mua ahdistaa vanhempainillat
ja yleensä muutkin tapahtumat jossa on paljon ihmisiä pienessä tilassa. En siis mene ellei ole ihan pakko ja vanhempainillat ei ole pakollinen tilanne koska saan jälkikäteen kuitenkin tiedon niistä asioista. Oishan se kiva käydä, mutta aiheuttaa niin suuren stressin että ei ole sen arvoista.
Ja kyllä, siitä huolimatta rakastan lastani ja kasvatan häntä ja olen yhteistyössä koulun kanssa...
Kommentit (11)
pitääkö kaikkien olla sosiaalisia ja rohkeita? onko ujous ja syrjään vetäytyneisyys sairauksia, jotka pitää hoitaa lääkkeillä kuntoon?
Ystävälläni on sama juttu, kärsii paniikkihäiriöstä.
Ei se tarkoita etteikö rakastaisi lapsiaan ja haluaisi heidän parastaan. ja joka viides suomalainen kärsii jonkinasteisista mielenterveysvaivoista.
joka viides suomalainen kärsii jonkinasteisista mielenterveysvaivoista.
varmasti, jos pelkkä sosiaalisten tilanteiden jännittäminen lasketaan mielenterveyshäiriöksi.
joka viides suomalainen kärsii jonkinasteisista mielenterveysvaivoista.
varmasti, jos pelkkä sosiaalisten tilanteiden jännittäminen lasketaan mielenterveyshäiriöksi.
Toki silloin kannattaa miettiä avun hakemista jos jännittäminen alkaa rajoittaa elämää.
niin siis mikään kaupassa käynti tms. ei ole ongelma ,vain tuollaiset tilanteet että pienessä tilassa ISTUTAAN paikoillaan ja on paljon ihmisiä ja jotain pitäis puhuakin. Ihan normaalia elämää täällä muuten vieteään, käyn töissä ja harrastuksisssa yms.
ja oon kai aika sosiaalinenkin, ainakin on paljon kavereita ja olen kova kuulemma puhumaankin. Että tuskin tässä ihan mielenvikaisia kuitenkaan ollaan ;)
tuohon lääkkeitä tarvitse ottaa, mutta terapiasta tuskin olisi haittaa, vaikka vaiva rajoittuukin kai lähinnä niihin vamhempainiltoihin?
Terapia voi tehdä ihmeitä!
kutsunutkaan:D
Vanhempainilloissa muuten ei yleensä tarvitse puhua juuri muuta kuin halutessaan. Juuri siksi, että yleisesti kaikkien niitä järjestävien tiedossa on, että joukosta löytyy niitä jotka ovat arkoja.
Sellaisesta asiasta voi myös etukäteen mainita, jolloin järjestävä taho tietää sen huomioida illan suunnittelussa.
Sairastan narkolepsiaa ja tuollaisissa tilaisuuksissa missä pitää istua ja kuunnella pidemmän aikaa, niin saatan nukahtaa. Säpsähdän hereille kyllä välittömästi, mutta silti minusta on noloa, jos joku huomaa, että nukahtelen koko ajan. Eihän siinä mitään edes mieleen jää. Opettajat ei tiedä sairaudestani ja pitävät minua varmaan vanhempana jota ei lasten koulunkäynti kiinnosta. Saahan niistä vanhempainilloista yhteenvedon ja käyn kyllä vanhempainvarteissa.
En ymmärrä mikä ihmeen hyvän vanhemman mittareita nuo vanhempainillat on. Ei se, että ei käy vanhempainilloissa tee lapsen vanhemmasta huonoa tai kerro välttämättä siitä ettei tämä ole kiinnostunut lapsen koulun käynnistä.
kutsunutkaan:D
Vanhempainilloissa muuten ei yleensä tarvitse puhua juuri muuta kuin halutessaan. Juuri siksi, että yleisesti kaikkien niitä järjestävien tiedossa on, että joukosta löytyy niitä jotka ovat arkoja.
Sellaisesta asiasta voi myös etukäteen mainita, jolloin järjestävä taho tietää sen huomioida illan suunnittelussa.
ei, muuten vaan neuvotaan hankkimaan lääkitys ja menemään terapiaan. kaikki ei tunne oloaan kotoisaksi väkijoukossa, sen pitäisi olla ihan hyväksyttävää eikä sairaus.
tuo mielenvikaisuus oli siis ihan vaan läppä, huolimaton heitto minulta :)
ja tosiaankin mua ahdistaa pelkästään se suljetussa tilassa istuminen, vaikkei puhetta tarttiskaan pitää. Elämäähän tämä ei juuri muuten rajoita kuin noiden vanhempainiltojen osalta (en oikeestana muulloin joudu tuollaiseen tilanteeseen), joten terapiaa ne tällä hetkellä koe tarpeelliseksi. Joten jätän vastaisuudessakin vanhempainillat väliin ja annan palstamammojen ahdistua siitä ;)
mee lääkäriin ja hae apua