Kun elämä on tunteetonta ja harmaata :(

Aamulla herätessäni eka ajatus on, että kuinka kauan on siihen kunnes pääsee nukkumaan. Päivä menee tasapaksusti, mikään ei tunnu miltään, vaan raskaalta. Kun ajattelenkin että kauppaan on menoa, tulee mieleen ne pitkät käytävät... Jaksaminen loppuu heti. Iltaisin palvelen 3 lasta ja miestä. Ruokaa, riitelyä, taippelua, kotona nyhjäämistä ja lasken minuutteja siihen että lapset nukahtaa.



Joskus ahdistaa, kun tiedän etten tosiaan voi laittaa lapsia ulkoruokintaan vaikka viikoksi et sais ite huilata kotona. Tätä hulinaa on siis jaksettava kunnes muuttavat pois kotoa. Mitään henkireikää ei näy. Iltaisin ahdistaa jo aamuinen ruljanssi ja töihinlähtö, sillä tiedän että seuraava päivä on tasan samanlainen, tyhjä mutta samoja rutiineja ja mekastusta täynnä. Elämä tuntuu tosi värittömältä... Päästävä lämpöön ja aurinkoon, helpompaan elämään. Muuten en kyllä elä kauaa :(