Kamalat appivanhemmat

vaan OMAT VANHEMMAT. Tunnen täsmälleen samoin kuin sinä, mutta omista vanhemmistani ja minäkin kaipaisin jotain viisasten kiveä, että miten tässä mennään eteenpäin.

Uskomatonta.

kaikki lähtee siitä.

Mihin asioihin appivanhempasi puuttuvat? Miksi miehesi ei ole sinun puolellasi vaan vanhempiensa? Sinun pitäisi keskustella sekä miehesi kanssa ja sitten hänen vanhempiensa kanssa, keskity siihen, miltä sinusta tuntuu, älä syyttele, kysy.

täysin käsittämättömänä ja epäreiluna. Olet todennäköisesti sellainen nainen, joka haluaa kaiken mahdollisen hyödyn appivanhemmista, mutta ei suostu esim, siihen, että mies soittelee isälleen ja sopii asioita, jotka eivät pätkääkään kuulu sinulle (esim. porakoneen palautus tms.).



Se jatkuva puuttuminen teidän elämäänne johtuu siitä, että yrität maksattaa elämänne appivanhemmilla. He ovat vuosien aikana nähneet, että sinusta ei ole äidiksi eikä puolisoksi ja ovat yrittäneet auttaa poikaansa, joka lasten takia yrittää jaksaa kanssasi.



Vika on sinussa, jos kaikki 3 ovat joutuneet toteamaan, että olet vaikea.

Mutta hän ei oikein kunnioita minua äitinä mitenkään. Jos olemme hänen luonaan kylässä tuputtaa limpparia vaikka sanon ettei saa antaa pojalle (1v 3kk). Olemme juuri kotona syöneet ja hän silti yrittää antaa pojalle ruokaa, banaania, sosetta tuloksetta kun poika on täysi. Ei siis usko mihinkään mitä hänelle sanon. Katsoo aina minua ivallisesti ja tekee kaiken päinvastoin. Lapsemme on aika herkkä ja pelkää saunaa ja pesuhuonetta (muualla siis kun kotona) Silti appiukko vie poikaa sinne että tottuisi ja toinen huutaa kurkku suorana kun ei halua. Olemme sitten lähdössä pois niin appiukkopa tokaisee ette te mihinkään ole menossa..ja mitä mieheni tekee näille jutuille? Sanoo minulle jälkeenpäin että "no isä nyt on sellainen ettei se mitään usko ennenkuin itse kokeilee ja uskoo sitten vasta asian" Minusta jotenkin käsittämätöntä.

Mutta hän ei oikein kunnioita minua äitinä mitenkään. Jos olemme hänen luonaan kylässä tuputtaa limpparia vaikka sanon ettei saa antaa pojalle (1v 3kk). Olemme juuri kotona syöneet ja hän silti yrittää antaa pojalle ruokaa, banaania, sosetta tuloksetta kun poika on täysi. Ei siis usko mihinkään mitä hänelle sanon. Katsoo aina minua ivallisesti ja tekee kaiken päinvastoin. Lapsemme on aika herkkä ja pelkää saunaa ja pesuhuonetta (muualla siis kun kotona) Silti appiukko vie poikaa sinne että tottuisi ja toinen huutaa kurkku suorana kun ei halua. Olemme sitten lähdössä pois niin appiukkopa tokaisee ette te mihinkään ole menossa..ja mitä mieheni tekee näille jutuille? Sanoo minulle jälkeenpäin että "no isä nyt on sellainen ettei se mitään usko ennenkuin itse kokeilee ja uskoo sitten vasta asian" Minusta jotenkin käsittämätöntä.

tuossa tilanteessa katkaisisin välit joksikin aikaa.