Kaikkien kaveri, ei-kenenkään ystävä

Ne ovat hyvä tapa käyttää valtaa. Esim. poikani luokalla pienessä koulussa 6:sta pojasta 3 jätettiin kutsumatta juhliin. Tosi reilua. Noin pienestä porukasta jos aletaan kutsumaan, kutsuisin itse kaikki.

Kohta joku sanoo että kutsu niitä luokkakavereita kotiin. Harvempi ymmärtää että jos lapsesi ei kiinnosta ketään, ei niitä kylään tulijoitakaan oikein ole. Kun ketään EI KIINNOSTA. Tai sitten joku tulee, sen hetken on seurana ja seuraavana päivänä koulussa entinen meno jatkuu.

Ei osaa manipuloida, ei ajaa ketään pois seurasta jne. Kun alkaa sovittelemaan toisen riitoja ja koittaa olla reiluu, joutuukin itse ulos porukasta.



Hän ei käsitä että kaveria vaihdetaan lennosta aika usein. Hän olisi lojaali kavereita kohtaan. Se ei vaan enää ole arvossaan. Huono piirre. pitää olla muuntautumiskykyinen

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita.

Pitääkö mun nyt ajatella, että he ovat jotenkin viallisia?

Se on surullista, että kaikilla ei ole kavereita tai parasta ystävää, mutta ei sitä tarvitse kääntää toisin päin niin, että niillä, joilla on, ovat jotenkin "ilkeitä".

Ei osaa manipuloida, ei ajaa ketään pois seurasta jne. Kun alkaa sovittelemaan toisen riitoja ja koittaa olla reiluu, joutuukin itse ulos porukasta.

Hän ei käsitä että kaveria vaihdetaan lennosta aika usein. Hän olisi lojaali kavereita kohtaan. Se ei vaan enää ole arvossaan. Huono piirre. pitää olla muuntautumiskykyinen

Keltikangas-Järvinen:

– Sosiaaliset ihmiset eivät välttämättä ole suosittuja niin yllättävältä kuin tämä kuulostaakin. Ainoa vaihe, jossa sosiaalisuus ihan suoraan korreloi siihen, kuinka pidetty ihminen on, on esikouluikä ja siitä alaspäin ensimmäiset vuodet. Silloin empaattinen, myötätuntoinen ja muita auttava lapsi on todella pidetty. Sen jälkeen sosiaalisuudella tai sosiaalisilla taidoilla ei kovinkaan paljon ole tekemistä lapsen suosion kanssa, vaan suosio on huomattavasti monimutkaisempi asia. Esimerkiksi aggressiivinen lapsi saattaa herättää pelkoa ja olla sen tähden suosittu muiden joukossa.

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita.

Pitääkö mun nyt ajatella, että he ovat jotenkin viallisia?

Se on surullista, että kaikilla ei ole kavereita tai parasta ystävää, mutta ei sitä tarvitse kääntää toisin päin niin, että niillä, joilla on, ovat jotenkin "ilkeitä".

Ei osaa manipuloida, ei ajaa ketään pois seurasta jne. Kun alkaa sovittelemaan toisen riitoja ja koittaa olla reiluu, joutuukin itse ulos porukasta.

Hän ei käsitä että kaveria vaihdetaan lennosta aika usein. Hän olisi lojaali kavereita kohtaan. Se ei vaan enää ole arvossaan. Huono piirre. pitää olla muuntautumiskykyinen

Jos ei osaa, on pulassa. Pitää osata varata itselleen paras kaveri ja pitää se. Ja vaihtaa sitä vaikkapa kerran kuussa kyllästyttyään jne.

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita.

Pitääkö mun nyt ajatella, että he ovat jotenkin viallisia?

Se on surullista, että kaikilla ei ole kavereita tai parasta ystävää, mutta ei sitä tarvitse kääntää toisin päin niin, että niillä, joilla on, ovat jotenkin "ilkeitä".

ja tuo Keltinkangas-Järvisen juttu osui niin kohdalleen - päiväkodissa huippusuosittu ja synttärikutsuja sateli. Edelleen tutustuu helposti ja viihtyy ihmisten seurassa, mutta silti ei ole kenenkään "ykköskaveri". Hankalaa.

Suosittuja ei ole luokassa kuin muutama harva ja loput seilaa siinä välillä kavereitten kans välillä yksin. Ihmisyyteen kuuluu myös yksinäisyyden tunne joka opettaa empatiaa ja itsensä kanssa viihtymistä. En olisi huolisani jos lapsi ei itse kärsi. Nuo tilanteet muuttuu nin nopeaa puoleen jos toiseenkin ja ne on osa lapsen kasvua

valitettavasti usein on näin, että suositut ovat viallisia. Ilkeimmät ja röyhkeimmät pärjäävät koko yhteiskunnassa tällä hetkellä parhaiten.

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita.

Pitääkö mun nyt ajatella, että he ovat jotenkin viallisia?

Se on surullista, että kaikilla ei ole kavereita tai parasta ystävää, mutta ei sitä tarvitse kääntää toisin päin niin, että niillä, joilla on, ovat jotenkin "ilkeitä".

Ei osaa manipuloida, ei ajaa ketään pois seurasta jne. Kun alkaa sovittelemaan toisen riitoja ja koittaa olla reiluu, joutuukin itse ulos porukasta.

Hän ei käsitä että kaveria vaihdetaan lennosta aika usein. Hän olisi lojaali kavereita kohtaan. Se ei vaan enää ole arvossaan. Huono piirre. pitää olla muuntautumiskykyinen

Kyllä positiivinen, ystävällinen ja empaattinen henkilö vetää puoleensa toisia ja näin ollen myös ystävyyssuhteita muodostuu eri elämän vaiheissa, olipa sitten lapsi tai aikuinen.

Oikeaa aitoa ystävää ei niin vain löydä.

Ystävyys on paljon enemmän kuin kaveruus.  Lapsilla nyt yleensäkin on kavereita ja parhaita kavereita ja niitä joita inhotaan ja sittten ne taas vaihtuu ja kaveri ei enää olekaan kaveri.

Lapset opettelee sosiaalisia taitoja, ei niitä syntymälahjana saada. On opittava toimimaan ryhmissä ja paljon muuta.

Itse sain ensimmäisen oikean sydänystävän 16-vuotiaana, ja olemme sitä kaikkien näitten vuosikymmenien jälkeenkin.  Olemme riidelleet ja olleet eri mieltä mutta ystävyyden side ei ole katkennut eikä katkea. Se on paljon syvempää ja aidompaa kuin pelkkä kaveruus.

Minulla on kavereita ja tuttavia, mutta vain yksi ystävä jolle voin kertoa sieluni syvimmätkin asiat, ja hän minulle. Voin luottaa että hän ei petä koskaan.  Sitä on ystävyys.