Koulupsykologi arvioi 4 vuotta sitten lapseni
ja tekisi mieleni mennä haistattamaan pitkät..
hän arvioi ja suositti lapselleni erityisluokkaa ja koulua. Nyt lapseni on 8lk, 7lk kevään todistus oli 8,5 keskiarvolla, ainoastaan matematiikka on yksilöllisetty. Sai kaksi stipendiä koulussa menestyksestä.
Entäs jos olisin uskonut psykologia...
Kommentit (7)
vaikuttanut lapsen itsetuntoon varmasti. Hyvä, että jotkut vanhemmat käyttävät omia aivojaan eivätkä luota "asiantuntijoihin" täysin sokeasti.
että lapsi ei ole kypsä kouluun, löytyi vakavia puutteita niin motorisissa kuin kielellisissäkin asioissa. Oletettavasti myös lieviä autistisia piirteitä, joita neuropsykologi ei löytänyt.
Kumma juttu, poika lopetti keväällä alakoulun, keskiarvo 9.3 ja äidinkieli sekä englanti 10. Liikunta oli vain 8, eli ne motoriset ongelmat näyttävät seuraavan edelleen.
Onneksi pidin pääni ja laitoin lapsen kouluun, vaikka eskariope sitä kovasti paheksui. Koulussa opettaja (takana 32 työvuotta) ei ymmärtänyt, mitä vikaa pojassa muka oli.
ennen kuin aloitti koulunsa. Lapsen äo oli testien mukaan 137 ja psykologi sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa 6-vuotiasta. Neuvolapsykologi sanoi kun lapsi oli 4-vuotias, että hän on älylliseltä kehitykseltään 7-vuotiaan tasolla. Lapsi käy nyt 4. luokkaa erityisluokalla, opiskelee normaalin oppisuunnitelman mukaan, mutta tarvitsee erityistä tukea sosiaalisissa tilanteissa muiden lasten kanssa. Eli aina ei ole erityisoppilas mitenkään oppimiskyvyltään tai -taidoltaan ns. huono, vaan syynä erityisopetukseen voi olla joku ihan muu kuin varsinaisene oppimiseen liittyvä.
ennen kuin aloitti koulunsa. Lapsen äo oli testien mukaan 137 ja psykologi sanoi ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa 6-vuotiasta. Neuvolapsykologi sanoi kun lapsi oli 4-vuotias, että hän on älylliseltä kehitykseltään 7-vuotiaan tasolla. Lapsi käy nyt 4. luokkaa erityisluokalla, opiskelee normaalin oppisuunnitelman mukaan, mutta tarvitsee erityistä tukea sosiaalisissa tilanteissa muiden lasten kanssa. Eli aina ei ole erityisoppilas mitenkään oppimiskyvyltään tai -taidoltaan ns. huono, vaan syynä erityisopetukseen voi olla joku ihan muu kuin varsinaisene oppimiseen liittyvä.
missä tämän hienon yliopistokasvatuksen ammattikasvattaja lastentarhanopettaja sanoi, että pojastamme tule mitään se ei ikinä tule elämässä selviämään ja normaalikouluun siitä ei ole. Vähintään eskari pitää uusia.
En suostunut ja suuttui ja loukkaantui minulle kunnolla ja kiusasi poikaa koko loppueskarikevään.
Poika on reipas yläastelainen ja ka 8.2. Ehkä se ei ole sitten tarpeeksi hyvä vaan pitäisi olla täysiä kymppejä. Mutta arvatkaapa, olenko jälkeen päin suominut tälle akalle hänen ammattitaitoisen diagnoosinsa.
En millään usko, että siitä on mitään haittaakaan!
mitä luulet?