Siis mitä kun 1v8kk ei vielä yritäkään puhua mitään??

Tai sanoi äiti, anna ja oisko ollu viel joku sana. Aloitti hoidon ja viikossa sanoja tuli varmaan 20 lisää ja siitä ne sanat vain lisäänty. Alkoi tulla lauseita.



Nyt 4.5v ja ihan sujuvasti puhuu. R kirjain puuttuu vielä.



Tämä siis kakkonen meillä, esikoinen jutteli ummet lammet 1v6kk iässä

mutta just ilmotin että oon vielä vuoden kotona... että minkäs nyt teen?



Ekasta en ihan muista, ei hän mitenkään erityisen aikaisin ainakaan oppinut puhumaan, ja tokasta muistan että oppi myös aika myöhään ja mummotkin jo ihmetteli.



Kolmas joka aloitti hoidon jo 1 v4kk ik. aloitti taas aika aikaisin, etenkin juuri hoidon aloittamisen jälkeen siis alkoi sanoja tulla vauhdilla. Mielestäni hän oli tosi "edistyksellinen" (nopein oppija meidnä lapsista), ja ihmettelin kun tarhan tädit silti hänen puheesta joskus kommentoi siihen malliin että puhuu vielä ihmeen vähän tms.





Eiköhän mulla sitten ole muuta vaihtoehtoa kun antaa lapsen olla puhumatta kunnes menee hoitoon, ei niitä hoito-olosuhteita pysty kotona jäljittelemäään.



ap

puhe tulee varmasti. Todennäköisesti on liikkuvainen lapsi ja "jalat vieneet kielen". Nyt vain kirjojen lukemista ja loruttamista leikkien keskelle. Tsemppiä!

Mutta tämä poikamme.. Ikää nyt 1v7kk. Samaa Y! Y! Ja jos oikein on jotain kiinnostavaa niin saattaa irrota jopa Tö! Tö! Ö! Ö!



Tuli puheeksi asia neuvolassa ja terkka sanoi että ei syytä huoleen. Toisilla se ottaa aikansa ja kohta hän pulppuaa juttua.

Naapurin 2v puhui juuri tuollaisilla äännähdyksillä. Mutta sitten kun alkoi puhua niin se tulikin vauhdilla. Lapset nyt vaan oppivat eritavalla.



Ja voithan käydä lapsen kanssa perhekerhoissa tai muissa vastaavissa paikoissa jos lapsi tarvii seuraa.

taitava kiipeilemään ym.



Tuntuu vaan että jo jotkut äidin tuttavatkin kommentoi sen puhumattomuutta, ja tietysti "kaikilla" meidän tutuilla on lapset puhuneet alle 2-v. jo pitkiä lauseita...



Tutin poisjättö varmaan auttaisi myös, mutta tuntuu tässä kohtaa vielä liian isolta askelellta. (Kaikilla muillakin meillä on jätetty se vasta n. 2,5 vuotiaana, kun lapsi on jo ymmärtänyt jonkun luopumiseen liittyvän "tarinan" ja ollut itsekin ajatuksen takana. Alle 2v. vielä liian pieni tuohon.)



Tavallaan itseä ei niin haittaa, mutta sitten tulee mieleen taas mitä JOS sittenkin on joku häiriö, dysfasia tai joku... tai kun en ole tälle lapselle erikseen ehtinyt ja jaksanut niin paljon lukea ja erikseen jutella etenkin kun hän oli vauva (lorutellaan ja laulellaan kyllä muuten ihan päivän toimien lomassa. Kun hän oli vauva olin aika väsynyt välillä, ja en jaksanut varsinaisesti PUHUA kauhean paljon erikseen vauvalle, lähinnä hyräilin, lauleskelin, ja meidän läheisyys oli enempi sylittelyä ja paijailua yms. Ehkä ois pitänyt puhua enemmän..).



tai ehkä tääkin johtuu sika-i. rokotteesta :).





ap

1-vuotispäivän tienoilla, mutta se jäi oikeastaan kokonaan pois ja 1v8kk iässä alkoi tulla ekoja sanoja, kakka, mamma, pappa, tämän tyylisiä. 2-vuotispäivänä oli n. 10 "oikeaa" sanaa, mutta paljon jo tapailua (eli sanan kaksi ensimmäistä kirjainta olivat yleensä oikein). 2v4kk iässä puhuu jo aika pitkiä lauseita ja saa aina asiansa sanottua. Joitain äänteitä vielä puuttuu ja lauseet ovat vielä joskus vähän hassuja, mutta esim. taivutukset tulivat tosi nopeasti, kun vielä ennen kesää ei suunnilleen puhunut ollenkaan. Olin kanssa jo ihan huolissani, mutta nopeasti se sitten tuli kun oli tullakseen.

merkitykselliseltä mutta siitä ei saa selvää.

puhe kehittyy omaa tahtiaan. kunhan ymmärtää mitä hänelle puhut, hakee esim. kirjan jos pyydät ja lapsi tietää mistä hakea.



Ei meilläkään vielä kauheasti puhu, ikää 1 v 7 kk. Isosisko puhui 1,5-vuotiaana kolmenkin sanan lauseita. En ole huolissani kuopuksesta :).

Meillä juuri tuon ikäisellä tutit menivät rikki (leikkasin saksilla) ja sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Sai pitää rikkinäiset tutit sängyssä ja nukahti sellainen kädessään. Ei niistä tarvitse luopua, ne vaan menevät rikki. ;) Oli jo pitkään olleet vain unikäytössä.



Tämä juttu toimi oivallisesti! Ei yhtään itkua.

Tuntuu että jotenkin tyttö nyt "pidättelee" osaamistaan, koska muutaman satunnaisen kerran on sanonut jonkun sanan kun on ollut innoissaan tai matkinut isoveljeä.



Eli kai hän osaa sitten kun kokee haluavansa. Nyt vaan hänelle riittää tuo yh-yh. (kun pystyy turhan hyvin kommunikoimaan meidän kaikkien kanssa noinkin :), tokihan oma perhe ymmärtää. jos ei meinaa ymmärtää, niin kyllä hän aina kokeilee lattialle heittäytymistä ja kiukuttelua :)



Ymmärtää tosiaan hyvin lähes kaiken. Eli kuulossa tms. tuskin vikaa.



Tykkää myös hyräillä jotain alkeellisia yksinkertaisia tuttujen laulunpätkien tapailuja itsekseen.



ap

Meillä juuri tuon ikäisellä tutit menivät rikki (leikkasin saksilla) ja sitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Sai pitää rikkinäiset tutit sängyssä ja nukahti sellainen kädessään. Ei niistä tarvitse luopua, ne vaan menevät rikki. ;) Oli jo pitkään olleet vain unikäytössä. Tämä juttu toimi oivallisesti! Ei yhtään itkua.

mutta silloin se ei toiminut, parku ja valitus oli lopulta niin rasittavaa että periksi annettiin...

nyt en ole vielä jaksanut kokeilla edes.

Ehkä sitä jopa itse tiedostamattaan "antaa" toisen olla vieläkin vähän "vauva", kun on ison perheen kuopus...

ap

niin sit voit alkaa huolestumaan, ei vielä.

Oli vain hitaampi. 5v oli puhe ihan normaalia, sanavarasto normaalia huomattvasti kehittyneempi.

Oppi ajamaan ilman apupyöriä 3v. Potkulautaili taitavasti 4v. Harrastanut monta vuotta telinevoimistelua.

Silti hänellä on dysfasia ja ikäviä oppimisvaikeuksia.



Minun korvaani särähtää ap:n kirjoituksessa se, että oma perhe ymmärtää mitä lapsi tarkoittaa mutta vieras ei.

Lapsi joka ei osaa puhua niin ei tulekkaan ymmärretyksi. Mutta jos lapsella on puhe jonka oma perhe ymmärtää niin on huolestuttavampaa.



Varsinkin oman äidin on helppo oppia lapsen kieli kun on koko ajan läsnä.



Ennen 2v neuvolaa ei kuitenkaan ole kiire.



Me lähdimme liikkeelle kun lapsi oli 2v8kk.

Siihen asti pyörittelin asiaa mielessäni.

. Minun korvaani särähtää ap:n kirjoituksessa se, että oma perhe ymmärtää mitä lapsi tarkoittaa mutta vieras ei. Lapsi joka ei osaa puhua niin ei tulekkaan ymmärretyksi. Mutta jos lapsella on puhe jonka oma perhe ymmärtää niin on huolestuttavampaa. .

Eli siis lapsi ei "puhu" lainkaan. TArkoitin että äiti ymmärtää lastaan jo ruumiin kielestä, ilmeistä, eleistä, osoittelusta, ja siitä "yh". :)

Vielä ei ainakaan siis olla tilanteessa jossa olisi jopuhetta, mutta epäselvää.

ap

Eihän tutti suussa tarvitse kulkea koko aikaa. Meillä esikoisella on dysfasia ja täytyy sanoa, että vaikka kuinka loruttelin luin jne niin ei se sitä dysfasiaa poista. Hän on oppinut puhumaan hitaasti ja tuen avulla. Nyt puhuu kuin papupata. Kakkonen alkoi puhumaan reilu kaksi vuotiaana. Minusta sinun kannattaa olla "tuntosarvet ojossa" ja puua neuvolassa asiata jos puhetta ei ole tullut tuon enempää kahteen ikävuoteen mennessä. Varhainen puuttuminen ja tuen antaminen on tärkeää.

Meillä kukaan lapsista ei ole sanonun paria sanaa enempää tuossa iässä. Esikoinen alkoi sitten nopeasti puhua ennen 2 v synttäreitä yksittäisiä sanoja ja pian sen jälkeen lauseita. Toisella kesti pidempään ja aloitimme puheterapiassa 2,5-vuotiaana, hänellä oli vähän hidas suun lihaksiston kehitys muttei muuta ongelmaa, nyt on 4.5 ja puhuu hyvin tavanomaisia äännevirheitä (R, S, D) lukuunottamatta. Kolmas ei puhunut 2 v:nä mitään vielä mutta kuukautta myöhemmin puhe tuli parissa viikossa.



Muutokset voi siis tuossa iässä olla vielä nopeita ja jos lapsi vaikuttaa ymmärtävän puhetta niin se on vielä tärkeämpää. Ja ehdottomasti kannattaa kotona ymmärtää lapsen epäselviäkin puheyrityksiä ja tukea niitä, ei pidä heittäytyä "ymmärtämättömäksi" ja yrittää saada väkisin puhetta aikaan, sillä tehdään suurta vahinkoa. Eikä mitään hoidon aloitusta tietenkään kannata tuon ikäisen kanssa miettiä.