Millaiseen kirkkoon haluat kuulua?
Saako homoseksuaaliset suhteet tuomita? Entä heteroiden esiaviolliset suhteet ja avioerot? Pitääkö miehen olla perheen pää ja onko naisen vaiettava?
Millaisia kristillisiä arvoja sinun kirkkosi edustaa ja millaiseen kirkkoon haluaisit kuulua?
Kommentit (16)
Voisin kuulua älyllisyyteen ja arvoihin perustuvaan seurakuntaan, jossa tavoitteet ovat yksinomaan inhimilliset. Seurakunta vahvistaisi toisiaan toimimaan eettisesti ilman minkään jumaluuden palvomista ja pelkäämistä, synnintuntoa tai kadotuksen pelkoa
Pidettäisiin yhteisiä leirejä, lauluiltoja ja vaikka teatterireisuja, viihdyttäisiin yhdessä ja autettaisiin niitä, joilla on vaikeata.
Pitäisi kai liittyä johonkin looshiin.
Kaikki saisivat liittyä uskosta riippumatta.
Voisin kuulua älyllisyyteen ja arvoihin perustuvaan seurakuntaan, jossa tavoitteet ovat yksinomaan inhimilliset. Seurakunta vahvistaisi toisiaan toimimaan eettisesti ilman minkään jumaluuden palvomista ja pelkäämistä, synnintuntoa tai kadotuksen pelkoa
Pidettäisiin yhteisiä leirejä, lauluiltoja ja vaikka teatterireisuja, viihdyttäisiin yhdessä ja autettaisiin niitä, joilla on vaikeata.
Pitäisi kai liittyä johonkin looshiin.
Olisi vain vaikeata välttyä siltä, että karismaattisimmista ihmisistä kehkeytyisi johtajia ja kulttihahmoja ja että parhaiden puhujien ajatuksia ruvettaisiin pitämään eettisempinä kuin tositen. Äkkiä oltaisiin opinkappaleissa ja niiden kanssa lahkoissa. Kilpailtaisiin siitä kuka on oikeamielisempi ja potkittaisiin ulos niitä, jotku sortuvat itsekeskeisyyteen ja kaikkeen muuhun inhimilliseen. Keksittäisiin rituaaleja, joilla epäitsekkyys saataisiin taas vallalle.
Siinä sitä taas oltaisiin. Olisi niitä ykkösluokan humanisteja, paariahumanisteja, yhteisöstä erotettuja tai eroavia, rangaistuskäytäntöjä ja katumus- ja hyvittelyharjoituksia. Riideltäisiin siitä mikä on eettistä.
;)
jossa yhteisöllisyys olisi tärkeää, mutta mitään ainoaa oikeaa oppia ei julistettaisi. Eikä varsinkaan kasvatettaisi ihmisistä syntisiä ja arvottomia. Jokainen olisi hyvä ja tärkeä ainutkertainen itsensä.
jossa Jeesus Kristus on kirkon pää ja Raamatun sana on ylin auktoriteetti. Raamatusta löytyy selkeät vastaukset kysymiisi kysymyksiin.
baarit pullollaan. Sille vaan joukon jatkeeksi vaikka palvomaan spiritus fortiksen henkeä.
Jos olisi aivan pakko valita, niin sellaiseen, missä olisi James Brown pastorina ja svengaava kirkkokuoro.
tämä asia joko ymr väärin tai sitten se väännetään vääräksi.Jos näin olisi,tälläkin palstalla moni juttu jäisi kirjoittamatta!Perheen pää tarkoittaa sitä että mies on mies!Ottaa vastuun,suojelee ja huolehtii perheestä.Antaa naisen olla kotona/töissä,miten haluaa.Arvostaa ja vaalii puolisoaan,ei käytä minkäänlaista väkivaltaa.Meillä mies on perheen pää,voimme hyvin ja arki sujuu =)ps.erosin kirkosta,lesbopapit on liikaa,inhottaa koko ajatus
Naisia on arvostettu...ei ole tarttenut olla mikään feministi, koska arvot ovat olleet siellä tasavertaiset...
Mistä tämä kaikki vouhotus oikein kertoo??? Miehen ja naisen tasa-arvo on itsestäänselvyys silloin kun pariskunnan "aivot" ovat samalla tasolla. Ikävää, jos on ihmisiä, siis pariskuntia, joilla "aivojen" välillä ei ole tasapainoa parisuhteessa...sellaista epätasapainoa on kaikkialla...muidenkin ihmisten kanssakäymisessä...ja nousukkaita on...ja elämmekin nousukkaiden aikaa ja tärkein toiminnan ohjaaja on raha...uskoisin, että näin ei todellisen yläluokan kohdalla ole ollut...raha ei ole ohjannut toimintaa vaan muut asiat...tämä erottaakin nykyiset yläluokkaisiksi ihmisiksi mahdollisesti ihan väärällä perusteella luokitellut ihmiset...
Kuvitelkaa vain pariskunnaksi yläluokan nainen ja häntä alemman luokan mies. Ei siitä mitään tule - vai tulee, jos nainen ei paina miestä maahan ja kunnioittaa tätä...
Mutta usein mies valitsee partnerikseen - yrittää valita - naisen alemmasta eikä edes omasta yhteiskuntaluokastaan...tällöin nainen saattaa tuntea itsensä alempiarvoiseksi, mutta se onkin luokkakysymys eikä miehen ja naisen tasa-arvoa ensisijaisesti koskeva juttu.
Yläluokkaiset naiset tuppaavat samasta syystä jäädä naimattomiksi...lika barn leka bäst...jos ei miestä löydy omasta luokasta tai korkeammasta. Kaikilla naisilla tuntuu olevan pyrkimys yrittää päästä yhteiskunnassa eteenpäin naimalla itseään yhteiskuntaluokaltaan korkeampitasoinen mies. Mutta eihän se toimi niin. Nainen kilpailee ulkonäkö valttinaan ja aseenaan. Naisella on joku sisäinen pyrkimys saada "tasokkaampia" jälkeläisiä, nainen harrastaa vaistonvaraisesti jonkinlaista suvunjalostamista...
Nykytilanteessa tästä kaikesta on tullut sirkus. Naisesta on tullut pelkkä huora! Tämä on kuin oltaisi tultu tien päähän. Naisen asema oli parempi juuri sotien jälkeen, sen jälkeen naisen asema on muuttunut aivan oudoksi ja ainakin osasyynä voi pitää ismejä (feminismi, kommunismi, sosialismi). Kommunismi ja sosialismi tekivät naisista yleisiä ja lapsista koko yhteiskunnan yhteisiä, romutti perhettä ja uskontoa...
Koti, perhe ja isänmaa on oikeaa asiaa...Haluaisin kuulla muilta entisajan pappiloiden porukoilta siitä miten heillä rovastinnaa kohdeltiin ja arvostettiin...Tämä naisasia on kyllä ihan joidenkin piirien oma juttu siinä muodossa kuin missä sitä on viime vuosikymmeninä pyöritetty feminismin puitteissa...
Sorry, jos tämä kirjoitus on vähän tynkä...
Minä olen kokenut "sortoa" itseäni alempiluokkaisten miesten taholta, jos niiltäkään. Mutta aviomieskandidaateiksi heistä ei ole ollut - ovat häippässeet aika nopeasti ympyröistä...
joka pystyy muuttumaan. Katolinen kirkko esim. ei ole pystynyt ja sen seurauksena siitä on tuulut pedofiilien paratiisi ja järkyttävän inhimillisen kärsimyksen aiheuttaja kehitysmaissa.
Kirkko on aina muuttunut luojan kiitos ja tulee aina muuttumaan.
jossa uskotaan Raamattuun Jumalan sanana ja halutaan pitää siitä kiinni, vaikka yhteiskunta vieraantuisikin Jumalan tahdosta.
Kirkossani toteutettaisiin muutamaa perus juttua.
Lähimmäisenrakkaus joka olis ehdotonta, lasten ja lapsuuden suojelu, suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus, kunnioitus kaikkia kohtaa (eläimet + luonto + ihmiset).
Minun kirkostani ei löytyisi tekosyitä uskonsodille, alistamiselle tai syrjinnälle.
Ja muistettaisiin, että raamattu oli sen ajan jakson kuvausta ja maailma on muuttunut hyvin paljon noiden aikojen jälkeen.
Joten meidän pitäisi elää tätä hetkeä, eikä menneisyyttä. Tosin, vanhoista virheistä oppien, eikä suin päin mennä tuomitsemaan.
Jeesuksen oppeja ja esimerkkiä.
Esim. älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, joka itsensä ylentää, se alennetaan, tee muille mitä haluat itsellesi tehtävän jne.
Raamattu on vain viitekehys, jonka vanhanaikaisuus huomioitava. Kirkko, joka hyväksyy ihmisarvon, puolustaa heikompaa, kannustaen tasa-arvoon, lohduttaa surussa ja antaa mahdollisuuden rukoilla luottavaisin mielin. Joka ei uhkaile ja tuomitse, vaan kannustaa rakastamaan lähimmäistä. Jokaiselle tulee kuitenkin olla tilaa ja rauha henkikökohtaiseen uskoonsa ja omaan kontaktiin Jumalan kolminaisuuden kanssa. Jotta se onnistuisi, niin kirkko neuvoo, ohjaa siihen ja viestittää tästä mahdollisuudesta. Jeesukselle kelpaamme kaikki tällaisina kuin olemme, ei ole ihmisten tehtävä tuomita. Kirkolla oltava ulko-ovella kaikkia varten "tervetuloa" -matto.
terv. pietistisen kirkon synkkyydessä lapsuutensa kasvanut
Sellaiseen kirkkoon, jonka ylin ohjenuora on Raamatun sana.