Miten saa masentuneen läheisen nousemaan masennuksen syövereistä?

Näin vastaisin, tuon nousemisen itse kokeneena.

...sillä juuri silloin ihminen tarvitsee eniten läheisen tukea. Koko ajan ei tarvitse vieressä nyhjätä, mutta anna hänen tuntea, ettet tule jättämään häntä oman onnensa nojaan vaikka mikä tulisi.



Koita aktivoida häntä: vie vaikka kävelylle, torikahvilaan, teatteriin, harrastamaan jotakin kuten jumppaa, tanssia, lenkkeilyä, mitä vaan - kunhan saat hänet yls sängystä ja pois kotoa edes kerran päivässä. Siitä on isompi apu kuin ikinä uskotkaan.



Näin kirjoittaa itsekin ajoittain masentunut... Joskus masennusputken jälkeen noususuhdanteen aiheuttaa se, että saan useiden päivien sängyssä lojumisen jälkeen itseni suostuteltua jalkeille, suihkuun ja pesemään hiukset. Yksinkertaiset, pienet teot saattavat laukaista muutoksen.



Tsemppiä.

Olen hänen tukenaan ja kanssaan, mutta "anna hänen olla". Älä tuomitse, pakota mihinkään, arvostele, tms. Vaan anna hänelle mahdollisuus kertoa sinulle avoimesti hulluimmistakin ajatuksistaan ja tunteistaan siten, että todella tuntee voivansa tehdä niin. Älä yritä väkisin ymmärtää, samaistua tai parantaa. Ole vain läsnä ja anna hänen käydä tämä ikävä elämäntilanteensa läpi. Älä myöskään kuittaa hänen sanomisiaan näillä kahdella lauseella - nämä ovat ehkä pahimmat, mitä voit sanoa: "Ota itseäsi niskasta kiinni" ja "mene terapiaan ja hanki lääkitys". Tottakai jos hän itse osoittaa kiinnostusta terapiaan, voit tarjoutua auttamaan terapeutin etsimisessä tms., mutta älä anna sellaista vaikutelmaa, että olisit sysäämässä häntä eteenpäin, pois omista vaivoistasi.



Terveisin vakavasti masentunut, joka ehkä on viimein, useamman vuoden jälkeen suuntaamassa ylöspäin, ja prosessin aikana huomasi, että todelliset ja oikeat ystävät ovat ehdottomasti paras lääke, ja että niitä oikeita ystäviä onkin vain 2.

Masennus menee aikanaan ohitse. Jos on mennäkseen.

yrität vaan olla tukena ja silleen, ei siinä paljon muuta voi.

anna olla siellä syövereissään.minä en ainakaan väkisin viitsisi auttaa. saattaa olla,etten auttai lainkaan.

Mua ei ainakaan kukaan voinut auttaa masennuksesta eroon, ihan itse se tarvii tehdä, ja se ei onnistu hetkessä, tarvitsee "sen jonkun"

mistä se lähtee.

että joku ulkopuolinen tulee määräilemään, että nyt sun pitää nousta ylös, käydä suihkussa tai lähteä mun kanssa lenkille. Määräily ei auta ketään. Eikä se, että masentunut tekee väkisin enemmän kuin jaksaa.



Mutta minä sanoisin, että voit auttaa pitämällä yhteyttä. Masentunut jää usein yksin, kun ei jaksa itse olla aktiivinen yhteydenpidossa. Siinä sitten ystävät tipahtelevat kyydistä, kun yhteydenpito on yksipuolista, ja lopulta masentunut on yksinäinen ja sehän vain pahentaa masennusta. On se kyllä ihan virkistävää, jos joku joskus pirauttaa ja soittajan kanssa voi vähän rupatella niitänäitä.



Ja toki voit ehdotellakin yhteisiä menoja. Mutta ei siis sillä asenteella, että sinä muka tiedät paremmin mitä toisen pitäisi tehdä.

mikäli sellaista tarjotaan. Jos ihminen on niin masennuksen kuilussa ettei pysty nousemaan, tarvitaan vähän serotoniinin takaisinoton estäjää saattamaan aivokemiat tasapainoon.



Pyydä sitkeästi ystävää kävelylle, jumppaan, kahville tms, käyt vaikka autolla hakemassa. Ole kärsivällinen. Masentuneen itsekeskeisyys ja synkkyys voi käydä hermoille mutta todennäköisesti ihminen ei voi sille yhtään mitään. Masennus on mielen normaali reaktio, mutta pitkittyessään invalidisoi ihmisen yhtä tehokkaasti kuin halvaantuminen.