Miehet: tunnistatko hyvällä itsetunnolla varustetun naisen?
Ja millainen sellainen nainen on ? Itse olen lyhyt, pullea ja mitäänsanomattoman näköinen. Silti saan aina sillointällöin kehuja miehiltä. En koe olevani mitenkään viehättävä mutta itseni kanssa sinut enkä piittaa kymmenestä liikakilostani. Haluaisin silti olla hoikempi ja nätimpi ja kadehdin sellaisia kanssasisaria jotka ovat. Silti tunnun saavani huomiota yllätävän usein vaikka olen kohta 40v. ja kahden lapsen äiti.
Kommentit (10)
Hyvällä itsetunnolla varustetun naisen ei tarvitse kysellä netissä typeriä
Kyllä itsetuntoisen naisen tunnistaa. Meillä on töissä ihana sanoisin pullukka, enkä pahalla. Kun hän tulee huoneeseen koko tila valaistuu...:)Näkee, että hän on sinut itsensä kanssa.
Ja millainen sellainen nainen on ? Itse olen lyhyt, pullea ja mitäänsanomattoman näköinen. Silti saan aina sillointällöin kehuja miehiltä. En koe olevani mitenkään viehättävä mutta itseni kanssa sinut enkä piittaa kymmenestä liikakilostani. Haluaisin silti olla hoikempi ja nätimpi ja kadehdin sellaisia kanssasisaria jotka ovat. Silti tunnun saavani huomiota yllätävän usein vaikka olen kohta 40v. ja kahden lapsen äiti.
Luulenpa, että miehet kuin naisetkin tunnistavat tällaisen kyllä. Siihen sisältyy tietynsorttista karismaa yhdistettynä tunneälyyn, olkoonkin sitten vaikka eriparitissi tai ylipainoinen. Myös huumorintajuisuus ja itseironia naurun kanssa kuuluvat tällaisen naisen repertuaariin.
Päinvastoin, kuin joku vastasi, että tällainen nainen ei kysele netissä typeriä, juurikin itsetunnossaan tasoissa oleva nainen nimenomaan kehtaa esittää netissäKIN typeriä kysymyksiä.
Ihmettely, kummastelu, ääneen ajattelu... Ne eivät vie kenenkään itsetuntoa mielestäni pois. Samoin sen myöntäminen, että joku luultavasti on tavallista Suomi-naista aina kauniimpi yksilö. Uskaltaa siis olla sellainen kuin on. Uskaltaa olla omaa mieltä. Uskaltaa etsiä itseään jne.
Minä alan olla siinä iässä myös, että jos jostakin pidän, sen ilmoitan hyvinkin suoraan. Jos en pidä, ilmoitan senkin, mutta yritän tehhdä sen loukkaamatta, perustellen kantani. Koen siis itsetuntoni olevan aikalailla kohdillaan, vaikka kipupisteitäkin elämässä on. Silti elämä on ihanaa ja erityisesti hauskaa. Ja koska kysymys on seksipalstalla, uskoisinpa, että itsetuntoni näkyy myös seksin saralla. Ei kaikki ole niin vakavaa.
Toisaalta se, että ei ole heikko itsetunto, heijastuu myös siihen, että itsevarmat miehet kiinnittävät aina huomioni. Jos ko. mies näyttäytyykin idioottina naisenalistajana, häivyn kuvioista sen kummemmin ihmettelemättä. En siis etsi kumppania, mutta olen utelias tutustumaan hyväitsetuntoisiin miehiin ja naisiin.
Yleensä myös heidän persoonassaan on juuri jotain tuollaista erilaista. Ikäänkuin laaja aura tai mikä lie, joka vie koko tilan ja varastaa shown ainakin hetkeksi.
Joten jos minä naisena tällaisen tunnistan oletan virtaviivaisesti, että mieskin tunnistaa? :)
N35v
Suuri osa naisista taitaa olla ylpeä siitä, että on saanut lapsia. Siis asiasta, johon pystyvät kaikki toivottomat nistit ja juopotkin. No kai heillekin on suotava joku asia, mistä olla ylpeä.
"Kantaa ylpeänä kurvinsa ja kilonsa" on kyllä käsittämätöntä shittiä. "Lihavat on lepposia" pitää paikkansa, koska luonteenpiirre on pakon sanelema juttu. Jos lihavat olisivat kärttyisiä, kaikki olettaisivat sen ilmanmuuta johtuvan lihavuudesta.
Sama juttu "wannabehyväitsetuntoisten" kanssa. Sillä peitetään usein voimakasta epävarmuutta. On vaikeampaa olla hyväitsetuntoinen ja älykäs kuin hyväitsetuntoinen ja tyhmä. Tyhmä ei tajua omia rajoitteitaan, mutta silti määrittelee itsensä hyväitsetuntoiseksi.
Omasta mielestäni oikea hyvä itsetunto rakentuu esimerkiksi kurinalaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta. Oli sitten kyse esim. painonhallinnasta, liikunnasta, urheilusta tai vaikka opiskelusta.
Voisin antaa esimerkin luonnonlaeista. Aikuiset kehuvat toisiaan hyvästä seksistä ja tuloksena raskaus ja vauva. Ja ollaan niiiiin ylpeitä. Lapsia kehutaan, kun syö reippaasti ruokansa ja myös siitä tuotoksesta :)
On tämä itsetunnon rakentuminen hauska ilmiö, hih :)
mikä se on? edellä kyllä määriteltiin täysin itsekritiitikön yksilö. jos häpykumpu näkyy vain peilin kautta niin sillä ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa. elämässä pitää tehdä jotain josta voi olla ylpeä, ei välttämättä mitään ihmeellistä mutta omissa referenssi tasoissa jotain mistä voi olla tyytyväinen ja näiden onnistumisien kautta oppii itseään suhteessa muihin ja tämä prilaus on sitä mitä kutsutaan itsetunnoksi. Siis se reflektio mitä muut yksilölle antavat - muu on kuvitelmaa.
Suuri osa naisista taitaa olla ylpeä siitä, että on saanut lapsia. Siis asiasta, johon pystyvät kaikki toivottomat nistit ja juopotkin. "Kantaa ylpeänä kurvinsa ja kilonsa" on kyllä käsittämätöntä shittiä. "Lihavat on lepposia" pitää paikkansa, koska luonteenpiirre on pakon sanelema juttu. Jos lihavat olisivat kärttyisiä, kaikki olettaisivat sen ilmanmuuta johtuvan lihavuudesta. Sama juttu "wannabehyväitsetuntoisten" kanssa. Sillä peitetään usein voimakasta epävarmuutta. On vaikeampaa olla hyväitsetuntoinen ja älykäs kuin hyväitsetuntoinen ja tyhmä. Tyhmä ei tajua omia rajoitteitaan, mutta silti määrittelee itsensä hyväitsetuntoiseksi. Omasta mielestäni oikea hyvä itsetunto rakentuu esimerkiksi kurinalaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta. Oli sitten kyse esim. painonhallinnasta, liikunnasta, urheilusta tai vaikka opiskelusta. Voisin antaa esimerkin luonnonlaeista. Aikuiset kehuvat toisiaan hyvästä seksistä ja tuloksena raskaus ja vauva. Ja ollaan niiiiin ylpeitä. Lapsia kehutaan, kun syö reippaasti ruokansa ja myös siitä tuotoksesta :) On tämä itsetunnon rakentuminen hauska ilmiö, hih :)
Totta munassa hyvään itsetuntoon kuuluu olla ylpeä jostakin, vaikka sitten lapsistaan. Korjaukseksi kuitenkin, että KAIKKI eivät saa lapsia. Ikävämpi puoli, että sellaiset nistit ja juopot, joilla on "hyvä" meininki ja tyhmästi vahva itsetunto saavat näitä erityisen helposti. Mikä luonnonlaki se sitten onkaan?
Toisaalta itse aika työteliäänä ja köyhistä oloista lähteneenä olen ylpeä selvytymisestäni. Vaikka joskus luulin, että lapsuuden paskat olot saastuttivat terveen aikuisuuden, asia onkin kääntynyt edukseni. Olen oppinut, että sitä saa mitä tilaa. Ts. olen ollut aina hyvä koulussa, liikkunut omaksi ilokseni, harrastanut liikunnan lisäksi myös musiikkia, opiskellut mielekkäät ammatit ja opiskelen edelleen. Turha pedanttius on kouliutunut minusta pois. Olen leppoistunut lasteni ja plösöytymisen myötä, toisaalta olen myös entistäkin nauravaisempi. Tätä ei pidä taas sotkea naiiviin optimistisuuteen tai vielä pahempaa - naiiviin pessimistisyyteen.
Olen juurikin sellainen kuin olen. Ihan sama ihaileeko minua tai kakkaa potassa kukaan. Arvostusta kaipaan, vaikka sitten hyvän seksin jälkeen mieheni kainaloon käpertyneenä, molempien ollessa tyytyväisenä. Tuossa tilanteessa olisi outoa olla sanomatta, että tuntuipa se hyvälle, olit taas ihana, tätä voisi olla useamminkin jne., jos oikeasti näin ajattelee. Jos sillä saa toiselle itsetunnon kohoamaan, ei se liene keltään pois. ;)
Alkuperäinen kysymyshän nyt kuitenkin oli: tunnistatko tällaisen naisen? On hienoa, että osa meistä on muovautunut niin tarkkanenäisiksi, että osaavat jo erotella mikä on kuvitelmaa ja mikä faktaa naisen hyvässä itsetunnossa. Itse olen vielä aika alkeellinen olento, vaikka työtä ihmisten parissa teenkin, että luotan ihmisen sanaan, jos hän sanoo, että uskon itseeni ja kykyihini, vaikka se tunne ei ensisilmäyksellä tulisikaan. Toisista se vaan huokuu läpi. Hyvä olo, vaikka ois turpiinsa elämältä saanut aika rankastikin. Tällaisessa hehkussa on ihanaa olla, toivoa, että tuohon kun itsekin pääsisi, vaikka tyytyväinen olen näinkin.
;) Ja nyt panemaan (kun seksi-palstalla ollaan)? :D
N35v.
Eli "kaikki" saavat lapsia. Se on meillä jokaisella se "taito", ei tarvitse kuin nussia. Siitä sitten ollaan ylpeitä.
Totta munassa hyvään itsetuntoon kuuluu olla ylpeä jostakin, vaikka sitten lapsistaan. Korjaukseksi kuitenkin, että KAIKKI eivät saa lapsia.
ja johtaa astuntoa. ratsastelee eikä makaa.
Ei itsetuntoa sillä mitata mitä suoritteita on tehnyt ja mitä on saavuttanut.
Paljon saavuttaneella voi olla huono itsetunto ja almmuudentunteita tai vaikka persoonallisuushäiriö. Vastaavasti vähän ns. yleisessä mittapuussa saavuttanut voi olla tasapainossa itsensä kanssa ja hänellä on silloin hyvä itsetunto.
Ihminen, jota on jo lapsena rakastettu omana itsenään, pitää itsestään helpommin automaattisesti sellaisenaan, ilman mitään tiettyjä saavutuksia tai esim. titteleitä jne. kuin ihminen ,joka on joutunut jo lapsesta asti hakemaan vanhempien hyväksynnän suoritteiden kautta (esim. menestyminen koulussa).
Tosin ns. haastavankin lapsuuden elänyt voi aikuistumisen myötä käydä asioita läpi ja kasvaa ihmisenä myös itsetunnoltaan. Vastaavasti ns. itsetuntoa tukevan lapsuuden kokenut voi myöhemmin kokea asioita jotka murentavat itsetuntoa ja tekevät epävarmaksi.
mikä se on?
edellä kyllä määriteltiin täysin itsekritiitikön yksilö.
jos häpykumpu näkyy vain peilin kautta niin sillä ei ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa.
elämässä pitää tehdä jotain josta voi olla ylpeä, ei välttämättä mitään ihmeellistä mutta omissa referenssi tasoissa jotain mistä voi olla tyytyväinen ja näiden onnistumisien kautta oppii itseään suhteessa muihin ja tämä prilaus on sitä mitä kutsutaan itsetunnoksi. Siis se reflektio mitä muut yksilölle antavat - muu on kuvitelmaa.