Lue keskustelun säännöt.
Väsyttääkö suurperheen äitinä oleminen? tai lapset yleensä?
18.05.2011 |
Hämilläni luen näitä juttuja väsähteneistä suurperheen äideistä. Mikä lapsissa väsyttää? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Minulla ei ole lapsia.
Kommentit (17)
Ai mikä väsyttää?
* unenpuute
* jatkuva "hälytystilassa" oleminen
* lasten kiukkuaminen
* lasten kitinä ja valitus
* lasten metelöinti
* lasten aiheuttama sotku
* heikentynyt taloustilanne
* heikentynyt asema työmarkkinoilla
* jatkuva kiire
* turvaverkkojen puute
* ei koskaan omaa aikaa (eikä aikaa puolison kanssa)
esimerkiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku onnekas saa superrauhallisia kilttejä lapsia, jotka nukkuu yötkin putkeen heti vauvasta saakka. Eipä ole sellaisia näkynyt tässä perheessä.
Melkoista hullunmyllyä heti aamusta alkaen, kotitöitä niin, ettei kaikkea ehdikään, muksut riekkuu ja tappelee ja valvottaa niin, että en ole yhden yhtäkään yötä nukkunut kotona putkeen viimeisen 8 vuoden aikana. Yleensä unet jää 3-6 tuntiin. Iltaisin olen jo ihan rätti, enkä jaksa hoidella parisuhdetta.
Enpä silti vaihtaisi yhtäkään lastani pois. Tää on tätä rakasta, mutta rankkaa arkea.
Lapsia siis 4: 0-8v.
Se että unet jäävät helposti vähäisiksi pitkiksi ajoiksi kerrallaan.
Lapset imevät sinut tyhjiin ja vaativat koko ajan jotain. Jos annat pikkusormen, niin vievät heti koko käden...
Kaikkein väsyttävintä lapsissa on niiden herkkävainuisuus: Jos olet itse väsynyt, ärtynyt tai kiukkuinen, niin lapset eivät anna sinun olla hetkeäkään rauhassa, vaan muuttuvat rauhattomiksi, kovaäänisiksi, väkivaltaisiksi tai nariseviksi.
Ai mikä väsyttää? * unenpuute * jatkuva "hälytystilassa" oleminen * lasten kiukkuaminen * lasten kitinä ja valitus * lasten metelöinti * lasten aiheuttama sotku * heikentynyt taloustilanne * heikentynyt asema työmarkkinoilla * jatkuva kiire * turvaverkkojen puute * ei koskaan omaa aikaa (eikä aikaa puolison kanssa) esimerkiksi...
Sanoisin että minua väsyttää eniten jatkuva hälinä ja nahina. Kaipaisin joskus hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Tosin en sen enmpää ole väsynyt nykyisin viiden lapsen kanssa kun aikoinaan kahden. Johtunee varmaan siit että kun lapsimäärä kasvaa oppii ottamaan rennommin eikä stressaa joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mikä väsyttää?* unenpuute
* jatkuva "hälytystilassa" oleminen
* lasten kiukkuaminen
* lasten kitinä ja valitus
* lasten metelöinti
* lasten aiheuttama sotku
* heikentynyt taloustilanne
* heikentynyt asema työmarkkinoilla
* jatkuva kiire
* turvaverkkojen puute
* ei koskaan omaa aikaa (eikä aikaa puolison kanssa)esimerkiksi...
lähinnä yhden tai kahden lapsen äidit valittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muakin varmaan rasittais yks kitisevä herranterttu
t. äiti 5 lasta 8-18 v
myös lastensa henkisiin tarpeisiin, kun taas suurperheiden äidit keskittyvät vain lauman perustarpeiden tyydyttämiseen.
lähinnä yhden tai kahden lapsen äidit valittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olis munkin päivä ollut hieman erilainen, jos olisin "elänyt itselleni". Sen sijaan päiväni on mennyt pääpiirteittäin näin:
Herätys. Taapero pesulle, vaipatus, pukeminen, vahtiminen. Isojen lasten aamupalan laitto, pesut. Taaperon ruokkiminen, peseminen, vahtiminen: juoksee koko ajan kaikkialle, kiipeilee jne. Taaperoa pitää vahtia koko ajan ettei satuta pahasti itseään. Pitää jatkuvasti lohduttaa, ottaa syliin, antaa huomiota, keksiä tekemistä. Taaperon pukeminen ulos, nukutusyritys, ei onnistu, riisuminen sisälle. Vaipan vaihto, ruoka lapsille, lasten pukeminen ulos, autolla asioille, turvakaukalon raahaamiset ees taas, huutava lapsi autossa koko paluumatkan, kotona pienimmän riisuminen, vaipan vaihto, lapsille ruuanlaitto, syöttäminen, pienimmän pukeminen ulos, nukutusta, ei nuku, sisälle ja riisumaan. Samalla taaperon kanssa hoitelen isot sisarukset, jotka kyselevät asioita, pyytävät apua, haluavat huomiota.... vieläkö jatkan? Siis tuohon päiväohjelmaan ei ole kerrottu ollenkaan omia toimiani (aamupesut, pukemiset, omat syömiset jne) koska ne hoidetaan "silloin kun ehditään" ja usein lennossa.
Voit itseksesi miettiä väsyisitkö, jos sinä aikana kun itse aamulla pukeudut, peseydyt, syöt aamiaisesi, meikkaat, pynttäät, lähdet kiireettömästi töihin, istut rauhassa tekemässä töitäsi, välillä huolehdit aterioinnistasi jne. tekisit nuo em. asiat. Joku roikkuisi koko ajan vaatimassa huomiotasi, ja joutuisit hoitamaan aina ensin muiden tarpeet omiesi odottaessa vuoroaan.
Ei millään pahalla ap, mutta taidat olla aika pihalla siitä, mitä käytännön elämä lasten kanssa on, mutta ei se mitään - tässä sulle vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetkeksi kun istahdat, kipeänä olet ja ajattelit saada hengähdystauon kokkailun, siivoamisen ja vahtimisen välillä, niin 4-vuotias kaataa ämpärillisen vettä 1-vuotiaan päälle vessassa, jossa ei ole viemäriä... Ämpäri siis sellainen lasten iso hiekkaämpäri, joka on 4-vuotiaalla ollut leikkiruoan säilytyskuppina.
Sitten litimärkä ja pelästyksestä huutava 1-vuotias vaatteiden vaihtoon, kuivaamaan kiireellä lattiaa, samalla karjut 4-vuotiaalle, miten väärin teki (ja tämä vain nauraa kihertelee) ja yrität saada suorittamaan jäähyä (jota ei tee). Se litimärkä 1-vuotias on kastellut sinutkin märäksi ja sinunkin pitäisi vaihtaa vaatteita, mutta aika menee siihen, kun saat sen 4-vuotiaan jäähylle ja 1-vuotiaan rauhalliseksi ja vessan siihen kuntoon ,että se ei enää lainehdi. Niin, ja päivällistä pitäisi kai tehdä?
Ei, ei. Tämä mamma viettää nyt hetkisen av:lla, että pää ei halkea. Ollaan nälissään tasan niin kauan, kun rauhoittumiseen menee.
Kokemuksesta kuitenkin sanon, että ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeaa, koska vasta hetki sitten oli elänyt täysin itselleen ja pitikin nyt keskittyä kokonaan toisen ihmisen hoitamiseen. Toisen kanssa siksi, koska oli uutta, että lapsia oli "peräti kaksi" ja piti pystyä hoitamaan kahta kerralla. Kahdesta eteenpäin lapsia on useita, joten tilanne ei enää muutu niin radikaalisti. Henkisten tarpeiden tai hyvän äitiyden kanssa määrällä ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joutuisi kaitsemaan muiden lapsia, ei välittäisi heistä yhtä paljon.
Lapsia on kahdeksan, iältään 1v - 14v, ja tällä hetkellä kaikki ovat terveitä (ei mitään tauteja aikoihin), nukkuvat yönsä hyvin, perheessä toimivat rutiinit niin etten tunne mitenkään nääntyväni työtaakan alle.
Mitään kummempia ongelmia ei murkkujen kanssa (ainakaan toistaiseksi) ole.
Lisäksi olen sopeutunut tähän elämään niin etten haikaile mitään "omaa elämää". Mun elämä on tässä ja nyt pelkkää lapsista ja perheestä huolehtimista, ja se on ok, se on antoisaa ja lapsista on niin paljon iloa.
Joskus aiemmin on kyllä väsyttänyt paljonkin, ja syistä joista joku oli tehnyt aika hyvän listan.
Meillä uusperheessä seitsemän lasta enkä ole nyt väsynyt tai masentunut mistään. Vaikeimmat ajat olivat ehkä kahden nuorimman syntyessä peräjälkeen kun kumpikin olivat vaativia kauan aikaa.
Nyt perhe on löytänyt uomansa ja uudet ja vanhat "jäsenet" omat paikkansa. Nuoret ovat kasvamassa vähitellen nuoreen aikuisuuteen, konflikteja ei ole, koulut ja opiskelut sujuvat, kukaan ei ole sairaana, miehellä ja minulla tasaisen arkiset mutta lämpimät ja humoristiset välit. Täytyy kyllä muistutella itseään ja toista, että parisuhdetta on vaalittava ihan tietoisesti.
Nautin pienimuotoisesta elämästämme ja lasten kasvamisesta.
7 poikaa
olen kipeänä ja ihan puolikuollut ripulitaudissa. Lapset mellastaa ja toki heitä täytyy ruokkia ja vahtia, etteivät tee tyhmyyksiä tai satuta itseään. Nuorin on alle 2 vuotias ja meillä on 4 lasta. Vanhemmista ei ole niin huolta, mutta nuorin on villiviikari, jka kiipeilee ja kaivaa roskikset sekä vessat.
Joskus meteli ja jatkuva sotkujen siivoaminen, pyykkääminen, keittiössä hääriminen, sekä nahistelujen tai tappelujen selvittäminen väsyttää vaikka olisin tervekin. Yleensä kyllä lapset ihania, eikä ne sinäänsä väsytä. Oma valinta "suurperhe".