Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eiks oo tyhmää, että mua kaduttaa jotkut 10 vuoden takaiset jutut
12.09.2010 |
oikeesti, aina välillä pamahtelee mieleen jotain sinänsä ihan pieniä juttuja jopa 10 vuoden takaa, ja alan niitä veivaamaan. Eikä kyse ole mistään isosta, lähinnä että on sanonut tyhmästi tai pelkään, että loukkasin jotain tms. Ei mitään tappoja tai pettämisiä tai mitään sellaista.
Murehtiiko muut tällaisia ihan olemattomia tyhmiä vanhoja juttuja, joilla ei ole mitään merkitystä tänä päivänä?
Kommentit (10)
Yritän uskotella itselleni, etteivät muut niitä edes muista, mut silti ne saattaa mua vaivata. Välilä vähän rasittavaa. Ennen huolehdin näitä juttuja vielä enemmän, mut nyt oon ihan tyytyväinen, kun en enää niin paljon märehdi kaikkea vanhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aikamoinen murehtija ja märehtijä (ja häpeäjä) pitkienkin aikojen - ja lyhyiden - takaa. Mitenhän tuosta oppisi pois? Monesti yöunetkin ovat vaarassa erilaisten murheiden takia. Jotkut toki ihan oikeita ja aiheellisia, mutta jotkut ihan pikkujuttuja. Ja muistan tarkasti monia pikkuasioita pitkien aikojen takaa, joita kukaan muu ei varmaan muista, esim. jos joku on minua loukannut, olen itse töpännyt... Sairasta?!?
Kuten esim. se, että kuukauden päästä olen täysin tuloton, ellen keksi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka käsittelisin asian mahdollisimman pian, silti se palaa kummittelemaan yhä uudestaan ja uudestaan. Vielä vuosienkin päästä saatan suuttua uudelleen jostakin, jota ei ole syystä tai toisesta saatu aikanaan käsiteltyä toisen osapuolen kanssa.
Ja sitten taas välillä olen ihan evvk. Ilmeisesti nämä vatvomiset liittyvät johonkin hormonaaliseen ja/tai yleisiin mielialan vaihteluihin, koska tämä sama pää on eri päivinä ja viikkoina niin erilainen.
"Parannuskeinoa" en ole vielä valitettavasti keksinyt. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tosiaan en edes saa unta kun kelaan ikivanhoja juttuja...lähinnä häpeän lapsellista käytöstäni yleensä erityisesti joidenkin muinaisten miesjuttujen yhteydessä. Aivan hirveää on jos törmään jossain tämmöiseen entiseen heilaan, tulee heti flashbackinä mieleen oma typeryys, epävarmuus ja kaikki se ikävä, mikä sen aikaiseen elämänvaiheeseen kuului.
joskus öitä myöten mutta minua on auttanut tämä seuraava toteamus,
ajatukset on vain ajatuksia ja koska ne on minun ajatuksiani, minä olen se joka voin niitä kontrolloida.
Elämä on valintoja. Minä voin siis itse tehdä valinnan, että jatkanko murehtimista vai vaihdanko ajatukseni johonkin mukavempaan.
Usein iltoisin, jos saan itseni kiinni murehtimisesta vaihdan ajatuksiani ja alan ajattelemaan yhtä itse keksimääni tarinaa. Se alkaa aina samalla tavalla ja yritän keksiä siihen sitten sopivan jatkon.
En koskaan keksi jatkoa, koska ehdin aina nukahda ennen sitä :)
Alue: Aihe vapaa
mennyt on mennyttä ja olisi hyvä opetella olemaan miettimättä ja murehtimatta liikoja. murheita tulee aina lisää.