Kaupungista maalle!!! Neuvokaa, kommentoikaa, jakakaa kokemuksenne

Jos niin minkä ikäisiä, ja mitä he ovat maalla asumisesta mieltä? Jos saa kysellä :)



ap

Me asumme haja-asutusalueella pienen kaupungin kupeessa, ei lapsiperhenaapureita, vain 3-5km kouluun, palveluihin ja harrastuksiin, meillä neljä lasta (alle10v.) 20 km lähimpään kauppaan kuulostaa aika pitkältä lapsiperheellisellä. Ja niiden kavereiden luo ja harrastuksiin kyyditseminen voi olla aika rankkaa pitemmän päälle. Minustakin tuntuu välillä siltä ja kuitenkin lapset sentään pääsee pyörälläkin menemään, jos tahtovat. Ihan pieniä lapsia ei tietty tartte kyyditä, mutta lapset kasvavat nopeasti. Mua vaivaa tämä myöhäissyksyn pimeys, kun ei ole vielä lunta. Rapakeleillä lapset ja koira ovat aina ihan hiekassa ja mudassa, kun ei ole sitä asfalttia. Toisaala on oma rauha ja naapurit eivät kurki aidan takaa...Meillä on 3 naapuria kyllä näköetäisyydellä, joka on tietynlainen turva. Itselläni n. 10km olisi ehkä maksimi, jos pitäisi vielä enemmän "korpeen" muuttaa. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toki on asenteesta kiinni, miten viihtyy. Itse en ole koskaan haaveillut "maalla elämisestä", joten siksi olen ehkä huono vastaamaan tähän...Tämä oli enemmänkin mieheni unelma, koska hän halusi ison tontin...Itse saattaisin mieluummin asua jossain omakotitaloalueella pienemmällä tontilla, jossa olisi enemmän leikkikavereita lapsilla jne.

Pojille riittää kyllä tekemistä ja seuraa toisistaan, tytöllä taas ihme kyllä samanikäisiä kavereita 4 ihan km säteellä. Mutta tytöllä ottaa ehkä jo iänkin takia välillä koville. Vielä 4v sitten hän kertoi ettei IKINÄ muuta kaupunkiin, nyt on sitä mieltä ettei tänne jää =) Ja toivon etteivät kukaan jääkään, maailmaa pitää nähdä vähän enemmän, tänne voi sitten aina palata takaisin jos siltä tuntuu.

Pojille riittää kyllä tekemistä ja seuraa toisistaan, tytöllä taas ihme kyllä samanikäisiä kavereita 4 ihan km säteellä. Mutta tytöllä ottaa ehkä jo iänkin takia välillä koville. Vielä 4v sitten hän kertoi ettei IKINÄ muuta kaupunkiin, nyt on sitä mieltä ettei tänne jää =) Ja toivon etteivät kukaan jääkään, maailmaa pitää nähdä vähän enemmän, tänne voi sitten aina palata takaisin jos siltä tuntuu.

Kai se pohjimmiltaan on siitä kiinni millaista elämää itse haluat elää ja mitä tarjota lapsillesi. Lasten kohdaltahan tilanne on se, että ovat kaikissa sosiaalisissa suhteissa riippuvaisia vanhemmista siihen asti kun itsellä on vähintään mopokortti. Eli yhtään kaverireissua tai jäädä koulun jälkeen leikkimään ei voi tehdä ellei vanhemmat halua erikseen ajaa hakureissuja. Samoin kaikki järjestetyt harrastukset ovat vanhempien aktiivisuuden varassa.



Sitten kannattaa ottaa huomioon tie autovalinnoissa. Jos perille on hiekkatie, niin se tuskin on kovin korkealla lumenaurausprioriteeteissä, joten kantsii olla nelivetoa jne. että pääsee töihin.



Mä olen lapsuuteni asunut kymmenen kilsan päässä kirkolta maalaistalossa. Lähimmät omanikäiset kaverit oli noin 4 km päässä. Siis esimerkiksi mun luokalla oli minä ja kolme poikaa, joten niitä leikkikavereita ei välttämättä ollut koulussakaan. Systeri oli ainoana luokallaan.



Mun äiti kannusti harrastuksiin, joten pääsimme niissä tapaamaan ystäviä. Mutta leikkimään ei kyllä päässyt läheskään niin usein kun olisi halunnut. Harrastusten vuoksi tunsimme oman ikäisiä lapsia muualta kunnan alueelta, siitä äidilleni kiitos. Sehän on iso valtava taloudellinenkin uhraus, jos ajattelee että hän kuskasi neljää lasta harrastuksiin noin viidentoista vuoden ajan ylimääräiset 20 km vaikka kolme kertaa viikossa.



Sitten tietysti kannattaa olla sillä lailla omavarainen, että ruoanlaitto ja eläminen ei ole kiinni siitä maitopurkista, jos esimerkiksi tiet tukossa lumien vuoksi. Pitää olla siis hyvät kotivarat ja isot pakastimet.

kyllä se on parempi vaan maalla asua ei pääse mihinkään.



t.kaupunkilainen vaan ei omasta tahdostaan.

Mikään kaupunkilainen en ole ikinä ollut, asuttiin maaseudulla, mutta silti muutaman km päässä pienehköstä kaupungista. Bussit kulki ja harrastuksia oli kohtuullinen valikoima



Mutta 15-vuotiaana asuin ihan maalla, 17 km kirkonkylältä ja oli tappavan tylsää, sen vuoden aikana painokin nousi 15 kg. Vanhemmat tekvät pitkää päivää, eikä kyytejä oikein ollut, julkisia velä vähemmän. Pimeää ja ankeaa. En missäään nimessä haluaisi viedä lapsiani vastaaviin oloihin.



Kesällä maalla on kiva olla lasten kanssa.

onko lapsille koulu lähellä ja jos on, tuleeko se pysymään siinä? Entä hiekkatie, onko se julkinen vai teidän oma tie? Etelä vai pohjoinen, mietin vaan lumentuloa täällä pohjoisessa asuvana ja sitä, kuka tietä pitää auki. Työmatkanahan tuo 30 kilsaa ei ole mitään tai 20 kilsaa kauppaan, noh, työstä tullessahan sitä maidot saa kotiin tuotua..

lisääkin :)



Sen verran täytyy sanoa, että ihan niin korvessa tuo ei ole, etteikö teitä aurattaisi.. ilman nelivetoakin pärjäisi siis.

jonne olisi taksikyyditys. Itse lapsena kävin myös taksilla koulussa saman matkan, ei se paha ole. Koulu myös pysyy tuossa hyvin todennäköisesti, ei ole mikään kyläkoulu nimittäin. (Ei mikään isokaan, mutta 100-150 oppilaan kuitenkin)

Tie on yleinen tie.

ap

onko lapsille koulu lähellä ja jos on, tuleeko se pysymään siinä? Entä hiekkatie, onko se julkinen vai teidän oma tie? Etelä vai pohjoinen, mietin vaan lumentuloa täällä pohjoisessa asuvana ja sitä, kuka tietä pitää auki. Työmatkanahan tuo 30 kilsaa ei ole mitään tai 20 kilsaa kauppaan, noh, työstä tullessahan sitä maidot saa kotiin tuotua..

mutta ethän sitä teekään.

Tiedät juuri nuo huonot puolet realistisesti, ehkä niitä aikuisena kestää paremmin kuin teininä =)

Välillä ottaa pattiin pimeys, yksinäisyys, sosiaalisten kontaktien vähyys( tosin suurimmaksi osaksi itsesätä kiinni), enimmäkseen menee hienosti =)

t. 20v maalla asunut ex-kaupunkilainen