Päivähoito lastensuojelun rikoskumppanina

poliisin esitutkinnan vuoksi, ei lastensuojelu tutki pahoinpitelyitä vaan poliisi. Lastensuojelu oli mukana, jotta lapsilla olisi paikka, minne mennä, kun poliisit veivät vanhemmat eri selleihin. Näinhän siinä luki.Kyllähän kaikki ymmärtää, että jos olisi ilmoitettu, että huomenna tullaan tekemään kuulustelut, niin vanhemmat olisivat varmasti jutelleet asiasta keskenään sekä lasten kanssa eikä silloin poliisi olisi saanut luotettavaa tietoa.

Julkinen sektori joutuu näissä tapauksissa AINA ikäänkuin syyllisen rooliin, koska laki estää virkamiehiä paljastamasta medialle eli julkisuuteen yksittäistapauksia. Mitään eivät voi kommentoidakaan, koska se on tietosuojarikos. Siksi nämä "sosiaalitapaukset" voivat kertoa mitä vain julkisuudessa ilman että heidän tietonsa tulevat kumotuiksi. Moni käyttääkin mediaa hiukan ikävästi, mutta media ei siitä piittaa, koska sille nämä tapaukset ovat pelkkää sisäänheittoaineistoa ja klikkausten lisääjiä.

Kukaan virkailija ei saa tyydytystä siitä, että ottaa lapsia huostaan väärin perustein. Päinvastoin aina mietitään muita ratkaisuja, kuten lakikin edellyttää.

Vaitiolovelvollisuus estää viranomaisia kertomasta sitä toista. Toivoisin uuden ls-lain madaltavan puuttumiskynnystä entisestään, aiemmin lapset saivat pahojakin oireita ennen kuin syihin puututtiin.

Pikkasen on rankka ilmoitus tehty kun saapuivat 6:n poliisin voimin paikalle. Ja valvoivat vessakäynninkin...



Naapurista lääkäri teki ilmoituksen kun vauvalta murtui luu, silloin tuli kutsu poliisikuulusteluihin ja sekin kutsu tuli silleen, että sopisko teille huomenna tai keskiviikkona? Ja saivat itse järjestää lapsille hoitopaikan.



Joten kyllä aika isolla tykillä on naarmuista Jyväskylässä ammuttu.

ja kun viranomamiset eivät voi asiaa kommentoida niin aika yksipuolista on tämä uutisointi.

Kyllä normaali päiväkodin työntekijä juttelee lapsen kanssa kunnolla, ja sitten juttelee vanhempien kanssa kunnolla. vsikka olisi epäily pahoinpitelystä. Tuossa tapahuksessahan lapsi pääsi kotiin sieltä päiväkodista.



Sos.tt lastensuojelussa on innostunut ja tehnyt rankimman kautta. Noin ei oikeasti kohdella ihmisiä, eikä sellissä istuteta ihmisiä vaikka ne olisi oikeasti hakanneet tenavansa!! Siellä ne menee, lapset tosin huostaanotettuina.



Tapahtuma on traumatisoiva niin vanhemmille kuin lapsillekin.

Terapiaa tarvitsee koko perhe.



Viranomaiset eivät koskaan kommentoi,ja aina he vetoavat vaitiolovelvollisuuteen. Se on hyvä muuri jonka taakse voi käteytyä silloin, kun on toiminut täydellisen väärin ja perhe on saanut täydellisen väärän syytöksen.



Minustakin on tehty lastens.ilmoitus. 1,4 v lapsi sai uhmakohtauksen julkisella paikalla. Lapsi siis huusi ja minä olin rahallinen enkä hermostunut missään vaiheessa jne. Paikalla ollut joku tuntematon, jonka kanssa en varmaan ole koskaan jutellut, ja joka ei mulle sanaakaan sanonut tuossa tilanteessa, otti yhteyttä neuvolaan, jota kautta yhdessä neuvolan th.n kanssa teki nimettomänä lastens.ilmoituksen, jonka mukaan minä kotioloissa nakkelen lapseni seinään.

Minun tapauksessa sos.tt oli fiksu ja tajusi ilmoituksen olevan pelkkää ilkeyttä. Oli tavallinen keskustelu meillä kotona ilmoituksesta ja siitä mitä tapahtui jne. En joutunut edes mihinkään kolmannen asteen kuulusteluun, sos.tt:t pitivät tätä ilmoitusta aika älyttömänä, vaikka se siis tuli viranomaisen kautta.



Toisenlainen sos.tt olisi varmasti päätynyt yllä kerrottuun ratkaisuun; poliisit oven taakse ja lapset pois.

ja kun viranomamiset eivät voi asiaa kommentoida niin aika yksipuolista on tämä uutisointi.

Viranomaiset eivät voi koskaan kommentoida tällaisia tai mitään muitakaan asioita, eivät ne kommentoi lievempiäkään eivätkä niitä missä on toimittu oikein. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Tämmöinen toiminta ei ole virkavirhe, eikä lastensuojelu koskaan myönnä ylireagoineensa. Mutta kun lastens. ylireagoi ja tekee liian rankan päätöksen ym., he eivät voi kommentoida, koska vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta seuraa virkavirhesyytös jos ei muualta niin ylemmiltä tahoilta.

Ainoa mitä voi, on perhe, joka näyttää asiakirjat. Asiakirjat ovat siinä mielessä mielenkiintoiset, että niissä voi olla olettamuksia, väittämiä, tai jopa lauseita tai keskusteluja, joita ei ole oikeasti tapahtunut. Esim. kerrotaan että asianosainen reagoi tai toimii näin tai noin, keskustellaan asiasta.

Asianosainen on reagoinut, esim järkyttynyt ja alkanut itkemään erotilanteessa, mikä on tulkittu epävakaaksi käyttäytymiseksi, symbioottiseksi suhteeksi tms. kun se oikeasti on normaali reaktio. Keskustelua ei ole taphtunut koskaan, vaan asia on jätetty sikseen.

vaikka kärsineellä osapuolella olisi hallussaan vino pino asiakirjoja jotka paljastavat jotain lastensuojelun toimista, he voivat myös päättää olla julkistamatta itselleen epäedullisia asiakirjoja. He siis voivat kontrolloida tiedonvälitystä omien tarpeidensa mukaan. Aina pitää tosiaan muistaa, että näissä asioissa on useampi osapuoli!

Leikmanin poika ei ollut päiväkodin helpoin lapsi. Hän sai raivokohtauksia, joiden vuoksi henkilökunta kääri hänet mattoon rauhoittumaan ja sulki koppiin.

Siis mitä? Henkilökunta kääri nelivuotiaan mattoon ja sulki koppiin????

Ongelmat alkoivat pojan siirryttyä perhepäivähoidosta kunnalliseen. Hän sai apua vaikeuksiinsa lastenpsykiatrilta.

Ja pyydettiinkö tältä psykiatrilta lausuntoa epäilyihin?

Maaliskuisena päivänä poika oli sanonut päiväkodissa, että jos hän on tuhma hän saa piiskaa. Päiväunien aikana lastentarhan opettaja oli huomannut lapsessa naarmuja. Kun isä myöhemmin kysyi, poika ei tiennyt mitä piiskan antaminen tarkoittaa.

"Ei helpoin lapsi" on varmasti saanut kuulla vaikka mitä puheita kurinpitotoimenpiteistä - ei välttämättä lapselle itselleen ole sanottu, mutta joku aikuinen on voinut kommentoida toiselle, että hänen aikanaan tuollaiselle lapselle olisi annettu piiskaa, lapsi on kuullut tämän vahingossa ja toistanut pk:ssa.

Silti minusta jokainen epäily pitää tutkia, koska lapsia pitää suojella. Kuusi poliisia ja putkakeikka kuulostaa silti aika hurjalta.