MIten jaksatte Odottamista. Vielä kuukausi ja savu
nousee korvista. En voi keskittyä oikein mihinkään muuhun, kun odotan synnytystä ja se, ettei voi tehdä muuta taas lisää odottamisen hitautta.
En käsitä, miten muut selviävät tämän odottamisen kanssa. Ja tietysti kaikki vaivat yms... argh.
Kommentit (20)
sitten :) Mulla meinaa pikemmin paniikki iskeä päälle, mä haluan vielä nauttia mun mahasta ja siitä että vauva on turvassa mun sisällä. Tosin mulla on ollut täydellinen raskaus, ei pahoinvointia, ei kipuja, edelleen liikun paljon ja päivittäin ja olen nauttinut koko raskaudesta ihan älyttömästi!
Kiloja ei tunnu olevan tullu muualle kuin mahaan ja sekään ei kyllä menoa haittaa mitenkään, vaikka on neuvolatädin mielestä pikkusen liian iso ja ihmeellisen pinkeä ?:)
Mä en halua luopua tästä kaikesta vielä ! Onneksi on viikkoja vasta 35, niin toiv. kerkeää tässä vielä nauttia, enhän ole vielä lomallekaan päässyt... Tosin, mun pieni on perätilassa ja sitne hieman pelkään sektion mahdollisuutta ja sitä että ehkä olisin äiti jo kolmen viikon päästä ...
Monesti ei oo ihan noin onnekasta. Ja itestä tuntuu, että ei se vauva ihan turvassa siellä mahssakaan ole.
rv 40 täyteen, alkaa se odottaminen. Että se oli rasittavaa, kun vauva syntyi vasta 41+6
On tää niin puolella teholla elämistä, kun odottaa ja odottaa ja kaikki on niin rajoittunutta...
Pitää toivoa että vauva on valmis hiukan laskettua aikaa aiemmin valmis tulemaan.
Kaikki on jo valmista, joten sekin touhuaminen on jo suoritettu, oikeastaan enää puuttuu suursiivous.
Ja maha tuntuu repeävän hetkenä minä hyvänsä.
Nyt laiskottelu ja lepäily on, AAAAARGH, niin tylsää!!!!
Maltoin ihan hyvin vielä siihen saakka, että oli viikko jäljellä. Olo on rauhallinen ja ajattelin, että vauva tulee kun tulee. Sitten alkoivat ne hemmetin joko-viestit ja mulla meni ihan hermot niihin. Tästä viisastuneena en enää koskaan kerro laskettua-aikaa vaan pistän siihen pari viikkoa päälle.
hyvin. Oma hemoglobiini myös nyt onneksi nousussa, mut väsymys ei muutu mihinkään. Mua myös huimaa todella paljon.
Tämäkö naisen luontainen tila? No, toisaalta, mun kropalla oltais tuskin päästy edes lisääntymisikään kivikaudella...
ap
Joo joo, pitäis olla kiitollinen siitä ja tästä ja ei se ole helppoa sittenkään (minkä todella tiedän esikoisesta), mutta minkäs tekee, kun tältä tuntuu nyt.
Olen niin uteliaskin, haluaisin nähdä millainen vauva!
-ap
On tää niin puolella teholla elämistä, kun odottaa ja odottaa ja kaikki on niin rajoittunutta...
Pitää toivoa että vauva on valmis hiukan laskettua aikaa aiemmin valmis tulemaan.Kaikki on jo valmista, joten sekin touhuaminen on jo suoritettu, oikeastaan enää puuttuu suursiivous.
Ja maha tuntuu repeävän hetkenä minä hyvänsä.
Nyt laiskottelu ja lepäily on, AAAAARGH, niin tylsää!!!!
terv. käynnistettiin viikolla 42+1...
ja olo on kaamea. Just kävin oksentamassa, ja siitä ei tullut yhtään parempi olo, vaan huono olo jatkuu edelleen.
Mullakaan ei todellakaan ole sellainen olo, että vauva olisi jotenkin turvassa mun sisällä. Kun ei tää tunnu yhtään siltä, että kaikki muka olisi hyvin. Sairaslomalla oon ollut jo 5 viikkoa, kun en pysty tekemään yhtään mitään.
Ja mulla ei olekaan kuin 29 viikkoa jäljellä. En edes halua ajatella...
Mutta on varmasti kamalampaa. En käsitä, miten joku tekee 10 lasta.
ja olo on kaamea. Just kävin oksentamassa, ja siitä ei tullut yhtään parempi olo, vaan huono olo jatkuu edelleen.
Mullakaan ei todellakaan ole sellainen olo, että vauva olisi jotenkin turvassa mun sisällä. Kun ei tää tunnu yhtään siltä, että kaikki muka olisi hyvin. Sairaslomalla oon ollut jo 5 viikkoa, kun en pysty tekemään yhtään mitään.
Ja mulla ei olekaan kuin 29 viikkoa jäljellä. En edes halua ajatella...
Mutta jos mulla on kyse refluksin pahenemisesta raskausaikana, kuten lääkärin kanssa viimeksi keskusteltiin, niin sehän sitten vain pahenee raskauden loppua kohti.
Että jee.
Vaikka alussa olikin lievää pahoinvointia ja väsymystä ym, niin tämä loppuraskaus alkaa silti olla jo hermoja raastavaa!! Ihan totta, vaikka enään ei ole ollut mitään oireita tai vaikeaa oloa fyysisesti (toivottavasti ei kerkeä enään tullukkaan), niin nyt on henkisesti raskasta itkettää ja AHDISTAA, odottaa vaan, että vauva jo tulisi! Ja NE PERKELEEN kysely viestit, että joko tullut ja ilmoita mulle heti ekana, kun alkaa tapahtua ja vointi kyselyt, saa mut ihan raivon partaalle ja tekee mieli repiä hiukset päästä! Aluksi viesteihin vastaa, että ilmoitan kyllä sitten! Nyt en ole enään jaksanut edes vastata! Tuntuu että tää vauva ei synny ikinä!!! :'(((((( TURHAUTTAAAAAA!!!
No toisaalta kohta on jo tämä pikkuinen parrasvaloissa, eikä minuun kohdistu huomio niin paljoo. RV 40+1
Toisaalta olen onnellinen tästä raskaudesta ja on ihana rypeä siinä, kun mietin tämän ehkä olevan viimeinen lapsi. Mutta toisaalta tämä loppuvaihe on kyllä raskas.
jokainen päivä tuntuu ikuisuudelta. Olisi pitänyt jatkaa vielä töissä. Olisihan tässä vaikka mitä tekemistä, mutta kun toisaalta Odotan ja Odotan niin en saa mitään aikaiseksi.
Toisaalta olen onnellinen tästä raskaudesta ja on ihana rypeä siinä, kun mietin tämän ehkä olevan viimeinen lapsi. Mutta toisaalta tämä loppuvaihe on kyllä raskas.
Olen lopettanut "odottamisen" ja elän päivän kerrallaan. Ja vaivoja ON:
- En voi kävellä kuin hyvin hitaasti, lenkistä on turha haaveilla, supistaa joka askeleella KOVAA.
- raskausdiabetes
- Hb 100 (nousussa)
- Järkyttävä turvotus, jota ei saa pois, tästä johtuen oikean käden sormet olleet tunnottomana jo yli kuukauden.
- Toistuva hiivatulehdus.
Näillä mennään, ja jäljellä vielä 5,5 viikkoa.
Muistutan itseäni siitä joka kerta, kun tekee mieli valittaa.
40+0
[liian lyhyt aika odotuksen odottamista...(nro 5)
Muistutan itseäni siitä joka kerta, kun tekee mieli valittaa. 40+0
se loppu on ihan hirveetä! Mäkin olin odottanut odottamista kymmenen vuotta ja olin ihan raivohullu viimisen kuukauden koska mitään ei pystynyt/jaksanut tehdä, oli järkyttävän väsynyt ja kaikkia vaivoja vaikka muille jakaa, lisäksi se +35 asteen lämpötila vitutti aika reippaasti siihen päälle.
ja odotin viimeiset viikot. Mitään en osannut tehdä... katsoin telkkaria ja odotin, pelkäsin että menee yli mutta onneksi syntyi päivä ennen laskettua. Voimia teille odottaville.. odottavan aika on pitkä! :)
mut siis ymmärrettiin väärin? En minä mitenkään tarkoittanut asettaa itseäni muiden yläpuolelle, tuo on vain minun keinoni selvitä tuskastumatta täysin kaikenmaailman kremppoihin.
Harmi, jos ymmärsit kommenttini noin väärin :/
Ilmeisesti olisi hieman parannettavaa itsensä ilmaisussa.