Ikäero 19v?

usko pois

Jos nainen on vaikka 31 ja mies 50. Tekeekö se miehestä narsistin?

niin senkus nappaat



edellyttäen ettet ole jotain 17...

ja mies 44



olen vielä naimisissa 29v kanssa, mutta haluan eron

24v meni viime kuussa naimisiin 47-vuotiaan miehen kanssa. En ole ikinä nähnyt ystävääni onnellisempana tai "kotoisampana". Jos tykkäät oikeasti, go for it.



MUTTA! Tuo on niin iso ikäero, että sun on oikeasti mietittävä, oletko valmis kaikkeen siihen, mitä asiasta voi seurata.



Ainakin ystävälleni kovia paikkoja olivat nimenomaan ajatukset siitä, että hän on keski-ikäinen, kun mies todennäköisesti kuolee, hän on keski-ikäinen tai jopa nuorehko kun mies on jo vanhus, ja joutuu todennäköisesti seuraamaan miehen heikkenemistä ja hoitamaaan tätä.



He eivät siis koskaan tule romanttisessa mielessä vanhenemaan yhdessä ja ystävälläni on todennäköisesti edessä yli 30 vuotta "toista elämää", kun miehestä aika jättää.



Myös lapsiasioita ystäväni mietti. Mitä toimii kaikki edellä mainittu, jos he vaikkapa viiden vuoden päästä, kun ystäväni on yhä nuori nainen, mutta mies jo päälle 50, hankkivat lapsen? Mitä jos ystäväni haluaa lapsen "kypsemmällä iällä" ollessaan vaikkapa 36-vuotias? Miltä vanhempi kumppani silloin tuntuu?



Tässä hetkessä pohdinnan paikka oli sosiaalinen elämä. Kahden kaikki on hyvin, mutta ulkomaailmaan astuttaessa he ovat lähes aina vierailijoita toistensa elämässä. Miehen ystäväpiiri on vaikea lähestyttävä ystävälleni, ystäväni 20jotain opiskelijaporukassa mies ei kuulu joukkoon.



Kaikki myös olettavat, että ystävä ja mies ovat isä ja tytät, opettaja ja opiskelija tai muuta sellaista, mutta rakastavaisina heitä ei nähdä. He keräävät siis huomiota, usein negatiivista tai vähintääkin harhaanjohtunutta, ollessaan yhdessä. Heidän suhdettaan kyseenalaistetaan usein. Pahinta siinä ei ole ulkopuolisten huomio, vaan se, että se inspiroi tarastelemaan suhdetta ja kumappania ulkopuolisen silmin myös itse. Kestättekö sen? Jos sinulla on epäilyksiä siitä, että se, mitä näet, ei miellytäisikään, mieti vielä.



Kaikki ei ole hyvää, mutta jos toinen on paljon parempi kuin huonot puolet yhteensä, suhteeseen kannattaa ryhtyä.



Ystävälläni ja hänen miehellään se toimii, enkä näe syytä siihen, miksi kävisi toisin, mutta aikahan sen vasta näyttää.

juokse karkuun

kaikki on aina sinun syy, koska mies on täydellinen

Olen nyt hiljattain ruvennut seurustelemaan itseäni 20 vuotta nuoremman kanssa. Kyllä minä sen ikäeron huomaan ja onhan hän kuitenkin aika nuori ylipäätään. Olen ajatellut, että minun kokeneempana pitää osoittaa tilanteentajua, mutta yllättäen olen jo muutaman kerran huomannut, etten olekaan ihan kaikessa erityisen aikuinen.



Oma lukunsa tietenkin on ympäröivien ihmisten suhtautuminen. Siihen pitää tähänastisen kokemukseni mukaan suhtautua jonkinlaisella vakavuudella, vaikka kenenkään sivullisen ei tietenkään pidä antaa hyppiä silmille.



En ainakaan vielä osaa sanoa muuta kuin että suuri ikäeroa on asia, jota ei saa jättää huomiotta. Kyllä se vaikuttaa, vaikka mahdollisesti eri tavoin eri pariskunnilla. Me olemme keskenämme keskustelleet ikäeron käytännön seurauksista ja yrittäneet hiukan ennakoida sukulaisten tulevaa suhtautumista. Omalta osaltani olen esimerkiksi yrittänyt kertoa, että isäni voi kyllä kysellä aika tiukasti kaikenlaista, mutta pohjimmiltaan hän on hyväntahtoinen ihminen.



Kuitenkin ikäero on vain yksi niistä eroista, jotka voivat erottaa paria tavalla tai toisella. Jotkut löytävät kumppanin vieraasta kulttuurista, toisesta sosiaaliluokasta ja niin edelleen. Näkisin, että ikäero on kuitenkin helpompi kuin nuo seikat. Tosin sehän riippuu myös itse kunkin valmiuksista. Jotkut ymmärtävät vieraita kulttuureita helpommin kuin minä. Minä taas olen ikäni ollut tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa.

jos sovitte toisillenne.



(meillä ikäeroa 21 v, ollaan oltu yhdessä 13 v ja olemme toisillemme parhaat kumppanit mitä koskaan on kummallakaan ollut).



Jos ette sovi yhteen, suhde ei onnistu (vaikka ei olisi ikäeroakaan). Sitten voitte vaikka syyttää sitä ikäeroa epäonnistumisesta :).

jos sovitte toisillenne.



(meillä ikäeroa 21 v, ollaan oltu yhdessä 13 v ja olemme toisillemme parhaat kumppanit mitä koskaan on kummallakaan ollut).



Jos ette sovi yhteen, suhde ei onnistu (vaikka ei olisi ikäeroakaan). Sitten voitte vaikka syyttää sitä ikäeroa epäonnistumisesta :).

Ainakin ystävälleni kovia paikkoja olivat nimenomaan ajatukset siitä, että hän on keski-ikäinen, kun mies todennäköisesti kuolee, hän on keski-ikäinen tai jopa nuorehko kun mies on jo vanhus, ja joutuu todennäköisesti seuraamaan miehen heikkenemistä ja hoitamaaan tätä.

He eivät siis koskaan tule romanttisessa mielessä vanhenemaan yhdessä ja ystävälläni on todennäköisesti edessä yli 30 vuotta "toista elämää", kun miehestä aika jättää.

Myös lapsiasioita ystäväni mietti. Mitä toimii kaikki edellä mainittu, jos he vaikkapa viiden vuoden päästä, kun ystäväni on yhä nuori nainen, mutta mies jo päälle 50, hankkivat lapsen? Mitä jos ystäväni haluaa lapsen "kypsemmällä iällä" ollessaan vaikkapa 36-vuotias? Miltä vanhempi kumppani silloin tuntuu?

Elämänsä pituutta ei voi päättää, eikä onnettomuuksia/sairastumisia. Itse ajattelin että yhtä hyvin 25-v mies voi kuolla/halvaantua loppuelämäkseen.

Onhan tietenkin TODENNÄKÖISEMPÄÄ että jos toinen on vanhempi, jne, mutta pointtini on että jos ihmissuhde on merkittävä niin liiallisella riskien miettimisellä ei kannata sitä pilata. Yhtä hyvin voi jaatella ettei keneenkään kannata sitoutua, koska hän voi sairastua/kuolla.

Ja lapset - jos se vanhempi kumppani on mies, niin lasten saamisen kannalta sillä ei ole niin väliä. Miehen hedelmällisyys ei laske ihan samaan malliin kuin naisten. Vanhemma elossapysyminen - kts. edellinen pointtini (tietenkin vanha vanhempi voi olla väsyneempi + ei jaksa niin paljon hoitaa lapsia, mutta jos itse kokee jaksavansa olla vähän yksinhuoltaja välillä niin ei se ole este).

Myös nuori vanhempi voi joutua onnettomuuteen + vaikka halvaantua, tai sairastua ja kuolla.

Jos taas toisten ihmisten negatiivinen mielipide vaivaa niin ehkä sellaiset ihmiset eivät ole lopulta oikeita ystäviäsi.