yleistynyt ahdistuneisuushäiriö/lastenteko

Minulle psykiatri sanoi, että vääränlainen terapia todellakin voi pahentaa ahdistuneisuushäiriötä (perinteinen psykoterapia, jossa vatvotaan menneitä traumoja jne.). Tärkeämpää olisi kai opetella keinoja hallita ahdistusta ja niitä ahdistavia tilanteita. 2

terapeutti, ellei sitä vielä ole.Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kunhan käyt ensin oman menneisyytesi läpi, etkä toista omia kokemuksiasi lapsellesi.

Olen käynyt vuosikaudet terapioissa yleisellä ja erittäin kalliilla yksityisellä, nyt en enää halua, sillä minun kohdallani ei ollut apua siitä. Oikeastaan päin vastoin, se ahdisti :D

enkä kokenut saavani mitään apua. Ei ap

kongnitiivisessakin kävin vuosia, ei ollut minulle siitäkään apua :(



viimeyön taas valvoin miettien miten monilla tavoilla mieheni voi alkaa toimia väärin lapsen synnyttyä..

melkein itkin, ja samalla tiedostan hyvin vahvasti että ne ovat kauhukuvia, eivät vääjäämättä tapahtuvia asioita. Elimistönikin reagoi kuin olisin juuri kokenut järkytyksen, vaikka kyse on vain ahdistuneesta kauhuskenaariosta joka ei välttämättä ikipäivänä toteudu.

Mulla kanssa ahdistuneisuutta + paniikkihäiriöitä.



Onneksi olen saanut asiat aika hyvin hallintaan, eikä se enää pelota niin paljon.



Jos joku haluaa kirjoitella:



ahdistus@hotmail.com

siinä vaiheessa kun lasten jälkeen palasin takaisin työelämään, vaativaan työhön huonosti johdettuun työpaikkaan.



Aika, jolloin olin lasten kanssa kotona, oli itse asiassa melko helppoakin, sillä pienten lasten kanssa huomio keskittyy arkipäivän askareisiin ja elämä on jotenkin hyvin "konkreettista" (= ei ehdi kelailla päässään kaikenmaailman asioita).



Minulla ainakaan siis lapset eivät ole pahentaneet tuota häiriötä, vaan sen on tehnyt pikemminkin entinen työni, jonka sitten jätin. Toki se taipumus on minussa edelleen, ja joudun jatkuvasti tekemään sen kanssa töitä. Tietyissä tilanteissa ahdistun ja saatan jopa saada paniikkioireita - nämä eivät kuitenkaan liity lapsiin, vaan ovat samoja kuin jo ennen lapsia. Edelleenkin, kun lapset ovat jo isompia, perheellä on minuun rauhoittava vaikutus, juuri sillä tavallisella arjella rutiineineen ja lasten hauskoilla jutuilla ja ilonaiheilla.

terapeutti, ellei sitä vielä ole.Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kunhan käyt ensin oman menneisyytesi läpi, etkä toista omia kokemuksiasi lapsellesi.

olipa huojentavaa kuulla!



Minullakin on takana useampia aika järkyttäviä työpaikkoja. Lisäksi lapsuudessa / varhaisnuoruudessa tapahtuneita pahoja asioita, rajua koulukiusaamista ja läheisen ihmisen tekemä hylkääminen. Siihen päälle kaksi kappaletta parisuhdehelv`ttiä, ja nämä yhdistettynä aika herkkään luonteeseen.



On niin vaikea luottaa tulevaisuuteen kun ei ole mitään kristallipalloa mistä voisi varmistaa oikeat ratkaisut, ettei mene taas matto jalkojen alta.



vaikka kuinka velloisi päässään ja yrittäisi toimia oiken, niin elämähän kuitenkin menee niinkuin on mennäkseen.



sain toivoa kirjoituksestasi! ehkä asiat eivät aina johdakaan syvempään suohon ja katastrofista toiseen.

terapeutti, ellei sitä vielä ole.Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kunhan käyt ensin oman menneisyytesi läpi, etkä toista omia kokemuksiasi lapsellesi.

Olen käynyt vuosikaudet terapioissa yleisellä ja erittäin kalliilla yksityisellä, nyt en enää halua, sillä minun kohdallani ei ollut apua siitä. Oikeastaan päin vastoin, se ahdisti :D

Minulle psykiatri sanoi, että vääränlainen terapia todellakin voi pahentaa ahdistuneisuushäiriötä (perinteinen psykoterapia, jossa vatvotaan menneitä traumoja jne.). Tärkeämpää olisi kai opetella keinoja hallita ahdistusta ja niitä ahdistavia tilanteita.

2

terapeutti, ellei sitä vielä ole.Sinusta tulee varmasti hyvä äiti, kunhan käyt ensin oman menneisyytesi läpi, etkä toista omia kokemuksiasi lapsellesi.

Olen käynyt vuosikaudet terapioissa yleisellä ja erittäin kalliilla yksityisellä, nyt en enää halua, sillä minun kohdallani ei ollut apua siitä. Oikeastaan päin vastoin, se ahdisti :D

hei,

minulla on myös kyseinen vaiva, itselläni se alkoi ensimmäisen lapsen synnyttyä. Nyt lapsia on kolme, ja asia aika hyvin hallinnassa lääkkeillä. olen siis uskaltanut tehdä lisää lapsia diagnoosin jälkeen, en halua myöskään se estävän itseäni tekemästä haluamiani asioita. Itse kaipaisin kovasti vertaistukea samassa tilanteessa olevilta, koska välillä tunnen olevani aika yksin asian kanssa. Ajatusten vaihto tekisi tosi hyvää.