Keskimmäinen lapsi (lapsia perheessä yht. kolme)

Huomaan jatkuvasti keskimmäiseni jäävän vähemmälle huomiolle, ja vaadin enemmän keskimmäiseltäni. Syy siihen on että keskimmäinen on helppo ja tyytyväinen lapsi. yritän järjestää hänelle omaa juttua, mutta kun ollaan kaksin, hän kaipaa sisaruksia seuraksi. Viimeksi oltiin kaksin leffassa, poika mietti kokoajan että sisaruksetkin olisivat tykänneet, oltais otettu heidätkin mukaan..



Mahtaakohan hänkin aikuisena olla katkera minulle?

ap.han puhui sisarussuhteistaan, eikä suhteestaan äitiinsä!

on selvästi voimakastahtoisin ja temperamenttisin (eli vaativin) lapsista, ja sitä myöten saa huomiota sisaruksiaan enemmän! Toisaalta sisarukset ovat hänelle todella tärkeitä. Ja "vaativuus" ei johdu siitä että on keskimmäinen, koska luonne on ollut huomattavissa jo aivan vastasyntyneenä :D

isälläni on 2 vanhempaa lasta edellisestä avioliitosta, sitten synnyin minä ja sitten hänellä on vielä kokmaskin, uusin liitto jossa hänellä on 2 lasta lisää... Eli lapsia 3 naisen kanssa ja minä olen se ns keskimmäinen ja olen kyllä niin "turha" isälleni että huh huh. Kaikkien näiden 4 muun lapsen kanssa hän on ollut koko heidän elämässään mukana aktiivisesti. Minun elämästäni lähti kun olin 5kk ja nykyään ehkä kerran pari vuodessa ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä... Olen vähän katkera, mutta näiden muiden puol sisarusteni kanssa kuitenkin tulen ihan hyvin juttuun :)

Keskimmäinen on niin helppo ja mukautuvainen lapsi että "unohtuu" aina kahden muun tieltä

ja äidin mielestä kaikkein sopeutuvin lapsi meistä kolmesta.. No, se on äidin mielipide. Minulla kolme lasta ja jokainen on oma ihana persoona. Ehkä keskimmäinen joutuu sinnittelemään ison ja pienen välissä.

paljon asioita, mitkä ovat tehneet näin...

Mut onneksi muistinkin psykologini viisaan neuvon ;)

ja jätän jälkeeni ne ihmiset, jotka eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen tai joksi olen tullut hoidon ja ikäni myötä.



Minulle on myös oikeasti aivan sama mitä he ovat siitä mieltä.

Tämä on minun elämäni ja minä onneksi määrään kuinka sen elän ja kenen kanssa! ;) ...tai keitä ilman... :D

(Varsinkin kun vanhempi siskoista aina yrittää neuvoa kuinka pitäisi elää!!...)





ap

Eli kuinka moni täällä palstailijoista on ITSE keskimmäinen lapsi ?!!

Eikä siis sinun lapsista ole kyse.



Ja kuinka koet elämäsi keskimmäisenä?!





Moni ajatteleekin, et keskin on helppo, mut mun elämä oli aina kamalaa... ainakin henkisellä tasolla.

Ja se on jättänyt isoimmat arvet mun elämääni.

Mun siskot piti aina yhtä, ja varsinkin vieläkin isosisko menee KAIKESSA pikkusiskon puolelle vaikka ei edes tiedä mistä olisi kyse. Ja näin aikuisina se on kuitenkin meidän juttu eikä hänen edes kuulu puuttua siihen.

Mä olen edelleen katkera tuosta, koska sen vuoksi en ole koskaan oppinut pitämään puoliani isossa porukassa :(



Ja nyt tämä heijastuu siihen, etten osaa neuvoa poikaani kuinka pitäisi puolensa isojen kanssa!

On siis ainut lapsi, eikä lapsen isä kuvioissa mukana millään tavalla.



Tämä nyt painaa eniten mieltäni.



Välit päätin nyt ns. katkaista kumpaankin siskoon kokonaan. Pidän yhteyttä tarvittaessa, mutten enää esim. soittele ja kysele kuulumisia tai kerro omista asioistani heille. Oon saanut tarpeekseni kummastakin. Varsinkin tämän joulun jälkeen!!







ap

Tai siis neljästä lapsesta olen kolmas. Eli minulla on kaksi isoa siskoa ja pikkusisko. (Pienellä ikäerolla ollaan kaikki kun vanhimman ja nuorimmankin ikäero on vain 6 vuotta).



Itse tulen hyvin toimeen kaikkien siskojeni kanssa, tosin tämän "toisen keskimmäisen" kanssa tulen toimeen "huonoiten" ja sama toisinpäin. Eli minä kuulemma saan aina hänet ärsyyntymään. Osaan kuulemma aina sanoa asiat niin, että ne "osuvat" häneen. Vaikka minä tarkoitan vain hyvää. Lisäksi koen (siis näin selitän asioita itselleni), että tämä "toinen" keskimmäinen on kateellinen minulle. Hänellä on vain yksi lapsi, minulla nyt kaksi pientä lasta...



Mutta siis, en ole kokenut lapsuudessa mitään taraumoja siitä, että olen "keskimmäinen".

ja se on mun mielestä parasta. Eniten tilaa olla, vähemmässä huomiossa on siis hyvätkin puolensa. Keskimmäiset ovat diplomaattisempia ja luovempia kuin muut, noin yleensä.

Aika lailla samat fiilikset kuten sullakin, olen tuntenut itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi meidän perheessä. Mutta en mä sitä sure.

keskimmäinen. Olin vielä se helppo ja kiltti. Joskus tunsin, etten saa niin paljon huomiota kuin muut. Sain isosiskon vanhat vaatteet, liikuntavälineet ja pyörätkin. Ja pikkuveli sai tetyst uudet, eihän sitä nyt tyttöjen vaatteissa. Tulin sisarusteni kanssa hyvin toimeen lapsena, mutta nyt pikkuveli on läheisempi kuin sisko.



Itselläkin on kolme lasta ja olen pitänyt huolen, että keskimmäinen saa ihan yhtä paljon huomiota ja uutta kuin muutkin.

ja kyllä niin eri kastia ku sisarukseni, he on tosi läheisiä keskenään.. minä kuin eri perheestä-



Mun keskimmäinen lapsi on todella huomion hakuinen, kiukkuaa ja mesoo ja niin huolehtivainen pikku veljeään kohtaan ettei oo mitään rajaa.

Ensimmäinen lapsi on rakkain, koska on esikoinen.

Sitten tulee kakkonen, joka samalla nuorin... kunnes tulee se kolmas, joka onkin kuopus.

Ja näin jää se keskimmäinen huomioimatta....





Tosin siskoni ovat sitä mieltä, et mä olisin aina saanut kaiken helpolla.

Itse taas en koe niin.

En ainakaan saanut tarpeeksi tunnetasolla huomiota, jota kaipasin eniten, eli rakkautta ja sen tunnetta. Sitä ei voi korvata millään, enää koskaan!! :(

Ja tämä jätti muhun syvät arvet.

nuorin.. ja koen samoin mitä ap. En nyt katkera ole ja hyvät välitkin ovat molempiin sisaruksiin.

Minut vain plokattiin kaikesta ulkopuoliseksi lapsena, kun olin se pienin. Vaikkei ikäeroa ole keskimmäiseen kuin reilu 2.v

Vasta nyt aikuisiällä olen lähentynyt molempiin sisaruksiini enemmän, enää en koe olevani ulkopuolinen. Minulle jopa uskoudutaan, tiedän sisarusteni elämästä paljon sellaista mitä tuo toinen sisarus ei tiedä.



Meillä taas keskimmäinen on ollut se "vahvin" kaikki mulle heti tyyppi, osannut pyörittää vanhempiamme mennen tullen sekä palatessa. Saanut aina eniten ja helpoiten. Pikkasen juonimallakin välillä.



Itsestäni tuli kaikista huolehtiva äitiemo. Suojeleva ja huolehtiva. Perhekeskeinen. Jonka koen vain vahvuutena sekä positiivisena asiana.



Ehkä lapsuuteni takia itselläni on neljä lasta, parit. Että on edes mahdollisuus saada se kaveri perheen sisältä. Ettei kukaan jää ulkopuoliseksi. Tai näin ainakin toivon. Ja toivon myöskin, että he kaikki olisivat läheisiä toisilleen. Nyt ainakin näyttää tosi hyvältä.

Olen kokenut niin kuin joku tuolla aikaisemmin, että tämä keskimmäisen asema toi lähinnä enemmän liikkumavapautta. Isoveli oli jo taistellut tien auki, toisaalta ei vahdittu niin kuin kuopusta.



Ikävä sanoa, mutta yleensäkin ihmisten kokemat traumat muodostuvat mielestäni vähintään yhtä paljon omasta asenteesta kuin niistä todellisista tapahtumista.



Itse kasvoin väkivaltaisen alkoholistin lapsena ja vaikka vaikeaa oli, enimmäkseen koin lapsuuden silti onnelliseksi. Aikuisena olen rakentanut itselleni mieleisen, hyvän elämän ja olen onnellinen. Tiedän, että kaikilta tämä ei onnistu eikä se ole oma syy - harmi heille. En kuitenkaan kannusta piehtaroimaan lapsuuden epäoikeudenmukaisuuksissa tai kurjissa tilanteissa, elämässä voi mennä eteenpäin.