Onko miehen toiminta oikein?

Jos on perhe, niin silloin sen pitäisi olla ykkössijalla myös miehen elämässä. En mitenkään ymmärrä läksiäisiin lähtöä kotiviikonloppuna.

Lapset ja vaimo tarvitsevat isää kotona. Eikös perhe-elämä ole juuri sitä.

Työpaikkakunnallaan miehellä on aikaa muuhun sosiaaliseen elämään...

työviikoillaan

olisit ap heti sanonut. Eli läksiäset ym satunnainen meno ok,. mutta ei se, että mies on aina menossa.

Syynä on se että mies ei ole sielläkään jatkuvasti vaan reissaa myös muualla. Olemme joskus kokeilleet siellä asumista, ja olin henkisesti kovin yksinäinen ja tuntui että vuodet vaan vierivät jotenkin tylsänä eteenpäin..



Ja lisäksi lapset ovat nyt juurtuneet kotipaikkakunnallemme ja kouluympäristöönsä, tykkäävät kun mummu ja serkut ym asuu lähellä jne...



Mutta itse haluan että mies on mahdollisimman paljon keskittynyt kotiin silloin kun on vapailla jotta lapsille jäisi kuitenkin kuva että isä olisi osa perhettämme eikä satunnainen ohikulkija. En pidä ajatuksesta että mies kokee olevansa nalkissa kotona kun on täällä.



Läksiäiset täällä kotipaikkakunnallamme olisi ihan ok koska silloin mies lähtisi illalla ja tulisi yöllä kotiin. Mutta nyt pitkän matkan takia mies ei tule yöllä kotiin eikä heti aamullakaan vaan vasta kun jaksaa krapuloiltaan herätä ja siihen päälle raahautuminen juna-asemalla, junamatka jne...



ap



AP

Kyllä minusta miehesi ehottomasti pitäisi päästä noihin läksiäisiin, jos haluaa mennä. On olemassa muutakin elämää kuin koti. Ongelma tuossa ei ole noi läksiäiset, vaan miehesi työ ja teidän asuinpaikkanne (?), jonka olette jo hyväksyneet. Sosiaalisia menoja on musta epäreilua alkaa rajoittaa. Ymmärrän kyllä lapsia ja sitä, että asiasta tulee äidillekin huono olo.

Jos nyt yhden kerran menee. Eri asia jos jatkuvasti hummaisi.

Ei sosiaalista elämää?

Ajattele ap hänenkin kannaltaan.

Jos tuo lentäminen ei ole jatkuvaa, niin suo hänelle kerrankin se ilo.

Eihän sillä miehellä joka viikonloppu ole tuollaisia menoja, vaan kyseessä on poikkeustapaus. Mies on kuitekin töissä ollessaan poissa kotoa, eikä hurvittelemassa. Joten suo nyt ihmeessä sille tuo yksi vapaaviikonloppu missä haluaa.

Ja katkera vaimo. Itse olen (saan olla) lasten kanssa joka pävä enkä miehen tullessa raaski itse lähteä minnekään kun haluan olla yhdessä koko perhe kun harvoin yhdessä voidaan olla.



Mies taasen saa kolmesta viikosta kaksi käyttää itselleen töiden jälkeen, käydä kuntosalilla, kaupungilla, tavata ystäviään jne... Ei ole perheen tuomia velvollisuusia... Samaan aikaan kun minä vahdin lapsia kotona ja omasta ajasta ei ole tietoakaan.



Mutta mies lähtee läksiäisiin. En jaksa asiasta enää jauhaa. Itepä valitsee ryyppämisen kavereiden kanssa ja minä yritän senkin viikonlopun kestää muksujen kanssa ja kehittää tekemistä.



Olen vaan niin lopen uupunut siihen että olen jatluvasti yksin.

Ja katkera vaimo. Itse olen (saan olla) lasten kanssa joka pävä enkä miehen tullessa raaski itse lähteä minnekään kun haluan olla yhdessä koko perhe kun harvoin yhdessä voidaan olla. Mies taasen saa kolmesta viikosta kaksi käyttää itselleen töiden jälkeen, käydä kuntosalilla, kaupungilla, tavata ystäviään jne... Ei ole perheen tuomia velvollisuusia... Samaan aikaan kun minä vahdin lapsia kotona ja omasta ajasta ei ole tietoakaan. Mutta mies lähtee läksiäisiin. En jaksa asiasta enää jauhaa. Itepä valitsee ryyppämisen kavereiden kanssa ja minä yritän senkin viikonlopun kestää muksujen kanssa ja kehittää tekemistä. Olen vaan niin lopen uupunut siihen että olen jatluvasti yksin.

mutta m iksi ette muuta sinne missä töitä on? Jäis sullekin vapaa-aikaa.

sun miehelläs joka 3. viikko vapaata! Vai ymmärsinks mä jotenkin väärin?



Mun mies reissaa paljon työssään ja sillä on normaalit lomat vaan vapaata. Se on viikottain 2--6 yötä reissussa ja päälle vielä töitä täällä meidän kotipaikkakunnalla.

olisit ap heti sanonut. Eli läksiäset ym satunnainen meno ok,. mutta ei se, että mies on aina menossa.

Eli meillä mies voisi mennä läksiäisiin, mutta tuskin minä häntä osana perhettä osaisin pitää, enemmän satunnaisena tuttuna, joka joskus käy. Ja tuttuna, joka ei todellakaan saisi hotellitason palvelua. Lapsille opettaisin, että isä on tuollainen, eiköhän hankita meille uusi ja parempi. Ja eikun yhdessä etsimään.