Onko tyhmä vai hyvä juttu pyytää kummilapsen vanhempia oman kummiksi
Meillä kirkkoon kuuluvat lähisukulaiset jo 'käytetty' eli ystävistä pyydämme tulevan lapsen kummit. Haluaisin pyytää pitkäaikaisinta ystävääni, joka ehtikin pyytää meitä lapsensa kummeiksi. Onko nyt hassua pyytää myös heitä meidän lapsemme kummiksi? Tai tuleeko sellainen fiilis että pyydetään velvollisuudesta tai että meillä ei muita läheisiä ole? Kyläilemme paljon ja ystävä on jo esikoisellemmekin läheinen, siksi hän olisi minusta paras valinta toisen lapsemme kummiksi.
Kommentit (5)
Tai oikeastaan meidän pojan kummit pyysivät meitä oman poikansa kummeiksi (oli kyllä odotettavissakin). On toiminut meidän mielestämme todella hyvin. Toisella puolla Suomea asuvia ystäviä tulee nähtyä vähintään pari kertaa vuodessa "pakollisilla" synttärivierailuilla ja muutenkin yhteydenpito on molemminpuolista. Lahjojakin on mukava ostaa, kun kumpikaan osapuoli ei ole mikään lahja-automaatti. Tavallaan halusimmekin varmistaa tällä molemminpuolisella kummiudella, että varmasti tulee pidettyä yhteyttä työkiireidenkin keskellä, kun on "pakko" muistaa kummipoikia ;D
hyvä juttu. Meillä vastaava systeemi eli ollaan ystävien tyttären kummeja ja he ovat meidän pojan kummeja. Tulee tosiaan tavattua vuoden mittaaan useammin välimatkasta huolimatta ja lapsista on kasvanut myös vuosien varrella ystävyksiä keskenään. Ensi kesänä juhlitaan kahden viikon välein näiden kahden nyt jo nuoren ripille pääsyä.
miettiä tarkotusperiäsi mutta miksi miettisi. Tietysti pyydät sen kenet haluat. Hän ehkä odottaakin sitä, veikkaisin.
Ja lahjojen "vaihto" on kivaa, eikä tule yksipuolista oloa siinäkään. Sitä paitsi ystävä odottaa sinulta pyyntöä..