lapsen ahdistus koulusta

ei viha tyhjästä synny, kai sen itsekin tiedät?

ap

että kaikki olisi ok opettajan / luokkakaverien kanssa. Tai sitten on joku ulkopuolinen "kiusaaja". Vai tuleeko pojalle liikaa paineita kodin taholta ?

Kysyt ja pyydät poikaa kertomaa, mitä koulussa on, miksi ei halua mennä kouluun jne??



Esität liian "ison" kysymyksen. Vaikka lapsi on "jo" 9 v, hän on kuitenkin lapsi, eikä hänellä varmaankaan ole sanoja asioille, mitä koulussa tapahtuu, mikä on pielessä, miksi vihaa sitä. Hän ei osaa eritellä jotain isoa ongelmaa. On vain tunne, ei sanoja.



Sinun pitää pilkkoa ne kysymyksesi pieniksi. Tee täsmäkysymyksiä.



Älä esitä kysymystä, johon pitäisi vastata omin sanoin tai kertoa jotain. Etsi asioita ja kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä ja ei. Alkuun. Asia tulee sieltä, mutta hän saattaa puhua asian vierestä. Minä tein lapsena niin, koska en osannut pukea sanoiksi niitä ahdistuksia ja tunteita ja tapahtumia, mitä olisi pitänyt kertoa.



Oletko jutellut opettajan kanssa? Kysynyt, miten koulu menee, kertonut että lapsi on ilmoittanut että ei halua tulla kouluun?

Oikeasti, hyvä ap!! Jotain on todella pahasti pielessä jos 9 v poika itkee itsensä uneen ja ilmoittaa vihaavansa koulua !! Jotain on todella pahasti pielessä! Selvitä asia, se on sinun velvollisuutesi.



Minä olen koulukiusattu. Vasta aikuisena olen tajunnut, että -oikeasti- se toiminta oli kiusaamista, vaikkei kukaan lyönytkään.

En osannut puhua siitä kellekään. En viihtynyt koulua, inhosin ja vihasin koulua, pelkäsin siellä ja jännitin niin ettei oppimisesta tullut mitään. Läskyt eivät kiinnostaneet, koulu ei kiinnostanut, joten olin huono oppilas, tyhmä.



Oma lapseni aloitti ekaluokan ja seuraan tarkkaan, miten menee, koska hän on naapurissa asuvien lasten kiusan kohteena.

Kysyt ja pyydät poikaa kertomaa, mitä koulussa on, miksi ei halua mennä kouluun jne??

Esität liian "ison" kysymyksen. Vaikka lapsi on "jo" 9 v, hän on kuitenkin lapsi, eikä hänellä varmaankaan ole sanoja asioille, mitä koulussa tapahtuu, mikä on pielessä, miksi vihaa sitä. Hän ei osaa eritellä jotain isoa ongelmaa. On vain tunne, ei sanoja.

Sinun pitää pilkkoa ne kysymyksesi pieniksi. Tee täsmäkysymyksiä.

Älä esitä kysymystä, johon pitäisi vastata omin sanoin tai kertoa jotain. Etsi asioita ja kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä ja ei. Alkuun. Asia tulee sieltä, mutta hän saattaa puhua asian vierestä. Minä tein lapsena niin, koska en osannut pukea sanoiksi niitä ahdistuksia ja tunteita ja tapahtumia, mitä olisi pitänyt kertoa.

Oletko jutellut opettajan kanssa? Kysynyt, miten koulu menee, kertonut että lapsi on ilmoittanut että ei halua tulla kouluun?

Oikeasti, hyvä ap!! Jotain on todella pahasti pielessä jos 9 v poika itkee itsensä uneen ja ilmoittaa vihaavansa koulua !! Jotain on todella pahasti pielessä! Selvitä asia, se on sinun velvollisuutesi.

Minä olen koulukiusattu. Vasta aikuisena olen tajunnut, että -oikeasti- se toiminta oli kiusaamista, vaikkei kukaan lyönytkään.

En osannut puhua siitä kellekään. En viihtynyt koulua, inhosin ja vihasin koulua, pelkäsin siellä ja jännitin niin ettei oppimisesta tullut mitään. Läskyt eivät kiinnostaneet, koulu ei kiinnostanut, joten olin huono oppilas, tyhmä.

Oma lapseni aloitti ekaluokan ja seuraan tarkkaan, miten menee, koska hän on naapurissa asuvien lasten kiusan kohteena.

että et kuitenkaan liikaa näe mörköjä. Vaikka oma kiusaamisesi olisi ollut totta, niin ei silti kannata nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. Kaikkia lapsia kiusataan koulussa hieman tai pitäisikö puhua kiusottelusta. Sitten on todella pahaa kiusaamista ja jatkuvaa kiusaamista, mistä puhutaan koulukiusaamisena. Mutta pitää myös huomioida, että myöskään lapset, kuten eivät aikuisetkaan, tule kaikkien kanssa toimeen. Sekin on hyvä kertoa lapselle, että kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitse. Kunhan kaikkien kanssa yrittää tulla jotenkin toimeen. Tässäkin on poikkeuksia, mutta periaatteessa kuitenkin.

ap:lle, päivittäinen itkeminen kouluun lähtemisen vuoksi ei ole normaalia. Ehkä lastasi on kiusattu tavalla, joka on erityisen nöyryyttävää tai ehkä hän ei todella tajua, että häntä kiusataan. Ehkä hän ei tiedä, että se miten häneen suhtaudutaan koululla ei ole normaalia. Ja onhan sekin mahdollista, että hän itse osallistuu kiusaamiseen, ja potee syyllisyyttä. Tai näkee sivusta, kun toista kiusataan. Voi myös olla, että hän jää vaan ulkopuoliseksi ja ei pääse välitunneilla joukkoon mukaan.

ja soitat opettajalle ja siltä kysyt millanen lapsi koulussa, mitä tapahtuu.



On siinä taas mamma kun lapsen sanaa kuunnellaan noin; vai ei ole kenenkään kanssa ongelmia ja matikka sujuu OK mutta sitä varsinkin vihaa? VIHAA?



Aika vahvoja sanoja. Voisiko olla kyse jostain muusta? Hakee sun huomiota? Onko teillä kotona asiat kunnossa?

Se haluisi jäädä mielummin kotiin? Tappeletteko kotona? Se haluaa suojella sua?

olen heti huomenna opeen yhteydessä. lapsi vaan kieltäytyy menemästä kouluun. tosi vaikea tilanne:-( ja sanoo että häntä ei ole kiusattu, mutta miksipä ei?



ap

ja soitat opettajalle ja siltä kysyt millanen lapsi koulussa, mitä tapahtuu. On siinä taas mamma kun lapsen sanaa kuunnellaan noin; vai ei ole kenenkään kanssa ongelmia ja matikka sujuu OK mutta sitä varsinkin vihaa? VIHAA? Aika vahvoja sanoja. Voisiko olla kyse jostain muusta? Hakee sun huomiota? Onko teillä kotona asiat kunnossa? Se haluisi jäädä mielummin kotiin? Tappeletteko kotona? Se haluaa suojella sua?

mutta toki on vaikeuksia, kun on useampi lapsi ja ukko paljon poissa. Joudun olemaan lähes kaikki illat yksin ja toki on raskasta näiden pojan koulu ongelmien takia. poika haluaisi olla vaan vapaalla. ei tehdä mitään. On esim urheilussa tosi hyvä, mutta sekään ei enää kiinnosta.

ap

koulupsykologi, terveydenhoitaja, perheneuvola... en tiedä mikä niistä paras osoite olisi, mutta jotain ulkopuolista apua olisi syytä hakea. Pojalla mitä ilmeisemmin on nyt murheena joku, mitä ei välttämättä osaa edes itse pukea sanoiksi. Jostain päästä pitäisi lähteä aukaisemaan vyyhtiä, jotta tilanteeseen saadaan apua. Miksi muuten isä on paljon pois? Voisitko antaa lapselle enemmän kahdenkeskistä huomiota?

auttaviin - tahoihin koululla. Jos ei apua koululta löydy, niin sitten vaikka perheneuvolaan. Poikasi saattaa myös reagoida osittain isän poissaoloon.



Aloita siis opettajasta ja, jos ei selitystä löydy, kaiva esiin kaikki tarvittavat ihmiset.



Tsemppiä:)

Diagnooseja en lähde tekemään.



Ota tosiaan yhteys opeen niinkuin viisaat jo neuvoneet. Toimiiko koulussa kuraattori tai koulupsykologi? Sinne myös käymään jotta voi ammattilainen arvioida tilannetta.



Tämähän ei liity pelkästään kouluun kun ei harrastaminenkaan enää kiinnosta. Miten on muuten kotona? Onko yhtä sosiaalinen kuin ennen vai sulkeutuuko omiin oloihinsa?



Lapsen masennus ilmenee voimakkaana vihana, uppiniskaisuutena, välinpitämättömyytenä jne.