Taas se kävelevä tunkio onnistui pilaamaan päiväni

Anoppi. Mikä helvetti sitä vaivaa kun ei puhe mene perille. Aina se onnistuu tunkemaan nenänsä meille huonoimpaan aikaan.

Mies kankkusessa. Lapset nälkäisiä ja väsyneitä. Olen monta kertaa sanonut, että klo 11-16 tänne ei kannata/saa tulla.

Tänään se soitti klo 10 ja sanoi tulevansa jossain vaiheessa. No, klo 11 soitti taas, kukaan ei vastannut hänelle puhelimeen. Hetken päästä soi ovikello. En avannut, koska oli kiire. Soi uudestaan, mies avasi. Anoppihan se siellä. Parkkeeraa läskiperseensä pöytään jota juuri katoin lounasta varten. Heittelee idiootti kommenttejaan ruuasta, lapsista ja kaikesta. Komentaa lapsia syömään reippaamminen ja syö itse tuomaansa pullaa ja juo limua. Lapset kinuaa niitä, kiellän, koska on lounasaika. En itse mahdu syömään, koska anoppi röhnöttää pöydässä. Kun lapset on syöny yritän viedä heitä pesun kautta sänkyyn. Anoppi narisee, no eikö nyt hetken vois leikkiä. Ja hetken päästä meillä on yliväsyneet itkevät 1,6v. kaksoset. Ja anoppi lähtee, koska "lapset vain kitisee".