Jep. Keskivaikea masennus uusiutunut.

keskivaikea eroaa lievästä ja vaikeasta masennuksesta?

Jos vain ja silloin kun työhön kykenee.

jäänyt masennuksen syyt hoitamatta? Oletteko saaneet psykoterapiaa?

jäänyt masennuksen syyt hoitamatta? Oletteko saaneet psykoterapiaa?

Itselle ainakin niin ekalal kerralla lääkitys lopetettiin liian aikaisin ja käynnit pyskologilla( vai mikä se titteli olikaan silloin) jäi ihan muutamaan kertaan. Liekö siinä osasyy. Nyt ei ole ainakaan puhuttu vielä psykoterapiasta.

Itsellä ainakin takana erittäin rankka ja vaikea syksy. Ihme etten notkahtanut jo aikaisemmin.

ainakaan ole mitään masennuksen syitä. Siis nykyelämässä. Lapsena masennuin huonon kotielämän vuoksi, mutta ei se minua enää masenna, että silloin meni päin helvettiä. Syytä en siis tiedä.

ainakaan ole mitään masennuksen syitä. Siis nykyelämässä. Lapsena masennuin huonon kotielämän vuoksi, mutta ei se minua enää masenna, että silloin meni päin helvettiä. Syytä en siis tiedä.

syyt yleensä johtaa juurensa pitkältä ajalta, usein lapsuudesta. Voi olla, että sun pitäisikin käsitellä noita lapsuuden asioita terapiassa. Sitä on masennuksen syiden hoitaminen.

syyt yleensä johtaa juurensa pitkältä ajalta, usein lapsuudesta. Voi olla, että sun pitäisikin käsitellä noita lapsuuden asioita terapiassa. Sitä on masennuksen syiden hoitaminen.

kyllä mä olen puhunut lapsuudestani terapiassa aikoinaan vaikka kuinka, mutta ei se vähennä masennustani mitenkään.

syyt yleensä johtaa juurensa pitkältä ajalta, usein lapsuudesta. Voi olla, että sun pitäisikin käsitellä noita lapsuuden asioita terapiassa. Sitä on masennuksen syiden hoitaminen.

kyllä mä olen puhunut lapsuudestani terapiassa aikoinaan vaikka kuinka, mutta ei se vähennä masennustani mitenkään.

sun viesteistä sen käsityksen, että olet ollut vain muutaman kerran psykologilla.

Eikä se tietenkään auta, että vain puhuu jostain, kai ne pitää myös sitten jossain vaiheessa jättää taakseen.

sun viesteistä sen käsityksen, että olet ollut vain muutaman kerran psykologilla.

Eikä se tietenkään auta, että vain puhuu jostain, kai ne pitää myös sitten jossain vaiheessa jättää taakseen.

siis ap vaan kommentoin ihan ulkopuolelta. Joo, mitähän tässä nyt pitäis tehdä, ensin pitäisi puhua lapsuudesta (tehty) ja sitten olla ajattelematta sitä (tehty) ja silti olen masentunut.

Joo, mitähän tässä nyt pitäis tehdä, ensin pitäisi puhua lapsuudesta (tehty) ja sitten olla ajattelematta sitä (tehty) ja silti olen masentunut.

Terapia ei onnistu (ja kokemusta on) koska siinä lähdetään lähestymään asiaa väärästä päästä. Tai se onnistuu niiltä joiden on helpompi tunnistaa ja käsitellä tunteitaan. Kun defenssit on tarpeeksi kovat, terapiassa raavitaan vain pintaa.

Ei-hyödyllisessä terapiassa prosessi menee niin että istutaan alas ja mietitään mistä aiheesta lapsuudessa tms. puhuisin. Jokin tapaus tai asia tai ihminen tai kaltoinkohdelluksi tuleminen tulee mieleen ja sitten sitä käsitellään pyörien lähinnä älyllisellä tasolla tai pintaa raapien. Mikään ei muutu. Haavat ei oikeasti tule esiin.

Kun prosessi käännetään, pahasta olosta ja masennuksesta tulee kahva muutokseen. Otetaan käteen nimenomaan masennus, ei jokin nimenomainen tapaus tai asia. Mennään päin olotilaa, ei sitä mitä joskus tapahtui tai mitä joku teki. Masentunutta oloa ruvetaan kuuntelemaan yksin ja hiljaisuudessa. Onko masenuksen takana jotain? Mennään sänkyyn peiton alle (järjestetään perhe pois tai muuten omaa aikaa) ja annetaan ihan jokaisen tunteen tulla joka on tullakseen. Sukelletaan pahaan oloon, ei enää yritetä estää sitä. Samalla tulee pintaan muistoja, hirvittävää pahaa oloa, opetallaan kestämään nee, itketään. Ja jälkeenpäin puhutaan terapeutille, saadaan häneltä tukea, ymmärrystä, näkemyksiä jne.

Näin se mulla onnistui. Vaatii suurta uskoa siihen ettei tunteet voi satuttaa, koska asiat tuli ylös aina suuren tuskan kanssa.

ilman lääkitystäni ollessa on kyllä kaikenpäivää ahdistunut ja masentunut olo, ja lapsuuden kuvat pyörii mielessä kaiken aikaa, mutta vaikka kuinka pitkään olisin näitä asioita itkenyt, niin ei ne poistu. En tiedä onko ne sitten jo jotain pakkomielteitä. Tai siis minulle ei tule mitenkään puhdistunut olo asioiden miettimisen ja itkemisen jälkeen, seuraavana päivänä sama asia tulee mieleen uudestaan, ja taas seuraavana. Ja pitäisi kyetä tekemään muutakin kuin miettimään lapsuutta, niin olen sitten yleensä ollut lääkityksellä. Kun ilman saatan alkaa itkeä yhtäkkiä ilman mitään ns. syytä vaikka jonkun asiakkaan (en ole semmoisessa työssä enää kylläkään) edessä. Mitä mun pitäisi tehdä? Haluaisin kyllä päästä tästä eroon, mutta turhauttaa, kun kaikki mitä ihmiset neuvoo, niin olen kokeillut. Terapeuttini jolla kävin 3 v ei ehkä ollut maailman paras, mutta kai siitä jotain hyötyä olisi pitänyt olla. Ja sitä ennenkin kävin psykologilla ja psykiatrilla vuoden. Olen ikään kuin juuttunut levy, jonka saan pois vain vahvalla lääkityksellä.

Omalla kohdallani



Ei-hyödyllinen terapia: Otetaan tapahtuma tai henkilö ja yritetään tiristää tunne esiin. Tilanne on kuin jäävuoren huippua ihmettelisi eikä koskaan oikeasti kurkata pinnan alle.



Hyödyllinen terapia: Otetaan tunne, opetellaan hyväksymään ja se ja sietämään sitä. Järjestetään omaa aikaa kun huomataan että nyt alkaa tilanne olla kypsä (= olo on tosi kamala). Mennään peiton alle ottamaan vastaan muisto, tapahtuma, koetaan pois siihen liittyvät tunteet ja itketään menetys. Puhutaan terapeutin kanssa ja saadaan hyväksyntää ja tukea.

13

Omalla kohdallani

Ei-hyödyllinen terapia: Otetaan tapahtuma tai henkilö ja yritetään tiristää tunne esiin. Tilanne on kuin jäävuoren huippua ihmettelisi eikä koskaan oikeasti kurkata pinnan alle.

Hyödyllinen terapia: Otetaan tunne, opetellaan hyväksymään ja se ja sietämään sitä. Järjestetään omaa aikaa kun huomataan että nyt alkaa tilanne olla kypsä (= olo on tosi kamala). Mennään peiton alle ottamaan vastaan muisto, tapahtuma, koetaan pois siihen liittyvät tunteet ja itketään menetys. Puhutaan terapeutin kanssa ja saadaan hyväksyntää ja tukea.

13

sillä tavalla se terapia yleensä meni, että terppa kysyi, mistä haluaisin puhua, esim. jostain lapsuuden tapahtumasta, silloin ei kyllä lapsuus tuntunut yhtään miltään joten silläkin tavalla se terapia oli aika turhaa. Nykyisin jokin lapsuusmuisto kyllä herättää tunteita, mutta se ei mene niin, että itkisin muiston pois, kuten sanoit, vaan sama reaktio tulee aina uudestaan. Ikään kuin en olisi sitä juuri eilen itkenyt. Näin on ollut monta kuukautta. Itsekin luulin jossain vaiheessa, että nyt ehkä pääsen niistä eroon, mutta ei.

ilman lääkitystäni ollessa on kyllä kaikenpäivää ahdistunut ja masentunut olo, ja lapsuuden kuvat pyörii mielessä kaiken aikaa, mutta vaikka kuinka pitkään olisin näitä asioita itkenyt, niin ei ne poistu. En tiedä onko ne sitten jo jotain pakkomielteitä. Tai siis minulle ei tule mitenkään puhdistunut olo asioiden miettimisen ja itkemisen jälkeen, seuraavana päivänä sama asia tulee mieleen uudestaan, ja taas seuraavana. Ja pitäisi kyetä tekemään muutakin kuin miettimään lapsuutta, niin olen sitten yleensä ollut lääkityksellä. Kun ilman saatan alkaa itkeä yhtäkkiä ilman mitään ns. syytä vaikka jonkun asiakkaan (en ole semmoisessa työssä enää kylläkään) edessä. Mitä mun pitäisi tehdä? Haluaisin kyllä päästä tästä eroon, mutta turhauttaa, kun kaikki mitä ihmiset neuvoo, niin olen kokeillut. Terapeuttini jolla kävin 3 v ei ehkä ollut maailman paras, mutta kai siitä jotain hyötyä olisi pitänyt olla. Ja sitä ennenkin kävin psykologilla ja psykiatrilla vuoden. Olen ikään kuin juuttunut levy, jonka saan pois vain vahvalla lääkityksellä.

Älä pohdi niitä. Keskity puhutaasti kehoon ja tunteisiin. Nyt ahdistaa. Kurkkua kuristaa. Älä yritä ajatella tai analysoida kuka teki mitä tai miksi tms. Tämä on kyllä helpompi sanoa kuin tehdä. Täältä voit saada vinkkejä:

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch3.html (ei kannata piitata siitä että teksti on hyvin kirjoittajansa näköistä. Jutut oikeasti toimii.)

Näin on ollut monta kuukautta. Itsekin luulin jossain vaiheessa, että nyt ehkä pääsen niistä eroon, mutta ei.

Anna itsellesi aikaa. Jos lapsuus ei aikaisemmin tuntunut miltään, olet selvästi edistymässä :).

Älä pohdi niitä. Keskity puhutaasti kehoon ja tunteisiin. Nyt ahdistaa. Kurkkua kuristaa. Älä yritä ajatella tai analysoida kuka teki mitä tai miksi tms. Tämä on kyllä helpompi sanoa kuin tehdä. Täältä voit saada vinkkejä:

<a href="http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch3.html" alt="http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch3.html">http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch3.html</a&gt; (ei kannata piitata siitä että teksti on hyvin kirjoittajansa näköistä. Jutut oikeasti toimii.)

että pitäisi olla kokonaan ilman lääkkeitä, ennen kuin tuollainen toimii? Esim. itse olen tänään itkenyt kolme kertaa, vaikka syön lamaavaa neuroleptiä pitääkseni ajatukset kasassa, ja toisinaan minulla on psykoottisia oireita ollut ilman lääkkeitä, mutta pitääkö ne lääkkeet sitten tilanteen vaan staattisena..

että pitäisi olla kokonaan ilman lääkkeitä, ennen kuin tuollainen toimii? Esim. itse olen tänään itkenyt kolme kertaa, vaikka syön lamaavaa neuroleptiä pitääkseni ajatukset kasassa, ja toisinaan minulla on psykoottisia oireita ollut ilman lääkkeitä, mutta pitääkö ne lääkkeet sitten tilanteen vaan staattisena..

jättää lääkkeitä pois! Jos tunteet on noin pinnalla ja psykoottisia oireita ollut niin sulla on ihan riittävästi tehtävää vaikka syötkin lääkkeitä. Joka tapauksessa paraneminen on vuosien prosessi joka tapahtuu pienin askelin. Sitten kun saat pikku hiljaa kantavaa maata jalkojesi alle, voi miettiä lääkityksen vähentämistä. Jos sua kiinnostaa, rupea pikku hiljaa lukemaan noita Kotkansydämen juttuja. Voin omasta elämästäni sanoa että metodi todella toimii. Mutta en uskalla suositella että ryhdyt siihen yksin. Hanki itsellesi ensin tukea. Mulla se oli ihana psykiatrinen sh, jota kävin tapaamassa noin 3 viikon välein mielenterveystoimistossa. Sitten kun olin tarpeeksi vahva jätin sen pois (hän joutui sairaslomalle joten tilanne ratkesi itsestään) ja sen jälkeen jatkoin prosessia itsekseni.

Ja ylipäänsä, jos sinusta tuntuu ettei paraneminen vaan onnistu, niin ei siitäkään kannata panikoida. Se tulee aikanaan, kun olet siihen valmis.