lapsi musiikkiopiston pääsykokeissa

Lapsi ei päässyt sisään ekalla pyrkimällä, loistava laulaja ja hyvä rytmitaju (paikkoja oli kovin vähän), mutta opiskeli sitten yksityisesti ja pääsi myöhemmin sisään opistoon. On todella hyvä, suorittanut nyt 10-vuotiaana 2/3 ja kaiken kiittävin arvosanoin.



Asumme pk-seudulla ja täällä ainakin taso tosi kova, moni hyvä ja lahjakas jää rannalle. Saattaa olla 30 pyrkimässä ja paikkoja pari. Jos lahjoja ja halua on, kannattaa aloittaa yksityisesti ja pyrkiä uudelleen ja useampaan opistoon. Kyllä se paikka lopulta aukeaa. Osa yksityisistä opistoista myös hyviä mutta kalliita verrattuna tuettujen opistojen 300 euron kausimaksuun.

meillä ei päässyt sisään, vaikka laulaa todella puhtaasti vaikeitakin kappaleita, hyvä rytmitaju ja osaa toistaa kuullun sävelen hyvin. Olimme vain valineet soittimen (piano), jonne halusi aika moni muukin. Rannalle jäi liuta lahjakkaita.

Siinä tapauksessa etusijalle menevät ne, jotka pärjäävät kaikissa osuuksissa.

niillä on syynsä, miksi pääsyvaatimukset ovat juuri tuollaiset. Eihän minnekään muuallekaan pääse, jos täyttää vaatimuksista vain 2/3 osaa, jos kaiken pitää onnistua.

joskus riippuu myös mihin soittimeen hakemassa.

esim. vaskisoittimiin joskus helpompi päästä. piano on kai vaikein kun on niin paljon siihen pyrkijöitä.

jos paikkoja on rajoitetusti, niin sisään otetaan parhaat, ei muita. Eihän se tarkoita, ettei lapsi voisi olla silti musikaalisesti lahjakas, on vain vielä lahjakkaampia.

eli kaikki eivät voi päästä opiskelemaan. jollain ne on pisteytettävä. Myös instrumenteissa eroa, joihinkin pääsee helpommin.



Meillä muut lapset päässeet ensimmäisellä yrittämällä4-6v, mutta kaikista lahjakkain vasta toisella. Poika oli nuori, hakijoita paljon. pääi tosin aloittamaan opisto valmennusryhmässä. Nyt 14-v, omaa absoluuttisen sävelkorvan aj soittaa yhdessä SDuomen taidokkaimmista nuoriso-orkestereista. Eli sitkeästi vain uudestaan pyrkimään=)

Minä en aikanaan päässyt musiikkiopistoon, vaikka kaikki kokeen osat menivät jokseenkin täydellisesti. Kukaan meidän kunnasta ei päässyt, koska kunta ei suostunut maksamaan opistolle kunnan osuuksia opiskelumaksusta. Meidän kunnan lapsille ei siis ollut yhtään paikkaa ko. opistossa.



Mut ei se mitään. Musiikkia kun voi opiskella myös yksityisten opettajien kanssa ja niin mekin teimme. Musiikkiopiston opettajat opettivat yksityisesti, sibiksen opettajat opettivat yksityisesti. Teorian voi lukea itse ja tenttiä konservatoriossa myöhemmin jos halua. Solfakurssit suoritin lukioikäisenä samaisen läyhimusiikkiopiston kursseilla, jonne mut huolittiin kunhan maksoin omasta pussista. Kalliimmaksihan tämä toki tuli, mutta oppi oli vähintään yhtä hyvää.



Ei se musiikkiopisto mikään välttämättömyys ole.

jos paikkoja on rajoitetusti, niin sisään otetaan parhaat, ei muita. Eihän se tarkoita, ettei lapsi voisi olla silti musikaalisesti lahjakas, on vain vielä lahjakkaampia.

Oma lapseni taas pääsi pääsykokeen kautta pianoa opiskelemaan. Koska hakijoita on niin paljon, varsinkin juuri pianoon, olimme varautuneet henkisesti siihen että hän mahdollisesti ei pääsisi. Sanoin lapselle ennen pääsykoetta, että käydään nyt kokeilemassa, mutta ei ole mikään vakava juttu.

että alle kouluikäisen oikea harrastus on muskari, ei vielä soittotunnit. Ehkä musiikkiopistolla ajatellaan samoin?

Minä ja siskoni pyrittiin kahden vuoden erolla, sisko ensin. Sisko pääsi musiikkiopistoon ekalla yrittämällä ja minä jouduin toiselle varasijalle, josta sitten vihdoinkin opistoon vuoden kuluttua, eli kolme vuotta siskoani myöhemmin.



Siskoni lopetti pianonsoiton muutaman vuoden kuluttua koska ei vaan ollut siinä lahjakas. Itse jatkoin ja valmistuin pianonsoitonopettajaksi,

kunnes sairastuin nivelreumaan ja soittaminen oli lopetettava.



Eli ei se aina taidoista riipu, vaan juuri hakijamäärästä, "tuomareiden" mielentilasta jne.

Niin. Jos osaa pääsykokeissa vaaditut jutut, niin tottakai on siinä mielessä paremmassa asemassa että pääsee sisään, mutta ei monetkaan silti menesty siellä soitto-opinnoissa sitten. Mun kolmas lapsi pääsi huippupisteillä sisälle ja on myös osoittautunut todella musikaaliseksi omassa instrumentissaan, mutta ei se automaattisesti niin ole. Periaatteessa tuo pääsykoehan mittaa aika pitkälle sitä, miten hyvin osaa käyttää äänielimiään. Jos on käheä ja heikko ääni, ongelmallistahan on yrittää matkia korkealta melodioita jne.

vaikka kumpikaan ei osaa laulaa nuotilleen (5v ja 7v). Ovat myös menestyneet opinnoissaan hyvin - kyllä musikaalinen voi olla, vaikkei osaisikaan laulaa nuotilleen, ei laulutaito ole sen mitta.

Välttämättä ei edes kaikki musiikkiluokalla olijat pääse, varsinkin jos saman instrumentin hakijoita on paljon. Oma poikani on ollut musiikkiluokalla jo kolme vuotta, taitava soittaja ja pyrki juuri musiikkiopistoon, aiemmin käynyt yksityisellä. Päätöstä odotetaan mutta raati oli sanonut pojalle jos testin perään että hienosti meni. Toivossa siis eletään!

Varsinkiin suosituimpiin soittimiin on paljon hakijoita ja paikkoja on vain rajallinen määrä. Yksityisellä on toki kalliimpaa soittaa mutta hyvin sitä voi pyrkiä musiikkiopistoon myöhemminkin. Tai sitten voi tehdä vaikka niin että pyrkii soittamaan musiikkiopistoon jotain toista soitinta ja jatkaa yksityisellä tätä ensiksi aloittamaansa. Näin saa teoriaopinnot kuitenkin tehdyksi ammattiopettajan johdolla.



Harvinaisempiin puhallinsoittimiin on varmasti helpompi päästä musiikkiopistoon kuin siihen pianoon. Ja niitä muutenkin aloitetaan soittamaan yleensä vasta kouluiässä eli hyvin ehtii vielä. Yleensä lapset tai vanhemmatkaan eivät edes ajattele muita soittimia kuin sitä pianoa tai viulua mutta itse kyllä suosittelen lämpimästi puhallinsoittimia.