näin kasvaa tulevia ylipainoisia, väärinsyöviä ihmisiä.
Peräänkuuluttaisin siis 'vaistonvaraista ruokailua' jo lapsesta asti. Kouluiässä lapsi osaa sitten jo tunnistaa sen oman kylläisyyden, ja syö ruokailussakin sen verran kuin haluaa syödä. Eikä mätä hullun lailla.
Tämä tietysti torpataan täällä heti alkuunsa.. :/ Mutta ajattelinpa vain kysellä mielipiteitä! :)
Kommentit (11)
ei ole ns. säännöllisiä ruoka-aikoja vaan syödään sitten kun tulee nälkä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nälkä.
Musta tuntuu että meidän jälkikasvu elää ihan omassa maailmassa. Nukkuu ja syö silloin kun tarve vaatii.
Aluksi podin huonoa omaatuntoa kun en saanut neuvolan "vaatimaa" päivärytmiä unien ja syöntien kanssa järjestettyä. Nykyään hommat hoituu kuitenkin loistavasti.
Tyttö on kaksi vuotias ja osaa itse ilmasta kun nälättää tai nukuttaa.
myös eletään suurinpiirtein samoin. Minusta on kauhea odottaa vatsa tyhjänä jotain ruoka-aikoja.
Mitenkäs sitten, jos on vaikka kolmilapsinen perhe, ja kaikille nälkä eri aikaan? Melkoista pyöritystä? Ja onhan yhteiset ruokahetket tärkeitä perheen hyvinvoinnin kannalta. Vaikea kuvitella sellaistakaan, että kaikki vain nappaavat jääkaapista jotain silloin kun nälättää. Toisaalta en kannata lasten väkisin syöttämistäkään.
syödään lounas ja iltapala yhdessä.aamupalan(kaikki ei meillä syö aamuisin) välipalan ja päivällisen suhteen voidaan syödä eriaikoihin, kun lapsia tosiaan 5 ja isommat ei nuku päiväunia ja mennä viipottavat harrastuksissa iltapäivät tai kavereiden kanssa. onhan se todella vaikea isomman perheen noudattaa yksilöllisiä ruoka-aikoja ja sitten just ei aina maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ruoka-ajat, mutta ruokaa ei tarvitse ottaa suupalaakaan enempää kuin haluaa ja tarjolla olevista ruoka-aineista saa valita, mitä haluaa enemmän, mitä vähemmän, mitä ei lainkaan. Joskus ollaan niin epäsovinnaisia, että otetaan makea ennen suolaista, koska tiedän ettei se näiden lasten ruokahalua vie, mutta taltuttaa pahimman nälkäkiukun, jos ruoka on myöhässä.
Lopputulemana on ollut kaksi hoikkaa lasta, jotka syövät monipuolisesti, erityisesti kasviksia. Päiväkodistakin tulee hyvää palautetta.
Lapsenkin pitää saada tuntea nälkä, enhän itsekään syö jos ei ole nälkä.
Usein niissä perheissä joissa on tiukat ruokailuajat, lapset vaan närppivät jotain ja pyytävät tunnin päästä ruokaa, jota ei anneta koska ruoka-aika meni jo!
Sitten ovat kiukkuisia tai ilkeitä kun sokerit laskee ja kitistään välipaloja ja herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän kolmilapsisessa perheessä hankala toteuttaa. Vaatisi minulta aika paljon, jos aina pitäisi olla ruokaa antamassa kun jollain on nälkä. Helpompaa on, kun teen kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja silloin lapset täyttävät vatsansa. Jos ei ole nälkä, tai ruoka on jollekin epämieluista, ei ole pakko syödä.
Välipalaa lapset saa kun nälättää, aamupala syödään kun herätään ja iltapala ennen nukkumaanmenoa. Mikään ei tapahdu millään tietyllä kellonlyömällä, vaan miten sattuu päivään ja ohjelmaan sopimaan.
Jokainen elää omalla tyylillään ja hyvä niin, meille sopii tämä tyyli=)
Siis noin klo 8, 11, 14, 17, ja 19. Etenkin iltapäivällä tuntuvat ruoka-ajat menevän tosi tiuhaan, kun lapsi saattaa nukkua yli klo 15:n.
Kuitenkin 1-vuotiaan kanssa täytyy mennä vielä kellon mukaan, kaikki nuo ruoat ovat tarpeen. 3-vuotias on sitten jo eri asia, osaa odottaa ruokaa pidempään, eikä aina haittaisi vaikka välipala jäisi väliin. Kummatkin lapseni päättävät itse syömänsä ruoan määrästä. Joskus toki harmittaa, kun on ihan tuoretta ruokaa laittanut, eikä mikrotettuja tähteitä, eikä sitten lusikallistakaan tahdo mennä. Mutta eikös tuo pakkosyöttäminen ole neuvolankin oppaissa nykyään kielletty.
Luulen, että lapsuuskodissani ei ollut kovin tarkkoja ruoka-aikoja, eikä iltapalaa ehkä lainkaan. Olin kerran tätini luona 10-vuotiaana noin viikon verran ja hän laittoi ihan yhtenään ruokaa. Välipalaksikin pari lämmintä juustoleipää. Olin veljeni kanssa koko viikon aivan ähkyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. Eilinen päivä oli seuraavanlainen. Herättiin klo.8. Aamupala oli klo.9, lounas klo.12.30, päivällinen klo.16 ja iltapala klo.19.30. Joskus päivällisen aikaan syödään vain tuhti välipala. Lapset syövät sen verran, kuin haluavat. En jaksa pakottaa, sitäkin on kokeiltu, eikä toimi.
Päiväkodissa ollessaan syövät 5 ateriaa ja huonosti ruoka maistuu. Ainoastaan vauva-aikana ovat kotona syöneet 5 ateriaa päivässä. Tämä toimii meillä.
mitä riippuu noihin: näin on tapana tehdä-juttuihin.
Eli tiukka kuri oikeassa ja vääräss, mutta muuten sain elää aika vapaasti.
Samaa olen noudattanut neljän lapsen kanssa. En yksinkertaisesti jaksa tyhjää hössöttää näiden nykyajan hömpötysten kanssa.
Tulos. Minusta tuli kunnon ihminen ja olen normaalipainoinen.
Tulos omissa lapsissa. Neljä kunnollista teiniä, jotka ovat normaalipainoisia.
Eli heitä huuts hiivattiin kaikki tyhjänpäiväiset .näin pitää varmana tehdä ja tämä suuntaus on nyt muotia jne.. elätte ihan tavallista elämää niin parhaiten menee.