Lue keskustelun säännöt.
MINKÄ TÄHDEN MÄ EN SIEDÄ MUN VANHEMPAA LASTA???
02.08.2010 |
Mulla menee niin siihen hermot, ja en siedä sitä silmissäni, ehkä siksi että muistuttaa niin isäänsä joka on patalaiska eikä välitä muista kuin itsestään.
Poika on siis 10v ja ihan koko ajan saan sanoa, avlittaa, naputtaa, huutaa, raivota, mäkättää!!!
Ja mikään ei silti mee perille, ei tajua että sen pitäs liikkua enemmän ja syödä vähemmän, lakata kattomasta tv:tä ja pelaamasta tietokonetta yms... on yksin päivät kotona niin en oikeen pysty vahtimaan mitä siellä tekee...
Okei joo, hakee postin ja tyhjentää tiskikoneen kun käsketään, mutta kun käsken liikkumaan niin ei onnistu, ei lähde pyöräilemään vaikka valittaa että on tylsää makaa vaan sohvalla ja tappelee 5 v pikkusiskon kanssa, tyttö on ihana ja tekee mitä käsketään, okei kyllä poikakin vielkä tuon ikäisenä.
Ärsyttää kun poika vihaa mua kun koko ajan valitan, ole koittanut sanoa nätisti ja olla hermostumatta mutta kun joka päivä saan sanoa samasta asiasta niin ei enää hermot kestä, mies ei sano mihinkään mitään niin poika rakastaa ylikaiken isäänsä, pojasta oikeen näkee että se vihaa mua!
Mä en vaan kestä tollasta laiskaa mukulaa joka aina sanoo että onks pakko ja joo kohta...
Joo myönnän että olis pienestä asti pitänyt pakottaa enemmän tekemään mutta kun siitä on vanhemmiten tullut tuollainen, ottaa isästää erimerkkiä... tekis mieli ottaa ja lähteä ja jättää miehet asumaan keskenään.
Kommentit (11)
ihan hirveää huonoksi äidiksi haukkumista...sädekehiä kiillotellaan jo hyvää vauhtia..
Juu, tutulta kuulostaa täälläkin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä onkin se, että hän muistuttaa minua itseäni, ärsyttävää ja surullista.
ehkä sitten niin.
Mutta kaikki lapset eivät usko puhetta. Piste.
Mulla kanssa 14 v poika kiusaa useinkin 11 v tyttöä.
Mutta nyt on käynyt niin, että ovat samanpituisia, painossa vain hieman eroa. Tyttö vetää veljeänsä kunnolla turpaan, kun poika tarpeeksi ärsyttää. Ja ihme ja kumma, poika ei lyö edes takaisin, poistuu vaan sivummalle.
Aiemmin mä tein niin, että laitoin pojan toiseen huoneeseen aina kun tuli ärsyttäneeksi tytärtä liikaa.
Mutta tuosta liikunnasta. Meillä se onneksi sujuu niin hyvin, että kun poikaa pyytää mukaansa jonnekin, hän on aina valmis lähtemään. Mulla on siis sen suhteen aika helppoa.
Onko teidän (1 ja 2) lapsillanne kavereita tai jotain pysyvää harrastusta? Mun poika juoksee kavereiden kanssa ja käy myös pelaamassa sählyä, kalastaa, suunnistaa, keilaa, pyöräilee jne...
se kärsii hyvin nopeasti inflaation.
Mieti nyt, mitä ihmeen HYÖTYÄ siitä on?! Et sinä lapsesta nalkuttamalla saa urheilijaa, vaan omalla esimerkillä. Viet ITSE lapsen lenkille tai pelaamaan jotain tai uimaan.
Ja tietokoneaika rajataan heti, samaten tv-aika.
Enemmänkin kuulostaa siltä, että ongelma on sun miehesi, jota inhota ja jonka kanssa et osaa sopia kasvatuksen perusperiaatteista.
Muista, että poikasi on ollut toisenlainenkin, eli jos tilanne on vinksahtanut, saat syyttää siitä itseäsi ja miestäsi.
Kyllähän oma lapsi ärsyttää usein ihan sikana. Mutta siinä on aina mukana myös sitä, että projisoimme lapseen omia toteutumattomia toiveitamme ja vihaamme esim. puolisoa kohtaan.
Ja kun tunnemme ärsyyntymisestä huonoa omaatuntoa, se vain pahentaa ärsyyntymistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kärsii hyvin nopeasti inflaation.
Mieti nyt, mitä ihmeen HYÖTYÄ siitä on?! Et sinä lapsesta nalkuttamalla saa urheilijaa, vaan omalla esimerkillä. Viet ITSE lapsen lenkille tai pelaamaan jotain tai uimaan.
Ja tietokoneaika rajataan heti, samaten tv-aika.
Enemmänkin kuulostaa siltä, että ongelma on sun miehesi, jota inhota ja jonka kanssa et osaa sopia kasvatuksen perusperiaatteista.
Muista, että poikasi on ollut toisenlainenkin, eli jos tilanne on vinksahtanut, saat syyttää siitä itseäsi ja miestäsi.
Kyllähän oma lapsi ärsyttää usein ihan sikana. Mutta siinä on aina mukana myös sitä, että projisoimme lapseen omia toteutumattomia toiveitamme ja vihaamme esim. puolisoa kohtaan.
Ja kun tunnemme ärsyyntymisestä huonoa omaatuntoa, se vain pahentaa ärsyyntymistä!
Ja sen takia se tuntuu niin pahalta, jotenkin minä puran sen vanhempaan lapseeni, sen pahan oloni. Pyytelen aina anteeksi kun olen niin kamala ja koitan jollain hyvitellä.
En jaksa poikaa raahata minnekään kun aina vaan valittaa ettei jaksa ja on tylsää ja en mä haluu...
Kavereita sillä on ja olis niiden kanssa enemmän tekemisissä jos ei tarvis pyörällä liikkua niiden luo... ei vaan yksinkertasesti viitsi liikkua. Mun pitää siis päiväksi katkasta kotoa sähköt ettei voi katsoo tv:tä ja pelata, sitä olen kyllä uhkaillut tekeväni.
Toisaalta oon miettiny että olkoot, tehköön mitä tahtoo ihan sama, turha tulla mulle sitten isona valittamaan kun on lihava ja huono kunto.
Mikään harrastus sitä ei kiinnosta ei tykkää mistää missä on paljon ihmisiä ja pitää suorittaa jotain.
on siis samanlainen narisija. Sinänsä ei ole laiska, liikkuu mielellään, kun on motivoitunut ja innostunut. Mutta on sellainen ääritunteiden tyttö, että tunneskaala heilahtelee voimakkaasti ja jos joku asia ei huvita, se ei tosiaanKAAN huvita....
Olen ottanut aika karskin linjan siinä. Lapseni on ns. haastava, mutta sen ristin kanssa minun on elettävä. En voi luovuttaa ja antaa lapsen heittäytyä totaaliseksi sohvaperunaksi! Minulla on äitinä velvollisuus kasvattaa lapseni terveeksi.
Joten siksi pakotan hänet liikkumaan, otan mukaan ja siedän sen urputuksen ja narinan. Pakotan sulkemaan tietokoneen.
Voisitko ottaa jonkin tietsikan välipiuhan mukaasi ja tv:n antennijohdon. Teet selväksi, että nyt kokeillaan tuollaista välillä, ja illalla saa pelata tunnin ja katsoa tunnin tv:tä.
Kyllä lapsi jotain tekemistä itselleen ideoi, jos toosat on päivällä kiinni... jos ei muuta niin pyöräilee kaverille pelaamaan ;-)
-8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta tuntuu itsestä pahalta näin tehdä mutta jos ei mee hyvällä perille niin pakko koittaa jotain, ihan sama viakka vihais mua, toivottavasti vanhempana osaa arvostaa mun tekemisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis voida elää siten, että oltaisiin mahdollisimman suosittuja - jos kuitenkin toimitaan lapsen parhaaksi.
Selitä toki lapselle (ja sille sohvapottu-miehellesi) miksi toimit kuten toimit...
Tsemppiä.
7/9
vanhin kiusaa koko ajan nuormepiaan, ei osaa koskaan sanoa heille ystävällistä sanaa,
aina laittamassa pienemmiltä jotain telkkaria tms. kiinni nenän edestä inhottavalla tavalla, huijaa peleissä aina niin että nuoremmat häviää.... ihan aiheesta saan sanoa joka päivä... "älä tule kengillä sisään, älä kiipeä parvekkeen kaiteelle" jne loputtomiin
Harmittaa aivan suunnattomasti, että samoista asioista saa olla sanomassa jatkuvasti. Koko ajan. Taukoamatta.
Olen kurittanutkin lasta joskus - kun pyynnöistä huolimatta ei lopeta pienempiensä rökittämistä. Mä en vaan suostu siihen, että 10-, 12-, 15 kertaa pitää olla sanomassa ettei sisaruksia saa lyödä. Kun olen aikani yrittänyt suullisesti selittää, ettei toista saa lyödä tai nipistää, musta on vaan tuntunut että meidän pojalle se suullinen toruminen ei ole riittävä sanktio - valuu torumiset kuin selästä vaan - ja pienempien kiusaaminen jatkuu vaan.
Musta on ollut tosi ristiriitaista se, että ruumiillinen kurittaminen on nykyään kiellettyä. Kun kyseinen lapsi vaan jatkaa kielteistä toimintaa suullisesta ohjauksesta huolimatta, mietin, etten ole törmännyt ohjeisiin joissa kerrotaan että mitä sitten tehdään kun ei saada toivottua tulosta suullisen ohjauksen kautta. Ei mulla ole mahdollisuutta irtisanoutua töistä jotta voisin kokopäiväisesti keskittyä isomman lapsen touhuihin.
Lapsen huomion suuntaamiseen toisaalle suhtaudun myös vähän ristiriitaisesti - jos kiellän itsestäänselvyyden, niin lapsen pitäisi kyetä itse ryhtyä tekemään jotain muuta, ei esim niin, että älä lyö xx:ää, tuu katsoon telkkaa.... Tuo tuntuu minusta lahjonnalta, eli samalta kuin älä lyö XX.ää, saat euron....
joo, taisi mennä vähän ap:n aiheen vierestä, mutta joskus ihmettelen miksi esikoinen on sellainen kusipää, ja toivon ettei häntä olisi.....
mietin myös, olenko itse kusipää. olen vaan tullut siihen tulokseen, että henkisesti mua ei ole tehty kestämään sellaista suhdetta, jossa pyydän, käsken, vaadin, ehdotan samoja kohtuullisia asioita joka päivä, päivästä toiseen ja toinen ei jaksa korvaansa lotkauttaa.
jos esikoinen olisi mieheni, tai poikaystäväni, olisi jo entinen