Lääkäreiden itsemurhista

Meidän perheen tuntema hammaslääkäri teki itsemurhan ampui itsensä

Mun ala-asteen kouluhammaslääkäri teki saman. Oli tosi kiva tyyppi, lapset lähettelivät hänelle jopa postikortteja kesäloma- ja muilta matkoiltaan. Niin taisin tehdä minäkin.

Hän hirttäytyi.

isommat tulot ei takaa onnea

tästä on jo vuosikymmen aikaa, enemmänkin, mut seudulla ihmeteltiin miksi ampui kun olisi ehkä saanut käsiinsä helposti kaikenlaisia lääkkeitäkin. Ja olisi ehkä ollut perheelle miellyttävämpi löytää...



Taisi olla vakavasti sairas ja siksi epätoivoinen.



Mutta en itse ole koskaan nähnyt mitään dataa asiasta, että lääkärit tekis muita useammin itsemurhan. En tiedä muita tapauksia tämän mainitsemani lisäksi.

Ja anestesialääkäreillä on isoimmat itsemurhatilastot tutkimusten mukaan. Heillä keski-ikä myös 61,6 vuotta eli hirveän vähän. Ammatti on todella stressaava, vaativa ja sitova moneen muuhun lääkärin tehtävään verrattuna. Ja siihen pitäisi hakeutua hyvin stressiä sietäviä ihmisiä, kuten anestesiahoitajaksikin. En nyt muista tutkimuksen tarkkaan nimeä, mutta tästä on ollut työssä puhetta.

nukuttavat ja puuduttavat, myös vastaavat teho-osastopotilaista ja usein hoitavat kipupoliklinikat. Teho-osastotyö on erittäin vaativaa, täytyy tehdä raskaita hoito- ja hoitamattajättämispäätöksiä, näkee paljon kuolevia ja vaikeasti sairaita potilaita, joista monet nuoria ja perheellisiä, joutuu kohtaamaan omaisia vaikeissa tilanteissa. Lisäksi kipupoliklinikan kipukroonikkopotilaat usein erittäin vaikeahoitoisia ja vaikean taustansa takia myös henkisesti raskaita hoidettavia. Anestesialääkäreillä raskas päivystystaakka ja päivystykset tosi kuormittavia, päivystysvelvollisuus jatkuu eläkeikään saakka. Useimmilla muilla erikoisaloilla erikoistuvat lääkärit päivystää etupäivystystä ja kokeneet erikoislääkärit takapäivystystä mutta anestesialääkärit itse fyysisesti paikalla. Varmaan voi olla tekemistä myös alalle hakeutuvien persoonallisuusprofiililla. Lisäksi joskus on mietitty anestesia-aineiden vaikutusta; etenkin anestesiakaasuja menee kuitenkin aina myös anestesialääkärin ja -hoitajan hengitykseen jonkin verran ja kun tätä jatkuu vuosikymmeniä joka päivä, voi aineilla olla vaikutusta hermostoon.

huonommin masennustaan kuin muut. Hoitavat itse jos hoitavat tai jättävät hoidotta ja yrittävät sinnitellä, kun pelkäävät leimautumista. Masennukseen tunnetusti liittyy kohonnut itsemurhariski.

Tutkimustuloksia lääkäreiden keskimääräistä suuremmasta itsemurha-alttiudesta on paljon ympäri maailmaa. Tässä nopeasti googlettamalla löytynyt uutislinkki: http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/1999/09/2525



Olen itse lääkäri ja tiedän kyllä, että itsemurha-alttius on tutkimusten mukaan suurempi. Tosin en itse tunne yhtään itsemurhan tehnyttä.



Työstressi on tietysti merkittävä riskitekijä. Päivystykset, hoitovirheet ja ammatinharjoittamisoikeuksien rajoittaminen esim. päihdeongelmien vuoksi ovat ehkä suurimpia riskitekijöitä. Lääkärintyössä jaksaminen voi olla hyvin hankalaa, jos taustalla on hankala masennus tai jokin muu mielenterveyshäiriö. Osa todennäköisesti päättää päivänsä mielummin kuin jää pitkälle sairauslomalle tai eläkkeelle, aika murheellista.

Anestesialääkärit ovat eräiden tutkimusten mukaan stressaantuneita, kuolevat muita lääkäreitä ja muuta väestöä nuorempina ja ovat lääkärien itsemurhatilastojen kärkipäässä. Aiempien tutkimusten tulokset ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia.



Väitöskirjatyössäni pyrin selvittämään anestesialääkäreiden työhön liittyvää subjektiivista vointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Poikkileikkaustutkimuksen aineisto koottiin postikyselyllä v. 2004. Tutkimukseen otettiin kaikki Suomessa työskentelevät anestesiaerikoislääkärit (N = 550). 60 % heistä (328) vastasi. Vastaajista 53 % oli miehiä.



Anestesialääkäreillä on suomalaisista lääkäreistä suurin päivystystaakka. Sairaalapäivystysrupeama saattoi kestää jopa 38 tuntia. Yli kaksi kolmasosaa vastanneista koki olevansa stressaantunut. Suurimmat stressin syyt olivat työ ja työn ja perheen yhteen sovittaminen. Työssä eniten huolestuttivat kiire ja työn määrä etenkin päivystäessä, organisaatioon liittyvät ongelmat sekä pelko potilaan vahingoittamisesta. Runsas päivystäminen oli yhteydessä jopa vakavaan stressioireiluun, joka puolestaan liittyi sairauslomalla oloon. Hyvä työn hallinta ja organisaation oikeudenmukaisuus näytti vähentävän raskaisiin sairaalapäivystyksiin liittyvää päivystysstressioireilua. Naiset kärsivät stressioireilusta miehiä enemmän.



Huolimatta stressaantuneisuudestaan anestesialääkärit olivat melko tyytyväisiä työhönsä ja elämäänsä. Oman työn hallinta ja organisaation oikeudenmukaisuus olivat tärkeimmät tekijät työhyvinvoinnissa. Työhön liittyvät tekijät olivat tärkeämpiä miehillä, kun taas perhe-elämä oli tärkeämpää naisten hyvinvoinnille. Naisilla oli miehiä vähemmän työnhallintamahdollisuuksia sekä pysyviä työsuhteita, mutta enemmän kotitöitä.



Lähes kolmannes vastaajista oli halukkaita harkitsemaan ammattinsa vaihtamista toiseen lääkärin ammattiin ja 43 % muuhun kuin lääkärin ammattiin. Tärkeimmät tällaiseen suhtautumiseen vaikuttavista tekijöistä olivat konfliktit työyhteisössä, huono työn hallinta, organisaation epäoikeudenmukaisuus, stressi ja tyytymättömyys työhön.



Neljäsosa vastaajista raportoi harkinneensa itsemurhaa. Suurimmat riskit itsemurha-ajattelulle olivat huono terveys, vähäinen sosiaalinen tuki ja perhe-ongelmat. Työhön liittyvistä riskeistä suurimmat olivat konfliktit työyhteisössä, päivystysstressi ja organisaation epäoikeudenmukaisuus. Riskitekijöiden kumuloituessa riski kaksinkertaistui jokaisen uuden tekijän myötä.



Päivystysrasitetta tulisi vähentää, ammatillista itsemääräämisoikeutta lisätä sekä parantaa organisaation oikeudenmukaisuutta ja työpaikan ihmissuhteita haluttaessa kohentaa anestesialääkärien työhyvinvointia.

lähipiiriini. Kyllähä tuossa jo tulikin monia seikkoja, jotka varmasti osaltaan vaikuttavat itsetuhoisten ajatusten syntymiseen. Ystäväni, joka erikoistuu ihotauteihin, puhui juuri tuosta kuormittavasta päivystysvelvollisuudesta ja haluaakin siksi erikoisalalle, jossa ei välttämättä joudu jatkuvasti päivystymään.



Itse tiedän kaksi päivänsä itse päättänyttä lääkäriä: toinen oli kaverini isä (juuri anestesialääkäri), joka ampui itsensä ja toinen nuori lähes vastavalmistunut sairaalalääkäri, joka hyppäsi kotibileiden päätteksi kuudennesta kerroksesta asfalttiin. Molemmat tiettävästi kärsivät masennuksesta:(

Se voitaisiin tulkita itsemurhaan yllyttämiseksi ja se taas on rikos.

mutta on eräs tietty lääkeryhmä joilla saa henkensä pois helposti...

aika helposti onnistuu..infuusioautomaatti kotiin lainaksi ja kamat suoneen oikeassa järjestyksessä

teki itsemurhan



ampui itsensä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dekstropropoksifeeni

Eivät kestä potilaana oloa tai tietävät liikaa tulevasta.

Joillain taas työn raskaus, mahdolliset hoitovirheet ym. kuormittavat liikaa ja psyyke pettää.

Ei ne kaikki lääkkeillä mene, ihan on samat menetelmät käytössä kuin muillakin.

Siis ihan oikeastiko sairastuminen johtaa tuollaiseen johtopäätökseen.

Lisäksi sanomalehdessä oli jokin aika sitten juttu tutkimuksesta, jonka mukaan järkyttävän monilla anestesialääkäreillä on ollut itsemurha-ajatuksia. Meneeköhän pieleen, jos sanon että luku oli jopa 3/4.

kuin muut akateemiset. Yksi syy on se, että he tietävät kuinka se tehdä tehokkaasti ja kivuttomasti ja he pääsevät tarvittaviin aineksiin helposti käsiksi.

Toimi johtavassa asemassa ja piti myös yksityistä vastaanottoa loppuun asti kävin hänen viimeisenä työpäivänään ehkä jopa viimeisenä asiakkaana yksityisellä puolella, lääkäri oli normaali oma itsensä hyvä lääkäri, kohtelias ja mukava. Seuraavana aamuna olikin jo poissa. Teki sen ilmeisesti unilääkkeillä 3 vuotta ennen eläkeikää.