Surettaa yksinäinen kolmasluokkalainen

vaikea tilanne! Valitettavasti, jos tyttösi ei halua mennä muiden leikkeihin mukaan, on hankala keksiä ratkaisua tilanteeseen.



Kärsiikö lapsesi yksinäisyydestä vai onko hänelle yksinolo siis ihan ok? Kannustaisin silti vapaa-ajalla ottamaan urheiluharastuksen, joka nostaisi lapsen itsetuntoa menemään sitten muidenkin leikkeihin mukaan.

Tykkää leikkiä omissa oloissaan ja mm. rakentaa omia leikkimaailmoja huoneeseensa. Koko ajan on vaadittu että viikossa pitää olla vähintään yksi liikuntaharrastus ja yritän kannustaa "liikuntapisteiden" keräämiseen ( alkoi koulu NuoriSuomi -kampanjasta)



Pelottaa että yksin jättäytyminen kääntyy kiusaamiseksi ja että kavereiden ryhmät tiivistyy murrosiän kynnyksellä ja niistä tyttömme jää yksin. Hänellä on luokalla yksi kaveri, jonka leikkii muualla kuin koulussa mutta pelkään että tämäkin ystävyys kuihtuu pois

poika. Ei siis pidä jalkapallosta tai riehumisesta ja jää yksin ja syrjään välitunneilla. Ja kärsii siitä.

Tiedän ettei kaikki tykkää kaikesta, mutta se ettei tykkää jostain ei tarkoita ettei sitä voisi tehdä.



Meilläkin keskimmäinen lapsista (3-luokkalainen tyttö) ei ole hirveästi tykännyt joukkuelajeista, mutta niitä on opeteltu sietämään ja osallistumaan. Kyllä tuo kavereiden iloksi voi osallistua ja jopa saada iloa osallistumisestaan. Enää ne eivät ole niin vastenmielisiä.



Varsinkin minkä tahansa liikuntalajin kanssa meillä toimii että osallistutaan ja harjoitellaan. Esimerkkinä on että ei koulussakaan tarvitse tykätä kaikista aineista mitä opiskellaan, mutta niitä on opiskeltava. Samoin jos liikuntalajeista on nähtävissä hyötyä, niin niihinkin on hyvä osallistua. Tässä hyöty olisi vielä aika suuri: Kaverisuhteet. Meillä näissä on yritetty käyttää myös ideologiaa että voi ilahduttaa kaveria osallistumalla siihen mistä kaveri tykkää, vaikka ei itse siitä niin paljoa tykkäisikään ja vastaavasti toisinpäin.



Eli kai meidän keinot olleet keskustelu perusteluineen ja odotusarvo lapsen käytökselle (kai tämä voi olla pientä "painostustakin"), harjoittelu perheen kesken ja lahjonta (tätä esim käytetty uintiharjoittelussa kun tuntunut liian "tylsältä" lajilta harjoitella).



Meillä tosin varsinkin se keskimmäinen lapsi kokee välillä että äiti pakottaa ja tottahan se onkin. Välillä tuntuisi että hän ei tekisi mitään uutta ilman kehoitusta. Hänellä kynnys on korkea, mutta kun hänet saa mukaan, niin löytää yleensä sen tekemisen ilon- vaikka ei aina heti, mutta ajan myötä. Ja hänen kanssaan on myös harjoiteltu sitä että riman ei tarvitse olla niin korkealla, hänen ei aina tarvitse osata kaikkea ja epäonnistuakin saa. Oletan että tämä on joskus se suurin syy ettei halua tehdä tiettyjä asioita (varsinkin noissa joukkuelajeissa voi tuntea huonommuutta pari vuotta vanhemman joukkuelajeja rakastavan isonveljen vuoksi ja toisaalta taas oppinut ehkä veljeltä että tosi huonot pelaajat mukana voivat olla rasittavia niiden hyvien mielestä).



Tytön veljen kanssa on että että hän on valmis tekemään vain mitä hän juuri sillä hetkellä mikä hänestä on kivaa, eikä mieti hyötyä pidemmällä aikavälillä. Eli joustovara on vähäinen ja hän on hetken lapsi. Hänen kanssaan taas harjoitellaan tuota että voi joustaa toisen halunkin mukaan ja ottaa ne toiset huomioon, sekä että jaksaa tehdä asiat huolella (venyttelyjä pidempien liikuntasuoritusten jälkeen ja ei nollasta sataan liian repien ja paikkojaan hajottaen tai että antaa niille heikommillekin pelissä mahdollisuuden, muuten näiden kohdalta peliseura loppuu lyhyeen).



Meillä jokainen lapsi tarvii oppimista ja tukea erilaisissa asioissa liikunnassa ja erityisesti toisten huomioimisessa siinä. Mutta lajeihin heidän valitettavasti täytyy aika ajoin tässä perheessä osallistua, tykkäsivät tai eivät. Toisaalta lapset ovat liikunnallisia ja harrastavat kilpaurheilua (poika joukkuelajeissa, tyttö yksilölajeissa ja nuorin vielä turhan pieni että voisi eritella tarkemmin). Liikunta kuuluu oleellisena osana perheeseemme. Yhdessä käymme luistelemassa, laskettelemassa ja lumilautailemassa, sekä uimassa. Lisäksi kesäisin pelaillaan ihan perheenkin kesken pesäpalloa ja lentopalloa, sekä jalkapalloa. Yhdessäoloomme liittyy usein liikunta jossain muodossa. Tähän lapsetkin joutuvat sopeutumaan.