Lue keskustelun säännöt.
Asiallisia vastauksia: Voiko 2v lapsen jatkuva kova ikävöinti isästä vaikuttaa kehitykseen?
22.04.2011 |
Eli erosimme ja lapsi usein ihan itkee ikäväänsä,koen tästä todella huonoa omatuntoa ja syylisyytä. Syksyllä olemme muuttamassa lähemmäs lapsen isää,tapaavat silloin viikottain,nyt vain kolmen viikon välein. Tyttö höpöttää joka päivä useasti(!!) isistä ja usein puhuvat puhelimessa. Isin kuvaakin katsellaan, mietin vain yksi päivä vaunuja työnnelessä kun tyttö taas kyseli isiä,että mitähän pienen mielessä liikkuu ja mitä on pienen ihmisen elämä jatkuvassa ikävässä? Miten vaikuttaa kehitykseen. Eihän normaalia ole että lapsi joutuu kaipaamaan ja ikävöimään jatkuvasti,vaikka itse tarjoankin paljon syliä ja suukkoja ja olen vielä tytön kanssa kotona.
Kommentit (7)
Sä aloitit aikaisemmin samasta aiheesta.Moni lapsi menettää vanhemman kuolemalle ja siinä tilanteessa on pärjättävä.Ei sun lapsi rikki mene varsinkaan kun isä ei ole hylännyt.MIeti paljonko sinä itse aiheutat sitä ikävää.Ottaako lapsi varmasti itse isän noin usein puheeksi vai sinä???Provosoitko ikävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioerot ovat kauheita. Viattomat lapset kärsivät.
mietin tänään eroa, myös meillä 2 v. tyttö. ehkä ei sittenkään?
voimia teille!
Sä aloitit aikaisemmin samasta aiheesta.Moni lapsi menettää vanhemman kuolemalle ja siinä tilanteessa on pärjättävä.Ei sun lapsi rikki mene varsinkaan kun isä ei ole hylännyt.MIeti paljonko sinä itse aiheutat sitä ikävää.Ottaako lapsi varmasti itse isän noin usein puheeksi vai sinä???Provosoitko ikävää?
Taitaa olla todella sellainen tilanne, että äiti siellä ikävöi exää ja katuu eroa. Miksi pidät isän kuvaa esillä, lisäämässä ikävää? Eläkää äiti/lapsi arkea kahdestaan ja unohtakaa isä. Sitten, kun lapsi menee isälleen, niin sitten on siellä ja älä sinä sinne soittele ja lapsen lähtiessä sinne, hehkuta ikävää. Vasta isompana puhukaa isästä, kun lapsi jotain tajuaa. Sinusta varmaan kasvaa tyypillinen isän uutta perhettä kiusaava ja rasittava menneisyyden äpäräpennun äiti.
En provosoi ikävää,itse lapsi sitä höpäjää ja sitten selitän aina että isi on töissä (ymmärtää tämän) illalla jos kovasti höpöttää niin soitetaan iskälle ja ehkä kuvaa katsellaan (lapsella pienellä pöydällään kuva).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti useammin tapaamisia, isäkin kuuluu lapsen elämään.
kiintymysobjekti poissa. Onneksi ei kuitenkaan pysyvästi!
Olennaista tilanteessa on, miten sinä autat lasta käsittelemään surua ja poissaoloa. Isän läsnäolevana pito arjessa jollain tapaa (kertomuksissa, kuvana, isään liittyvinä esineinä jne) on tärkeää.