En kertonut kenellekään, että lapsellani epäiltiin vakavaa aivosairautta
jota ei onneksi ollut. Olimme tämän viikon sairaalassa ja pidin puhelimeni äänettömällä, enkä vastanut kenenkään soittoihin. Kenenkään kaverini soittoihinkaan tai viesteihin en vastannut.
Oma äitini on hysteerikko, enkä halunnut vastailla hysteerisen mummon kyselyihin ja puheluihin tunnin välein. Lapsen isällekin kerroin vain ylimalkaisesti että jotakin tutkitaan. Halusin kohdata mahdollisen syöpädiagnoosin yksin ilman sukulaisten uteluita tai keksittyjä kannustuslauseita.
No, lapseni on terve
Kommentit (6)
Ei aina ole pakko pärjätä omillaan, apua ja tukea on ihan ok pyytää ystäviltä.
Itse olen samanlainen kuin ap. Mua ei vois vähempää kiinnostaa toisten utelut ja halaukset ja sympatiat.
Sen sijaan minä sain lohdutella kaikkia ja selvitä ihan yksin omien tunteideni kanssa.
että hysteerisiä sukulaisiakin pitää alkaa lohduttelemaan
mutta en koskaan kysynyt isältä että mitä hän siitä asiasta ajatteli