Hoitovapaa loppui, hain kouluun syksyksi, tällä viikolla pääsykokeet. En voisi olla enempää
innoissani! :)
Kotiäitinä 3 vuotta oli mukavaa, mutta nyt todella kaipaan jo jotain muuta, ja olen aivan valtavan innoissani tuosta koulusta ja alasta! Tuntuu miltei kuin olisi uusi elämä(nvaihe) alkamassa, piristää! Pitäkää peukkuja, että pääsen! :)
Kommentit (13)
ja opiskelen tässä samalla. Tarkoitus on jäädä hoitovapaalle töistä jotta saan tutkinnon suoritettua loppuun. Olen päivät lasten kanssa ja iltaisin käyn koulussa.
Homma on toiminut loistavasti, eikä perhe-elämä ole kärsinyt yhtään. Olen yksi-kaksi iltaa viikossa koululla ja muuten teen iltaisin etänä, kun lapset nukkuu.
Mä pääsin opiskelemaan haluamaani alaa yli 4 vuoden kotonaolon jälkeen. Opiskelut sujuivat hyvin. Lasten kanssa opiskelu oli mun mielestä tehokasta, koska oli pakko päntätä silloin, kun oli varannut sille aikaa. Tekosyitä ei voinut keksiä, koska muuten jäi sitten konaan lukematta.
Rennompaa se opiskelevan äidin elämä mun mielestä oli, kun nyt töissä. Vähemmän rahaa toki, mutta kovin paljon enemmän aikaa lapsille/perheelle. Aikansa kutakin.
suoraan hoitovapaalta. Saas nähdä riittääkö itsekuri, olen aloittanut kyllä aineiston keruun jo muutama kuukausi sitten.
Mullakin on pääsykokeet tiedossa, kun hoitovapaa loppuu. Olen myös aivan innoissani, koska kaipaan haasteita todella paljon :)
Pääsin opiskelemaan, syksyllä alkais koulu sitten, innossani odotan, vähän jännittääkin :)
Ihanaa vaihtelua viimeisiin vuosiin.
Tsemppiä ap:lle pääsykokeisiin!
ja sitä samaa teillekin :)
On jotenkin älyttömän mukava vaihe nyt elämässä, mä en edes muista milloin viimeks olisin ollut näin innoissani ja odottanut tulevaa malttamattomana! Motivaatio opiskeluun on ihan taivaissa :D IHANAA!
(ja mitäs sit jos en pääsekään, en uskalla ees ajatella sitä pettymystä, no, ei parane voivotella etukäteen :P)
ap
ps. ja anteeksi jos hehkutus ärsyttää, mutta koittakaa ymmärtää, mun elämä on viimeiset vuodet ollut tosi tasaisen harmaata ja päivästä toiseen yhtä ja samaa (siis vaikka lapsen kanssa kotona olosta olenkin tykännyt ja tätä aikaa arvostanut, niin päivien täyttyminen lähinnä siivouksesta ja vaipanvaihdosta ja kitinöiden kuuntelusta ei juuri saa illalla odottamaan malttamattomana seuraavaa päivää..)
Kotiäitivuosien jälkeen lähdin opiskelemaan, neljä ja puoli vuotta ehdin olla kotona.
Vaihdoin alaa, opiskelin lähihoitajaksi. Aiempi tutkinto oli metsäalan ylemmän opistoasteen tutkinto - joka ei työllistänyt eikä lopulta myöskään kiinnostanut.
Kyllä kannatti. Kivaa oli. Kivaa on yhä edelleen, saan nyt tehdä juuri sellaista työtä josta tykkään.
Ammatti oli kyllä, mutta ei mieleinen. Opiskelu ja äitiys sopivat mainiosti yhteen. Ei ollut niin pitkiä päiviä kuin töissä ja vapaapäiviäkin. Sain jo opiskeluaikana oman alan töitä :)
Innostusta opiskeluun!
Minulla on 3 muksua, entinen ammatti th-amk. Nyt opiskelen opeksi ja nuorin muksu 1v. NAUTIN joka hetkestä, tämä on ihanaa ja palkitsevaa!! Olen NIIN iloinen, että uskalsin lähteä täysiaikaiseksi opiskelijaksi. Suuri kiitos miehelleni (joka onneksi myös tienaa niin hyvin, että pärjäämme ok). Kolmas lapsi siis syntyi kesken opintojen, hyvin on mennyt siitä huolimatta. Jaksan olla lasten kanssa, kun saan olla myös aikuisten seurassa. Pienin on vielä kotona, isommat (4,5 ja 6v) pk:ssa/eskarissa. Kiitos kuuluu myös upeille tukiverkostoille....
suosittelen minä ainakin opiskelua!! Motivaatiota riittää, elmänkokemus tuo todella paljon lisää ja asioiden organisointi sujuu tuhat kertaa paremmin kuin parikymppisenä...:)
Opiskelu on ihanaa jos ei tarvitse tehdä muuta siinä ohessa. Itse olen ollut kokopäivätöissä lähes koko opiskeluajan ja käyttänyt viikonloput ja illat opiskeluun. Aika on ollut todella raskasta enkä ole oikein pystynyt nauttimaan kummastakaan, työnteosta enkä opiskelusta.
se oli sopivan leppoisaa aikaa tehdä tutkinto valmiiksi. 60 silloista ov/v.
Tai tehneet niin jo aiemmin? Millä fiiliksillä opiskelut sujuneet?
ap *nostelee*