Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perhekriisi, apua!
14.02.2011 |
Siis mulla ottaa päähän tuo ukotus. OI kun ois helppoa laittaa kamat kahtia ja lähteä. Mur. Minä olen etsinyt nyt koko vuoden sisältäni toivon kipinäämutta ei löydy. Ei kohta ole asiaa mitkä miehessä tai sen käytöksessä ei ärsyttäis.
Voi jumankekka, että mä olen niin toivonut olevani 3 lapsen kanssa isossa omakotitalossa. Piha on härveleitä täynnä ja autot kiiltää. Sisältäkin löytyy kaikkea mitävoi toivoa.
Lisäksi mies joka ei arvosta minua lainkaan. Kotona ei tee kotihommia, kehuu itseään ja moittiii muita. Seksiä pitäis saada vähintään 4 kertaa viikossa tai olen liian pihi. Jos ei saa ollaan naama norsun v.lla, tehdään yhdessä olosta mahdollisimman hankalaa ja ootellaan, että lepyttelisin kun moiseen pihiyteen taas hairahduin.
Töihin en voi mennä (nuorin alle 3) kun mulla on niin huono työ ja vielä vuorotyö. Mutta mistäpä hoitaja kovin helposti päivätyötä löytää.
Netti on oikea avioerojen aiheuttaja. Sitä pitää melko salassa käyttää. Varsinkin sitä pahuuden huipentumaa facebookkia.
Turha missään omissa harrastuksisa käydä. Tyhjänpäivästä. Kotonakin on hommaa. Kun lapset on saatu nukkumaan ja koti raivattua päivän jäjiltä. Mies ootteleekin jo sohvalla kun on lepäillyt raskaan työpäivän jälkeen. Illat pitäis istua sohvalla miehen sylissä dvd:tä katsen ja yöt lusikassa nukkuen.
Argh. Ahistaa. Ja jos ero tulee minä saan matkalaukut ja vaatteet. Yhdessä 19 v. Ihanaa!
Kommentit (4)
No on tullu mieleen. Ei meillä aina ole ollut lapsia ja tätä härdelliä. Tää on vaan ajutunut tähän pisteeseen. Voi kökkö. Tyhmä ja tyhjä olo. Onneksi silmäni ovat avautuneet. Varmaan jonkin sortin narsisti ja sovinisti ihminen.
Ja jos lähden ero ei tule olemaan helppo. Me ei olla edes naimissa ja kun kotona olen ollut lasten kanssa viimevuodet kun kaikkea on laitettu "ja kaikki miehen rahoilla" (kuten hän asian osaa ilmaista) ostettu niin ei paljon voi narista, että anna meillekin jotain. Pöh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää on ihan ku mun kirjoittama... voin samaistua tilanteeseesi täysin. karseeta paskaa tää kaikki on mut jotenki se tuntuu helpommalta elää tässä suhteessa kuin et ois ilman. 3 lasta ja 10 vuotta meillä niin miten sitä osais tai viittis ruveta joksikin yh-sinkuksi....
Joskus tunnen oloni huoraksi. Siis olenko täällä vain rahan vuoksi. Mutta oikeesti tää on tietenki monimutkasempaa. Onhan se lasten isä. Olen ajatellut joskus, että jos vielä sen 10 vuotta kestän ja sitten son soronoo.
Ja joskus mies oli poissa paljon enemmän kotoa työ ja harrastusjutuissa. Nykyään se ei ole pois jos ei ole pakko. Totta se kyttää, että en vaan petä sitä. Tuskaa kun toivoo, että sais joskus olla rauhassa. Tehdä vaan kaikkea kivaa lasten kanssa ja sit mitä itse haluaa vaikka illat sitte.
Alue: Aihe vapaa
miten ihminen päästä tilanteen tuohon? 19vuotta, eikö missään vaiheessa ole tullut mieleen muuttaa asioita..