Parisuhteen huonot kaudet - normaalia?

ja tapahtuu ihan varmasti ennen 20 avioliittovuottakin. Meillä tulee ensi vuonna 20 v. täyteen, ja tällä hetkellä menee hyvin - mutta on kuluneina vuosina ollut niin ylä- kuin alamäkiäkin, ja monta hetkeä jolloin on miettinyt että mitä järkeä tässä on.

Älä luovuta! Tunteesi kuuluvat elämään, ja luultavimmin miehesi on sinulle se oikea.

...muistat varmaan ylä- mäet ja alamäet, joista pappi puhui?

Onko oletsuarvosi ollut, että kaiken aikaa on ihanaa ja kivaa? Mistä niin luulit?

että yleensä se arki astuu siihen uuteenkin suhteeseen. Minäkään en ole koskaan ennen ollut näin hyvässä parisuhteessa, ja vaikka välillä tuo toinen kyllästyttääkin en ihan kevyin perustein alkais uutta hakemaan. Näin syvää rakkautta toista kohtaan en ole kuitenkaan koskaan kokenut, kunnioituksesta puhumattakaan.

Huomasin ällötyksen tunteet 7 vuoden jälkeen, mutta ajattelin että menee ohi, teimme lapsia, mutta tunne ei mennyt ohi, vaan vahvistui. Sitten erosimme. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta.

Kuulemma normaalia, jos menee puolikin vuotta toista "inhoten"...

Kuulemma normaalia, jos menee puolikin vuotta toista "inhoten"...

Tähän asti mies on "inhottanut" mua korkeintaan viikon putkeen, mutta viime aikoina inhotuskausia on tullut useammin. Silloin toivon että minulla olisi oma kämppä mihin mennä. (Nyt vuosi yhdessä asumista takana.)

ap

Kuuluu arkeen. Jos tuo on suurin ongelma. Sitten on näitä, joilla parisuhde ei koskaan kyllästytä, mutta elämässä on muita "kivoja" jännitysmomentteja, kuten viina ja vieraat naiset.

tollanen, mulla menossa kausi et ihastun jokaiseen vastaantulijaan ja oma mies tuntuu ihan hirveeltä, mut tiedän et menee ohi parissa viikossa ja sit taas oon onnellinen et olen löytänyt miehen joka rakastaa mua ja jota mä rakastan...

mutta sitten alkoi toisen naama kyllästyttää ja erosimme.

joten tämä kyllästyminen ei varmaan johdu samoista syistä kuin pitkän suhteen kyllästyminen...



ap

Välillä parempia kausia,mutta sitten yksi räjähdys ja koko äijä inhottaa!Suorastaan kuvottaa katsoa edes toista!Monesti miettinyt että jos toinen aiheuttaa noin suurta inhoa niin ei taida rakkaudesta olla kyse..Sinuna miettisin suhdettanne,ennenkuin teette lapsia.Tottakai suhteeseen kuuluu ala-ja ylämäkiäkin..

Minä olin pitkään sinkkuna ennen miestäni ja juurikin nuina latteina kausina mietin että pärjäisin sinkkuna edelleen. Mutta ei se sekään elämä loppujen lopuksi herkkua ollut. Meillä on paljon yhteistä ja paljon hyviä hetkiä. Miksi vaihtaisin ne sekavaan sinkkuelämään. Meille on lapsikin tulossa. Ja on ihana huomata sitten lattean kauden jälkeen kuinka paljon minä miestäni rakastankaan. Mekin ollaan oltu pian kolme vuotta yhdessä.

Silloin kun olin sinkku kaipasin parisuhdetta, nyt kaipaan välillä jotain muuta... Tämä on kuitenkin paras suhde mitä minulla on ikinä ollut. Mutta mistä tiedän, jos löytäisin jonkun jonka kanssa olisin vielä onnellisempi?

ap

Välillä parempia kausia,mutta sitten yksi räjähdys ja koko äijä inhottaa!Suorastaan kuvottaa katsoa edes toista!Monesti miettinyt että jos toinen aiheuttaa noin suurta inhoa niin ei taida rakkaudesta olla kyse..Sinuna miettisin suhdettanne,ennenkuin teette lapsia.Tottakai suhteeseen kuuluu ala-ja ylämäkiäkin..

kai se aika normaalia on, mutta kun siitä ällötyksestä tulee pysyvä olotila, niin sitten ei voi enää mitään. Ja ero tuli täälläkin...olis pitänyt tehdä ratkaisu jo ennen lapsia, mutta ajattelin myös, että menee ohi...paheni vaan vuosien myötä...