Apua!! Lapsen nukuttamisesta..

Mulla on useampia lapsia, vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Mulle on päässyt jäämään käsite "lapsen nukuttaminen" täysin vieraaksi.



Kissan ja koiran nukuttamisen ymmärrän, sehän on peitenimi eläinlääkärin suorittamalle lopetukselle. Tunnen nukutuksen myös anestesiana, sairaalassa ihmisille.



Mutta miksi lapsia pitää niin vimmatusti "nukuttaa"? Niin omat kuin vieraat lapset ovat meillä nukkuneet ihan itsekseen, ennemmin tai myöhemmin. Olisi varmaan hyvä opettaa nukkumatavat ajoissa, kun se vielä onnistuu helposti: Tietyt rutiinit joka ilta, ja sen jälkeen pysytään sängyssä.



Jos päikkärit ovat jääneet pois, iltaunille pitäisi nyt mennä aikaisemmin. Kokeile sitä, ehkä lapsesi onkin yliväsynyt kun oikea uniaika on mennyt ohi.

silittele tai lue vaikka satua.

Meillä on kokemusta kolmesta lapsesta jotka kaikki kokivat tuota samaa "vapauden huumaa" kun pääsivät pinnasängystä lasten sänkyyn. Karkailija pantiin takaisin pinnasänkyyn nukkumaan ja kerrottiin, että isojen sänkyyn pääsee sitten nukkumaan kun siellä osaa pysyä kuin isot ainakin. Muutaman yön jälkeen kokeiltiin uudestaan ja jossain vaiheessa ne siellä sängyissään alkoivat pysyä.



Eli takaisin vaan pinnasänkyyn, ja uusi kokeilu vaikka ensi viikolla. Ei kannata menettää hermoja, se ei ole kenenkään etu.

mene ajoissa sänkyyn hänen kanssaan..luette kirjan tai maks.kaksi ja silittelet/hyräilet hänet uneen,kun nukkamatti saapuu,nostat omaan sänkyyn ja hipsit siitä sitten pois.



näin meillä toiminut kahden kanssa,kun en jaksanut/jaksettu tuota iltashouvia,kuten teillä.

Jäävät molemmat selkeän joka ilta samaan kaavaan perustuvan iltarutiinin jälkeen omaan sänkyynsä. Siis samassa järjestyksessä iltasadut iltapalat hammaspesut ja halit jne. Lapset 3,5v ja 4kk. Isompi omassa huoneessaan ja omassa ison pojan sängyssään.



Ehdottaisin sinullekin tarkkoja toistuvia rutiineja helpotukseksi. Lapset aistivat varmasti myös vanhemman oman hermostuneisuuden ja villiintyvät siitä lisää.



Voimia!!!

Niin kamalaa kuin se nyt aluksi onkin, sun pitää vain kantaa miljoona kertaa lapsukainen takaisin sänkyyn. Sillä se sen oppii.



Meillä kaikki kolme on ravannut jonkin aikaa, mutta sitkeäälä työllä nukahtavat nykyään itse, meilläkään ei ole koskaan "nukutettu". On siis aivan mahdollista opettaa lapsi nukahtamaan itse. Poikkeuksiakin on, tiedän, mutta uskon kyllä aika vahvasti omaan teoriaani.



Sun lapsi on muutenkin aika rasittavassa iässä, mutta nyt kun jaksat tsempata niin pian helpottaa. Siinä reilun parin vuoden iässä ainakin meillä on alettua leikkiä kunnolla ja muutenkin asiat menevät paremmin perille.



Meillä päiväunet ovat jääneet pois noin parin vuoden iässä, joten jos ei nukuta päivällä niin illalla vain aikaisin nukkumaan. Meillä mennään jo klo 19. Olen huomannut, että myöhäisemmällä nukkumaanmenoajalla ei ole merkitystä aamun uniin, meillä ollaan aamuvirkkuja ja sillä selvä. Ei siis kannatta väkisin valvottaa vaikka kasiin tai yksiin, kokeile mikä on teille hyvä rytmi.



Ja se, että lapsi pulisee ja pölisee hetken sängyssään on mielestäni ihan normaalia, meillä on raja mennyt leikkimisessä ja sängystä ravaamisessa. Kukapa meistä hetkessä simahtaa... Mutta tiukkana vaan sen ravaamisen kanssa, heti takaisin ja ei keskustelua. Joku "hyvää yötä"-toivotus vain ja sitten itse pois huoneesta.



Tsemppiä. Tämä(kin) vaihe vaatiin yh:lta paljon, tiedän omasta kokemuksesta. Mutta kärsivällisyys palkitaan. Muista se, kun sapettaa.



(ja eihän se lapsen vika ole, että ravaa, eihän? lapselle ei ole opetettu "oikeaa" toimintatapaa, joten kokeilee kaikenlaista ;)

2: meillä ei olekaan mitään muuta kuin rutiinia ja olen kyllä yrittänyt laittaa aiemmin nukkumaan, kun ei ole päikkäreitä, mutta eipä ole ollut paljoa hyötyä. Ja en halua että lapsi

valvoo koko yön koska ei mene nukkumaan vaikka on väsynyt. Kaipaan sen puoli tuntia edes päivästä että saan hengähtää ennen kuin itse menen nukkumaan olin kuinka väsynyt vain.



Kirjojakin ollaan kyllä luettu, mut vois kokeilla uudestaan jos se onnistuis, kylläpä lapsi varmasti vaistoaa että olen hieman levoton. Pinnasängyn olen jo hajottanut ja myynyt pois kun viikon nukkui jo hyvin niin ajattelin, että eipä tuota enää tarvi.. Olis vissiin pitänyt odottaa pitempään..



Ap

iltatoimet aina saman kaavan mukaan tarpeeksi ajoissa, ennenkuin lapsi on liian väsy. Esim. Meillä iltarutiinit:

*iltapesu

*iltapala

*hampaiden pesu ja iltapisu

*iltasatu sohvalla

*lapset omiin huoneisiin joissa käydään peittelemässä ja toivottamassa hyvää yötä.

*jos lasta ei nukuta voi antaa kirjan. Nukkua ei tarvi, mutta sängystä ei saa nousta (vessassa saa käydä). Usein ei jaksa kovin kauvaa kirjaa katsoa vaan nukahtaa lähes 5-10 min kuluessa sänkyyn laitosta.

Iltarutiineihin kannattaa varata tarpeeksi aikaa, että se on mukava rauhallinen tapahtuma. Meillä noin 30-45 min.

Tsemppiä!

1,5v. Matkasängyssä nukkunut tähän asti. Nukahtaa nätisti pienen pulinan jälkeen itsekseen. Enää ei edes hypi sängyssä ympäriinsä niin kuin vielä vähän aika sitten. Siirryttiin unipussista isoon peittoon ja sen alle jää nykyään köllimään rauhassa, vähän juttelee lelulle ja kohta jo nukkuu.



Olisko tässä kohtaa hyvä rako siirtyä lasten sänkyyn?

Kokeilin tuota takaisin viemistä, mutta neiti vaan otti sen leikistä, nauro ja juoksi vaan innoissaan karkuun. Luovutin n.20 kerran jälkeen.. Eihän se tosiaan lapsen vika ole, vihaan vain itseäni kun korotan pienellä ääntä, lapsi ei kyllä ole ollut moksiskaan siitä vaan nauranut minulle, mutta on todella huono olo. Sitten pyydän anteeksi ja uudet halit ja pusut.



Nyt sain vihdoin unille että simahti viereen ja pitää kiinni.. Harmi vaan että kamala huuto alkaa jos tästä siirryn.



Ap

kuunnella musiikkia nukkumaan mennessään. Jotain sopivan rauhallista ja hiljaisella äänellä. Musiikin mukana on tullut uni... Levyn lapsi on saanut itse valita "iltalevyiksi" kelpuutettujen joukosta (sopivan rauhallisia). Jos musiikki ei innosta, niin satujakin on levyllä. Helpottaa, jos et itse jaksa loputtomiin lukea.

Ja vähän aikaa sitten meillä myös oli sama ongelma. Lapsi ei vaan malttanut käydä nukkumaan, kun kuvitteli, että me vanhemmat jatkamme kaikkia kivoja puuhia täällä hänen käydessä nukkamaan. Nykyään vien hänet nukkumaan ja jään sinne pimeeseen istuskelemaan lattialle lapsen sängyn viereen. Mitään silittelyjä tms hän ei kaipaa, mutta vaatii että joku on nukahtaessa vierellä. En kerennyt lukea muiden kommentteja vielä, mutta näin meillä on toimittu.

Kuulkaas nyt kaikki te "täydelliset"!



Minulla on kaksivuotiaat kaksoset. Joka päivä noudatamme samaa ennakoitavaa päivärytmiä, ulkoilemme sekä aamu- että iltapäivästä ja iltatoimet toistuvat samoina joka ainoa ilta. Olen itse kasvatusalan ammattilainen ja tiedän kyllä, miten näissä asioissa aina neuvotaan toimimaan.



Lapset ovat aina väsyneitä, mutta eivät liian, kun laitan heidät sänkyyn ja olen täysin johdonmukaisesti pyrkinyt alusta saakka opettamaan heidät nukahtamaan itsekseen.



Tästä huolimatta meillä nukkumaanmenot ovat edelleen lähes poikkeuksetta aivan kauheita ja saavat minut kokemaan varsin tämän alkuperäisen kirjoittajan kanssa samankaltaisia tunnetiloja.



Lapsia on erilaisia! Vaikka sinun lapsesi sattuisi nukahtamaan itsekseen, se ei tarkoita, että olet sen parempi äiti tai tehnyt mitään enemmän oikein kuin sen "huonosti nukahtavan" lapsen vanhempi.



Omat lapseni esimerkiksi syövät mitä vaan, istuvat ravintolassa kauniisti paikallaan kolmen ruokalajin verran, sanovat kauniisti kiitos, eivätkä ole elämässään koskaan tönäisseet tai purreet ketään tai ottanet toiselta lelua kädestä. En kuitenkaan tunne tästä minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, sillä kahden identtisen täysin eri luonteisen lapsen äitinä olen jo varhain ymmärtänyt, että lapset ovat sellaisia kuin ovat ja koskaan ei voi tietää, mistä jonkun toisen ihmisen lapsen käytös johtuu ja mitä se vanhemmilta vaatii.



Nämä teidän ylemmyyden tuntoiset, "Katsos, teet vain näin ja homma hoituu!"- viestinne eivät varmasti auta jo muutenkin hätää kärsimässä olevan kysyjän oloa.

jos lapsi nousee sängystä, musiikki sammuu. Myös "palkinnot" auttoi.. Aamulla saa katsoa yhden muumijakson ym. Meillä on tuollaista aina silloin tällöin mutta sitten menee taas ohi. Iltasaduista vain piristyi.. Tsemppiä! Ymmärrän että tarvitset omaa aikaa!

Ihanaa varmaan lukea näitä neuvoja, että "teet samat iltarutiinit joka päivä ja niin edelleen ja niin edelleen niin kyllä se lapsi siitä oppii." Hih, ei ne kaikki toimi samalla tavalla :))



Ja meidänkin poika nukkui aluksi tooosi kiltisti ja onnessaan uudessa sängyssä (samassa huoneessa 3v vanhemman isoveljen kanssa), kunnes viime viikolla tajusi, että hei tästähän pääsee pois ihan suitsait vaan! Minä jouduin tehdä sitten niin, että pari iltaa istuin tuolilla sängyn vieressä ja silittelyjen jälkeen aloin lukea omaa lehteä (huoneen oven laiton kiinni!!).



Heppu alkoi tietysti taas ravata sängystä pois ja vetää rinkiä hämärässä huoneessa ja yritti nauraen saada minua leikkiin mukaan, mut sit alkoi leikkiä lattialla pikkuautoilla kun en reagoinut mitenkään. Tässä vaiheessa nostin pojan takaisin sänkyyn ja totesin, että sinä nukut nyt tässä sängyssä etkä mene pois.



Pari iltaa tehtiin tätä jumppaa, lopulta alkoi ensin itse palata sänkyyn "iltalenkin" jälkeen ja nyt jää sinne makoilemaan, kun lähden huoneesta pois. Toki kääntyy pää jalkopäähän päin nukkumaan tms. mut enää ei tarvi menettää hermojaan tuon kanssa.



Tämän vilpertin kanssa on mennyt aikaa näihin nukkumistouhuihin paaaaaaljon enemmän kuin isoveljen ja -siskonsa kanssa aikanaan.....



Mun mies tekee tosi paljon reissuhommaa ja usein olen näiden kolmen kanssa yksin päivät ja illat kotona, joten tiedän miten rentouttava vaikutus sillä lasten nukkumaanmenon jälkeisellä ajalla voi ollakaan!

Niin miksi oi miksi ei saa kertoa mikä meillä toimii??? Jos meillä lapsoset nukahtavat paikasta riippumatta itse nätisti omiin vuoteisiinsa niin tekeekö se minusta ylpeän ja ylemmyydentuntoisen ihmisen?? Koitahan 16 mennä kasvattajan rooliisi ja ajatella että ihan hyvää voi tarkoittaa henkilö joka jakaa onnistuneentuntuisen oman kokemuksensa.



Sydämestäni toivon että ap löytäisi ilon iltoihin. Ymmärtää täysin että aikuinen kaipaa omaa hengitystilaa!!!



- se jonka ei tarvitse nukuttaa 3,5veetä eikä 4kk:ta

mikä lisää mielihyvää ja rauhoittaa, tästä on tutkittua tietoakin olemassa levottomien lasten rauhoittamisessa. Se myös lisää lapsen ja vanhemman läheisyyttä ja auttaa lasta kestämään paremmin eroahdistuksen - nukahtaminenhan on ero vanhemmasta.



Hierontaa kannattaa kokeilla, se nopeuttaa usein nukahtamista ja parantaa unen laatuakin. Hus:n uniongelma "klinikka" suosittelee hierontaa moneen ongelmaan.

Mulla ei viisaita neuvoja ole jakaa, kerron vaan kuinka meillä tehtiin pienten lasten kanssa.

Itsellekin oma aika illasta oli tärkeää. Perheessämme on erityislapsiakin, joten pitkät iltarutiinit uuvuttivat jo ajatustasolla. Meillä on otettu aika rennosti ja joustavasti ennemmin kuin kellon kanssa suoritettu aina samaa ohjelmaa.



Jostain kumman syystä kaksi ensimmäistä lasta onnistuttiin saamaan nukkumaan omiin sänkyihinsä . Ainakin alkuun aika usein. Lapsilla on vuosi ikäeroa.

Kun nuorempi kasvoi ulos pinnasängystä olimme muuttaneet ja saaneet tuttavilta 120-senttisen sängyn. Se piti laittaa työhuoneeseen vierassängyksi mutta sattuman kautta se päätyi lapsille. Vierekkäin nukkuivat sitten pari vuotta tyytyväisinä. Ehkä läheisyys toi turvaa.

Kolmas ja neljäs on meillä sitten "nukutettu" milloin minnekin.

Koska kaipasin sitä omaa rauhaa iltaisin miehen ollessa työmatkoilla, annoin usein nuorimman pötkötellä sohvalla mun kainalossa. Oppi siihen nukahtamaan, kun hiljaa silittelin. Sitten kannoin omaan sänkyyn. Sisarusten viereen on saanut myös mennä nukahtamaan ja sieltä on kannettu omaan sänkyyn jatkamaan unia. Meillä on nukuttu perhepedissä myös pitkään, sillä rajoituksella että koko yön siellä on nukkunut vaan se, jota on imetetty.

Vuoden verran taisivat perheen kolme tyttöä nukkua parisängyssä kolmestaan siinä vaiheessa, kun nuorinkin oli yli 2v.

Aika hyvin meillä on aina nukuttu. Eli meillä toimi se, ettei yksin tarvinnut nukkua, jos ei halunnut. Aika iso talokin meillä, jotenkin varmaan oli lapsistakin mukavaa esim. aika, jolloin nukkuivat samassa sängyssä tai samassa huoneessa jonkun kanssa.