muita jotka ei sano koskaan "äiti lähtee jää sä"

miljoona kertaa kaikille neljälle lapselleni, jos ovat vitkutelleet sellaisessa tilanteessa, että on ollut pakko ehtiä vaikka tiettyyn bussiin, esim. käynti lääkärissä. Ei siinä auta neuvotella, keskustella ja pohdiskella, silloin pitää toimia sellaisella tavalla jonka tietää tuottavan tulosta välittömästi.

Kunnioitan kyllä heitä, jotka eivät koskaan tätä halpamaista konstia käytä. Samoin kunnioitan äitejä, joiden lapset tottelevat pelkästä puheesta eikä tarvitse kädestä pitäen käydä hakemassa kielletystä paikasta pois. Tai äitejä, jotka eivät juuri koskaan huuda (versus me, jotka huudamme usein, tai ne, jotka eivät tosiaan koskaan ikinä huuda, sellaiset ovat jo aika pelottavia). Näillä äideillä on varmaan jotain salattua viisautta, joka on itselläni jäänyt hankkimatta. Nyt vain yritän saada lapseni kasvatettua aikuisiksi niillä konsteilla, jotka mulla on käytössä, ja yritetään kaikki olla hirveästi traumatisoitumatta.

mutta mä olen raahannut huutavaa ja potkivaa mukulaa kainalossa, ei sekään herkkua ole. Ei varmaan lapsellekaan. Mutta ajattelen samoin, että en voi uhata hylkäämisellä.



Ja loppukevennykseksi vielä, että en koskaan sanoisi "äiti lähtee", jos tarkoitan itseäni. Osaan käyttää minä-pronominia :)

Useimmiten kyllä yritän lieventää sen muotoon "no me mennään nyt pikkusiskon kanssa, tuu perässä", jolloin lähes poikkeuksetta kuuluu "orottakaa minua!" Uhmis 3,5v.

sinne bussiin. Ihan samanlaista kiirettä kai meidänkin elämässä on kuin teidän. Mutta kertaakaan en ole tuota uhkausta heittänyt. Ei tunnu oikealta. Mielummin vaikka karjun kuin leijona kuin uhkaan hylkäämisellä. Tuntuu kurjalta katsoa vierestäkin kun pikku naperot juoksevat huolissaan äitiensä perässä. t:ap

sinne bussiin. Ihan samanlaista kiirettä kai meidänkin elämässä on kuin teidän. Mutta kertaakaan en ole tuota uhkausta heittänyt. Ei tunnu oikealta. Mielummin vaikka karjun kuin leijona kuin uhkaan hylkäämisellä. Tuntuu kurjalta katsoa vierestäkin kun pikku naperot juoksevat huolissaan äitiensä perässä. t:ap

mutta sit kun on koira toisessa kädessä ja pikkusiskon vaunut toisessa, se niskaperseote voi olla aika mahdoton ottaa :D Koira on kuitenkin pakko jossain välissä lenkittää, kun mieskin on iltaan asti töissä. Monesti elämä on valintoja huonon ja vähän vähemmän huonon välillä.