Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En kertonut kenellekään, että lapsellani epäiltiin vakavaa aivosairautta

Vierailija
30.05.2008 |

jota ei onneksi ollut. Olimme tämän viikon sairaalassa ja pidin puhelimeni äänettömällä, enkä vastanut kenenkään soittoihin. Kenenkään kaverini soittoihinkaan tai viesteihin en vastannut.

Oma äitini on hysteerikko, enkä halunnut vastailla hysteerisen mummon kyselyihin ja puheluihin tunnin välein. Lapsen isällekin kerroin vain ylimalkaisesti että jotakin tutkitaan. Halusin kohdata mahdollisen syöpädiagnoosin yksin ilman sukulaisten uteluita tai keksittyjä kannustuslauseita.



No, lapseni on terve

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en koskaan kysynyt isältä että mitä hän siitä asiasta ajatteli

Vierailija
2/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei aina ole pakko pärjätä omillaan, apua ja tukea on ihan ok pyytää ystäviltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen samanlainen kuin ap. Mua ei vois vähempää kiinnostaa toisten utelut ja halaukset ja sympatiat.

Vierailija
4/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

...

Vierailija
5/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen sijaan minä sain lohdutella kaikkia ja selvitä ihan yksin omien tunteideni kanssa.

Vierailija
6/6 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että hysteerisiä sukulaisiakin pitää alkaa lohduttelemaan

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi yhdeksän