Lue keskustelun säännöt.
vauva epäsosiaalistaa minua
24.08.2010 |
Onkohan kenelläkään samanlaisia ajatuksia kuin mulla, kun minusta tuntuu että vauva jotenkin epäsosiaalistaa minua. Vauvani (10 kk) tai ehkä pikemmin jo taapero on ollut alusta saakka aika vaativan temperamentin lapsi. Pienemänä vauvana hän vaati melkein jatkuvaa kanniskelua, ei siis pelkästään sylissä istumista, vaan kantamista ympäriinsä, jotta sai katsella ympärilleen. Nyt isompana vauvana on todella vilkas ja meneväinen ja opettelee juuri kävelemään. Kerhoissa ym. minusta tuntuu etten voi päästää häntä hetkeksikään silmistäni, eikä esim. kahvittelusta ja juttelusta muiden äitien kanssa tule mitään. Olen yrittänyt tutustua ja jutella, mutta en pysty olemaan kuin puoliksi läsnä, tutustu siinä nyt sitten uuteen ihmiseen.
En kirjoita tätä siksi, että tämä olisi minulle jotenkin suuri ongelma. Mielelläni seuraan lapsen tekemisiä ja olen iloinen kun lapseni viihtyy kerhoissa, mutta joskus olisi kiva jutella muidenkin äitien kanssa. Kaikki jutut vaan jäävät aina kesken ja tosi pinnallisiksi.
Kommentit (11)
Sellaista se tapasi olla, ja oli useamman vuoden lasten ollessa ihan pieniä. Lasten läsnäollessa keskustelut tuppasi tosiaan olemaan pinnallisia ja kovin katkonaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona?
Sellaista se tapasi olla, ja oli useamman vuoden lasten ollessa ihan pieniä. Lasten läsnäollessa keskustelut tuppasi tosiaan olemaan pinnallisia ja kovin katkonaisia.
Kasva nyt aikuiseksi hyvä ihminen!
kotona?
Sellaista se tapasi olla, ja oli useamman vuoden lasten ollessa ihan pieniä. Lasten läsnäollessa keskustelut tuppasi tosiaan olemaan pinnallisia ja kovin katkonaisia.
Kiitos teille parille ekalle vastauksistanne. En ole nyt hypersosiaalinen kyllä ennenkään ollut, mutta kai ihan normaalisti sosiaalinen ja tykkäisin kyllä jutella ja vaihtaa kokemuksia kun päivät olen kotona yksin vauvan kanssa. Mutta sellaistahan se on ja varmaan tuonkin taidon tosiaan oppii, ellen sitten vaan ole liian putkiaivoinen... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Jos tältä tuntui miksi vaivauduit olemaankotona?
En nyt oikein ymmärrä kysymystäsi?
Kaikella on hintansa. Lasten kanssa kotona oli monella muulla tavalla antoisaa! Syvälliset, paneutuneet keskustelut ei siihen elämään kuuluneet, kun koko ajan sai olla paimentamassa, etsimässä rättiä tai nokkamukia, kipaisemassa vaihtamaan vaippaa, irrottamassa lasta verhoista, koriste-esineistä tai kissoista, pesemässä tutteja, ja myöhemmin sitten erottelemassa tappelupukareita toisistaan, ihailemassa piirustuksia, liimaamassa laastareita, selvittelemässä erimielisyyksiä, pukemassa ja riisumassa ja pukemassa uudestaan, pyyhkimässä peppuja...
Siinä monesti katkesi keskustelu juuri kun se pääsi kivaan käyntiin, jos edes pääsi. Tavalisesti aiheet pysyi aika pinallisina ja vaihtui tiheään. Kyllä toiset äidit sen aina ymmärsi, sellaista hymähtelyähän se oli.
Täh? Jos tältä tuntui miksi vaivauduit olemaankotona?
En nyt oikein ymmärrä kysymystäsi?
Kaikella on hintansa. Lasten kanssa kotona oli monella muulla tavalla antoisaa! Syvälliset, paneutuneet keskustelut ei siihen elämään kuuluneet, kun koko ajan sai olla paimentamassa, etsimässä rättiä tai nokkamukia, kipaisemassa vaihtamaan vaippaa, irrottamassa lasta verhoista, koriste-esineistä tai kissoista, pesemässä tutteja, ja myöhemmin sitten erottelemassa tappelupukareita toisistaan, ihailemassa piirustuksia, liimaamassa laastareita, selvittelemässä erimielisyyksiä, pukemassa ja riisumassa ja pukemassa uudestaan, pyyhkimässä peppuja...
Siinä monesti katkesi keskustelu juuri kun se pääsi kivaan käyntiin, jos edes pääsi. Tavalisesti aiheet pysyi aika pinallisina ja vaihtui tiheään. Kyllä toiset äidit sen aina ymmärsi, sellaista hymähtelyähän se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Jos tältä tuntui miksi vaivauduit olemaankotona?
- Siis ylläoleva viestini on ollut vastaus tuohon (pikkuisen hyökkäävään) kysymykseen, mutta näköjään tarvitsen vielä vähän lisää kahvia ennen kuin alkaa pelittää. :)
isommat lapset keskeyttää koko ajan sitten puheella, vaikka heitä ei tarvitsekaan niin vahtia. Ja vaikka tälle yrittäisi pistää stopin, siinä menee monta vuotta "anna äiti puhuu nyt, aikuiset juttelee nyt, no kulta sano nyt mikä sinulla oli hätänä" hokiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"anna äiti puhuu nyt, aikuiset juttelee nyt, no kulta sano nyt mikä sinulla oli hätänä"
Voi miten tutulta kuulostaakin! :D
Toki keskusteleminen on erilaista, kun pitää ohessa tehdä ja valvoa jatkuvasti. Toisten äitien kanssa oppii siihenkin, että pystytään ihan syvällisiäkin puhumaan jatkuvalla keskeytyksellä, puolen sanan lauseilla ja asioista toiseen holtittomasti pomppien. Yhden hyvän äitiystävän kanssa ollaan tätä naureskeltu, kun kukaan ulkopuolinen ei ymmärtäisi keskustelujamme, mutta toisiamme ymmärrämme :). Kokemus tuo keskusteluihinkin uusia tapoja ja muotoja.