Apua! Onko poikani muuttunut häiriköksi? :O

voi olla, että kovin hyviä ja nopeuta tuloksia ei ole luvassa, mutta valitettava tosiasia on, että sun ja lapsesi on sopeuduttava vallanpitäjän eli open tahtoon. Poika hiljaiseksi vaan.



Yritä opettaa sille pojalle sellaisia keinoja purkaa kinesteettistä temperamenttiaan jaliikunnan tarvettaan, jotka ei häiritse muita. Käske sen kokeilla peukalon liikuttamista kääntyilyn sijasta. Ja kiellä puhumasta tunnilla.



Joo mä tiedän, seurauksena voi olla keskittymisvaikeuksien paheneminen oppimsvaikeustasolle, kun liikkeen tarvetta ei saa purkaa. Mut et sä nyt muutakaan voi. Näitä vänhoja opejääriä ei käännä mikään ja lapsesi tulee aina olemaan silmätikku, jollei kykene sopeutumaan.

olisi jatkanut, teidän lapsi olisi saanut olla normaali lapsi. hänen kykynsä maltaa mielensä oli hiljalleen parantunut ja ala-asteen lopussa hän luultavasti jo malttaisi istua paikoillaan sen 45 minuuttia. Nyt on vaara että hän leimautuu häiriköksi ja koulu lakkaa olemasta kiva paikka.



Ja niille jotka tulevat seuraavaksi huutamaan muille oikeutta työrauhaan: yhtä tärkeää kuin vilkkaan on oppia olemaan hetki paikoillaan, hiljaisen on oppia keskittymään pienistä häriöistä välittämättä. Hyvä opettaja löytää sen keskitien jossa kumpikin lapsi kehittyy kohti onnistuvaa oppijaa.

pojalla on hankaluuksia olla kuten ope vaatii, mutta kovasti yrittää. Joka päivä ei onnistu, yrittää taas seuraavana päivänä.



Paljon on kuulemma rauhoittunut nyt tänä syksynä, ja luokkaan on tullut parempi oppimisen ilmapiiri, ainoastaan lapseni ja toinen lapsi kärsii tuosta, muut voivat hyvin, ei sille mitään voi. Ovat nyt siis kolmannella, viime vuosi oli katastrofaalinen muutaman kuukauden, kun tämä uusi ope tuli.

Poika on kiltti, älykäs, ei kiusaa muita, mutta on niin ERITTÄIN vilkas ja koko ajan käy joko suu, jalka tai käsi. Ei kertakaikkiaan kykene olemaan pakoillaan, vaikka miten päin yrittäisi, kuten en minäkään. Viime vuonna ei tosiaan ollut ongelmia ja tänäkin vuonna meni hyvillä mielin kouluun.



Nyt pelkään ja suren ihan älyttömästi, että mitä tästä seuraa? Alkaako poika inhoamaan rakastamaansa koulua? On jotenkin nyt niin paha mieli tästä asiasta ja tunnen olevani epäonnistunut, kun minulla on vilkas lapsi ja muiden lapset osaavat istua hiljaa ja liikkumatta paikoillaan sen 45 min. : (



Pojan into kouluvuoden taas alettua oli niin liikuttavaa ja olin niin iloinen hänen puolestaan.



Täytyy kokeilla tuota sormen heiluttamista. Mitähän muuta voisin pojalle ehdottaa? Millä saan pienen pojan olemaan hiljaa, kun en itsekään siihen kykene kovin helpolla, vaikka tietenkään en tässä iässä häiriköi ketään esim. työpaikalla... Mutta hiljaa en pysty olemaan puolta tuntia kauempaa.

Ajatus liikkuu sen verran sormia nopeammin...

Opettaja on aina oikeassa ja ei varmasti anna periksi tai muuta suhtautumistapojaan. Kannattaa pyytää luokanvaihdosta tai siirtää poika kokonaan toiseen kouluun, ennenkuin opettaja särkee hänet lopullisesti.

apuvälineitä vilkkaille. On keinutyynyjä, joilla istuessa voi hitusen liikehtiä, stressipalloja ja sitten perinteisempiä piirusteluvihkoja. Mun pojalla oli ekalla penaalissa iso köntti sinitarraa, jota muokkalili tunnin aikana :-) Näistä pitää tietysti sopia opettajan kanssa, että hän ne hyväksyy ja ottaa käyttöön. Voisi olla hyvä ajatus ottaa yhteyttä opettajaan ja pyytää tapaamista. Jos olet itse varman, että lapsi ei "rauhoitu" tiukalla kurilla, siitä olisi opettajankin hyvä tietää. Tai sitten voit mennä koulupsykologille juttelemaan ja hänen kanssaan miettiä keinoja. Se voisi olla parempi tie, mikäli opettaja tosiaan on vanha jäärä.

olisi tullut teille.



2 ekaa vuotta oli yhtä katastrofia, poikani oli kuulemma ihan patologinen häirikkö, ongelma ja kamalin ihminen, jona opettaja eläissään on tavannut. Ja osaamaton lyhytpinnainen moukka kaiken lisäksi.



Opettaja vaihtui, nyt kellään ei ole sanomista ja poika viihtyy. Suorastaan nauttii koulusta ja saa kehuja.



Mutta opejahan ei saa arvostella, niillä on isot ryhmät ja paljon tekemistä...

Täytyy kysyä opettajalta, josko poika saisi tosiaan purkaa sitä energiaansa johonkin tunnin aikana. Hänelle paikallaanoleminen ei tosiaan ole kurinpidollinen juttu, vaan ihan mahdottomalta vaikuttava tehtävä. Lahjominen voisi auttaa jonkin verran, mutta ei poista ongelmaa, koska jossain vaiheessa poika sitten ikäänkuin vaan "purskahtaa" totaalisesti kuin pussillinen mikropopcornia ja alkaa purkaa kaikkea sitä väkisin pidäteltyä energiaansa ja tulos on entistä kamalampi.



Syytän tästä jupakasta itseäni, koska pojastani tuli samanlainen kuin äidistään.



Itselläni, ihme kyllä, oli jo 80 -luvun alussa niin edistyksillisiä opeja, että sain puuhata aika paljon omiani luokassa. Tein tehtävät aina ennätysvauhtia ja sen jälkeen sain esim. piirtää vapaasti tai kirjoitella tarinoita itsekseni. Joskus ope lähetti minut jonnekin asioille hakemaan jotain tavaraa, tms. Koko ajan oli siis jotain tekemistä käsillä, eikä minulta vaadittu täydellistä keskittymistä ja paikallaanoloa.



Yliopistollakin onneksi sain luennoilla vipattaa jalkaani rauhassa ja raapustella satoja tai tuhansia kummia kuvioita papereihini suututtamatta ketään.



En haluaisi millään vaihtaa koulua, koska kyse pienestä paikkakunnasta, jossa juoru kulkee ajatuskin nopeammin ja poika olisi jo valmiiksi leimautunut. Nytkin muut vanhemmat siis jo tosiaan juoruavat poikani käytösongelmista keskenään ja tunnen itseni aivan luuseriksi. :'(