Ajatelkaas, eikö ookin huima ajatus, että jos/kun Jumala ja taivas on olemassa
niin että kuoleman jälkeen päästäisiin sitten taivaaseen! Jossa ei olisi kurjuutta, kärsimystä, tuskaa, kipua eikä vääryyttä... Ajatelkaa, pääsisi ikuisuudeksi sellaiseen elämään, jossa ei ole mitään uuvuttavaa eikä stressaavaa..! Kutkuttava ajatus :)
Kommentit (10)
taivaassa, Jumalan luona, paikassa, jossa ei ole kurjuutta :)
kun en usko jumalaan. Musta elämä ei ole kurjuutta, vaan ihanaa. Suren sitä sitten kun ymmärrän sen olevan ohi.
mutta voitko tosiaan väittää, ettei elämässä ole kurjuutta? Kaikki sairaudet, pahoinpitelyt, lastenhakkaajat, pedofiilit, loukkaukset, kateus, sodat... lista on loputon.
Vaikkei omassa elämässä olisi juuri noita, on varmasti jossain vaiheessa jotain joka satuttaa.
taivaassa, Jumalan luona, paikassa, jossa ei ole kurjuutta :)
kun en usko jumalaan. Musta elämä ei ole kurjuutta, vaan ihanaa. Suren sitä sitten kun ymmärrän sen olevan ohi.
hengailla muutaman kanssa jotka onnistuivat veikkaamaan oikein suuressa uskonnollisessa lottoarvonnassa, ja loppuosaa ihmiskunnasta, mukaan lukien lähes kaikkia ystäviä, tuttavia, sukulaisia, omia lapsia ja suurinta osaa maapallolla koskaan eläneestä väestöstä, kidutetaan helvetissä täältä ikuisuuteen. Että nauttika ny sitten!
hengailla muutaman kanssa jotka onnistuivat veikkaamaan oikein suuressa uskonnollisessa lottoarvonnassa, ja loppuosaa ihmiskunnasta, mukaan lukien lähes kaikkia ystäviä, tuttavia, sukulaisia, omia lapsia ja suurinta osaa maapallolla koskaan eläneestä väestöstä, kidutetaan helvetissä täältä ikuisuuteen. Että nauttika ny sitten!
Kylläpä tämä juttu ahdistikin, kun varhaisessa teini-ikässä yritin olla uskossa jonkun aikaa! Oma isä on nimittäin raivokas ateisti. Vaikka miten yritin, en kerta kaikkiaan tajunnut miten siellä taivaassa saattaisi olla niin ihanaa, kun isä samaan aikaan kituisi helvetissä.
Monet unettomatyöt sitä tuli mietittyä...
Oiken odotan aikaa, jolloin KAIKKI on lopulta hyvin.
Väsyn hyvin usein elämän keskeneräisyyteen ja tähän kaikkeen häslinkiin. Ei mulla tule tätä kaikkea kipua , tuskaa ja vaivaa ikävä.
eli niistä jotka eivät vielä Jumalaa tunne. Mukaanlukien oma isäni ja mieheni.
Olen kuitenkin rauhallisella mielellä, rukoilen melkein joka ilta Jumalalta, että hän antaisi uskon näille rakkailleni ja käyttäisi vaikka minua siinä, jos se on Herran suunnitelma ja tahto.
Jotenkin olen saanut rauhan, luotan ja uskon siihen että rakkaimpanikin saavat tulla uskoon.
Tietysti rukoilen, että mahdollisimman moni tulisi uskoon, rukoilen myös muiden kuin omien rakkaitteni puolesta.
että nautin niin paljon tästä elämästä, ajatus taivaasta on aina tuntunut kamalalta. Ikuisuus ei-missään, mieti sitä. :O
taivaassa, Jumalan luona, paikassa, jossa ei ole kurjuutta :)
Tolla ajatuksellahan kirkko piti vuosisatoja ihmiset nätisti ruodussa...
Agnostikkona on tietysti pakko myöntää, että mahdollistahan se on (joskin epätodennäköistä). Toisaalta on pakko hyväksyä sekin (häviävän pieni) mahdollisuus, että oikeassa ovatkin muslimit... tai hindut... tai Jehovan todistajat tai mormonit. :)