Onkohan minulla synnytyksen jälkeinen masennus?

Tämä asia on minulle todella arka, enkä ole tästä puhunut kenellekään. Minulla on 4 kuukautta vanha poikavauva (esikoinen) ja tunnen usein oloni jotenkin ahdistuneeksi ja väsyneeksi. En ole pojan elinaikana montaakaan kertaa saanut lähdettyä mihinkään muualle kuin vaunulenkille lähiympäristöön - kaikki muu on melkein jäänyt. Esim. bussilla kulkeminen, kaupungille lähteminen ja kauppaan meno - kaikki tuntuu niin hankalalta vauvan kanssa.



Pahin "oire" tuntuu olevan kuitenkin häpeä vauvan ulkonäöstä. Vauva on mielestäni jotenkin ruman näköinen - perinyt minun ja mieheni huonoimmat puolet. Minua inhottaa ajatella näin, mutta en oikein voi tunteelleni mitään. Minua ei huvita tavata muita äitejä tai mennä perhekerhoon, kun tulee vain sellainen olo, että meidän vauvamme on niin ruman näköinen muiden vauvojen vierellä. Vauva muistuttaa kovasti minua ulkonäöllisesti. Odotan koko ajan, että vauva vanhenisi ja ulkonäkö muuttuisi. Tunnen välillä ahdistusta näiden ajatusten kanssa ja myös itseni huonoksi äidiksi.



Poikaa hoidan kuitenkin hyvin, leikin, laulan ja loruttelen. Pidän paljon sylissä ja hymyilen.



Olenkohan yksin näiden ajatusten kanssa? Onko muilla ollut tällaisia ajatuksia synnytyksen jälkeen. Asumme pienellä paikkakunnalla, joten jonnekin puhumaan meno tuntuu ahdistavalta.