Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten saan tuon 7-vuotiaan tottelemaan?
06.07.2010 |
Ihan tuskaa ollut taas tämä päivä. Poika ei tottele mitään, kiusaa siskoaan jne. Mikään rangaistus tai seuraamus ei tepsi. Lisäksi huutelee aamusta iltaan kaikkea älytöntä tyyliin "halitulijallaa". Mulla hajoaa pää!
Joka kerta, kun pitäisi tulla syömään, pojalla on tietenkin joku leikki kesken. Sanon aina etukäteen, että kohta/parin minuutin päästä pitää tulla syömään. Poika ei tietenkään tule, joten menen hakemaan. No, poika ei ole kuulevinaankaan ja jatkaa vain leikkiään. Yleensä on sitten ilman ruokaa, mutta ei sekään näytä häntä haittaavan. Välillä laitan jäähylle, jos alkaa kovasti uhittelemaan, mutta ei auta sekään.
Lelujen keräämisessä myös aina sama juttu. Varoitan aina etukäteen, että kohta pitää alkaa kerätä leluja ja kun sitten aika on, kerron pojalle, mitä hänen kuuluu kerätä (jos sanon vaan yleisesti, että "kerätkää lelut", poika ei ala tekemään mitään). Tietenkään poika ei halua sitten kerätä leluja, kun leikki on kesken ja jos uhkaan esim. lelutakavarikoinnilla, poika saa hirveän raivarin. Monesti lelut ovat silti takavarikossa ja kun siellä on tarpeeksi tärkeitä leluja, alkaa takavarikosta uhkaaminen jo tepsiä. Sitten lapset keräävät muutaman illan lelunsa ihan ok, mutta hetken päästä ollaan taas siinä tilanteessa, että kukaan ei tee ilman äänen korotusta ja huutoa yhtään mitään.
Mua sieppaa eniten se, että mitään ei tapahdu, jos kauniisti pyydän. Lapset (varsinkin tuo esikoinen) ovat varmaan ihan kuuroja mun tavalliselle puheelle. Ja sitten valittavat, kun huudan, kun menee hermo, kun joka päivä tapellaan samoista asioista.
Joten kertokaa hyvät ihmiset, mitä keinoja mulla vielä on!?!
Kommentit (11)
7 (kai) jatkaa..
Sanoisin et ehkä paras neuvo tohon auktoriteetin ylläpitämiseen on napit vastakkain keskustelu. Viedään sekoilija pois tilanteesta, puhutaan painokkaasti vakavalla äänellä -ymmärräthän sä itsekin miten ääliömäistä tollanen käytös on- ja pakotetaan katsekontaktiin ja vielä pidetään siinä tilanteessa niin et joutuu selittämään käytöstään ja joutuu pohtimaan sitä. Noissa ruokapöytäasioissa olen itse sanonut pojalle että poistuu pöydästä jollei osaa käyttäytyä. Syököön sit itse yksin kun muut ovat jo syöneet jos ei seurassa osaa olla. Pari kertaa lämmitteli sit makaronit mikrossa keskenään tuolla, kun tosiaan sit otti tilaisuuden ja poistui huoneeseensa. On ihan kiltisti kyllä niiden parin kerran jälkeen sekoilematta syönyt. Niin ja tässä on ollut vaihtoehtona vain se että painuu huoneeseensa siksi kunnes ollaan muut syöty ja syö sit yksin sen jälkeen ja jos ei syö yksinkään niiin mitään vapauksia (ulkoilua, tvtä tms) ei tipu. Parin kerran jälkeen varmaan jo muistaa mut, aina sit tulee jootain muuta rajakokeilua tilalle. Näin ainakin meillä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että poika oli sellaisessa tilassa, että pystyi keskustelemaan "napit vastakkain". Joutui siis ensin jäähylle 7 minuutiksi, mutta aina kun menin paikalle ja yritin selvittää asian, poika vaan häröili jotain. Menin aina sitten itse pois ja hetken päästä uudestaan kokeilemaan, joka poika osaa olla asiallinen. Jäähyn alkamisesta meni sitten 30 minuuttia ennen kuin saatiin toi asia hoidettua. Todella raivostuttavaa, kun yrittä asiallisesti keskustella ja toinen vaan ilveilee, piereskelee, hölöttää omia juttujaan ja hokemia jne.
Iltapalalle kun pojan piti tulla, niin tuli kamalan möykän kanssa. Vein pojan lastenhuoneeseen ja sanoin, että voi sitten tulla syömään, kun osaa tulla hiljaa ja olla ruokailun ajan hiljaa. Jutella toki saa, mutta ei tuollaista älämölyä. No, poika ei sitten ollenkaan tullutkaan pöytään, vaan oli alkanut (vaihteeksi) lukemaan akkareita ja jäi sitten iltapala väliin.
Oisko jollain vielä lisää ihan käytännön vinkkejä, miten saan auktoriteettini takaisin ja lapsen tottelemaan (kyseinen lapsi ei kyllä tottele muitakaan aikuisia). Selkeät rajat on aina ollut ja huonosta käytöksestä seuraus. Hyvää käytöstä kehutaan.
Esim pleikkakielto, tietokonekielto, tosiaan lelut jäähylle, aresti (ei ulos kavereiden kanssa) jne.
Jos uhkailet jollain, toteuta uhkauksesi.
Vähiten silloin, kun poika on syönyt kolmen tunnin välein ja nukkunut kunnolla. Kokeilepa aluksi sitä, että jollain keinoin saat pojan syömään aamupalan, lounaan, välipalan, påivällisern ja iltapalan. Vaikka lahjomalla, jos ei muu auta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saattaa auttaa jonkin verran. Meillä tehoaa myös se, kun aikuinen sanoo napakasti käskevänsä nyt viimeisen kerran. Ja sitten myös pidetään tästä kiinni.
Etenkin nuorempaan (6 v) tehoaa meillä myös se, kun sanoo että nyt lasken kolmeen ja sitten sinä tulet/menet pesulle/siivoat.
Minusta rangaistuksia ei kannata viljellä liian tiuhaan, koska ne menettävät tehoaan. Ja olisi parempi, jos niissä olisi jokin logiikka. Eli ei sanota "ellet siivoa, et saa jäätelöä" vaan "ellet siivoa, joudun keräämään lelusi pussiin ja viemään ne varastoon". Kyllä minäkin tuohon edellämainittuun sorrun, mutta pyrin jälkimmäiseen.
älä ala kinastelemaan lapsen kanssa eli älä huuda tai riitele. Näin toimimalla menetät vain auktoriteettisi lapsen silmissä. Pysy rauhallisena ja johdonmukaisena. Lelujen takavarikointi ei ehkä enää tuon ikäiselle toimi. Meillä samanikäinen ja hyvin uhmakas tyttö joka on nyt vihdoin alkanut tottelemaan paremmin kun olen itsekin noudattanut noita antamiani neuvoja. Huonosta käytöksestä seuraa automaattisesti rangaistus ja meillä se on tilanteesta riippuen aresti tai tietokone-kielto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..meillä vaan 6v, mutta samat meiningit on meillä.
lisäksi poika itkee (itkuraivarit) kun vähänkin komentaa liian kovaa / huutamalla / tai koittaa jotain asiaa tolkuttaa hänelle. siinä tilanteessa ei enää onnistu kauniisti puhuminen keneltäkään. pleikkakielto on ollut meillä kans hyvä, mut sitten taas tuntuu et kun "sadannen" kerran kieltää härnäämästä siskoa tai lopettaa pelleily ruikapöydässä, niin on itsekin jo ihan loppu ja toisaalta taas parin kerran kiellon jälkeen tuntuu se pleikkakielto kohtuuttomalta. Mutta onko sit kuitenkaan, kun vain sillä on tehoa..?
Meillä myös 7v irtautumisriittinen pojankoltiainen terrorisoi viimeistä kesälomaansa pienempänä, kuin koululaisena. Tuntuu että nuo kaikki meilläkin tapahtuvat ap:nkin mainitseman kaltaiset sekoilut ovat sellaista itsensä riuhtomista irti vanhemmista ja oman vahvemman minän kasvattamista. Hermoillehan se ottaa täälläkin, ihme kinastelua pikkuveljen 5v kanssa. Huidellaan missä sattuu ja illalla ei millään tultaisi ulkoleikeistä sisälle. Loukkaannutaan verisesti ja ollaan niin olevinaan. Saa ihan kunnolla ottaa kontaktia että menee mikään jakeluun. Kaipa tuo on ikää kuuluvaa sekoilua, mutta sen voin sanoa että meillä toimii erityisen hyvin aresti. Poika jopa välillä pyytää sitä itse tyhmiä tehtyään kun on käyty ´se´ vakava silmästä silmään keskustelu. Selvästi kokee jonkinlaista synninpäästöä, kun saa niin sanotusti sovittaa rikostaan jollain jo aiemmin hyväksytyllä tavalla. Eilen juuri oli arestissa käytyään kioskireissulla vanhempien kavereidensa kanssa karkkiostoksilla. Lupaa ei reissulle ollut herunut, mutta herra oli jokatapauksessa sinne lähtenyt. Sit oltiin helteellä sisällä valittamassa kun ei ole mitään tekemistä. Hyvin meni kyllä jakeluun ainakin taas vähäksi aikaa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa siirtoa. Olen maalissa valmiina taas napsimaan rotia toimintaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä toimin väärin, että kun ensin pyydän moneen kertaan nätisti, eikä lapsi tottele ja sen jälkeen, kun lapsi alkaa väittämään vastaan, mölyämään tai muuta ärsyttävää, mulla menee hermo ja sitten huudan. Tietenkin on päiviä, että onnistun joka tilanteessa pysymään rauhallisena, mutta pojan käytös on silloin ihan samanlaista. Varmaan oma auktoriteetti on tosiaankin lapsen kanssa mennyt, mutta miten saan sen takaisin??? Noi uhkailut olen aina toteuttanut, mutta en jaksa enää tätä uhkailua, rangaistuksia yms. kun ei niistä ole mitään hyötyä. Joka ilta lapsen kanssa keskustellaan käytöksestä ja usein lupaa olla seuraavana päivänä nätisti, mutta ei jotenkin vaan pysty olemaan.
Tietokonekielto meillä oli joskus, mutta ei se auttanut. Nyt kesällä poika on muutenkin ollut paljon vähemmän koneella, eikä TV:tä/DVD:itä katso myöskään juurikaan. Jos ei pyynnöistä huolimatta kerää leluja, lähtee lattialla lojuvat lelut takavarikkoon, mikä aiheuttaa hetkellisen itkuraivarin, mutta seuraavana päivänä (kun lelut ovat edelleen takavarikossa) ei lelujenkeräys kuitenkaan suju. Viimeksi lapsen tärkeimmät lelut olivat takavarikossa kaksi viikkoa ennen kuin tuli vähän parempi vaihe ja sai niitä pikku hiljaa takaisin.
Tota arestia olen miettinyt, mutta nyt kesällä kun ulkoillaan paljon, olisi tosi karua jättää poika sisälle. Ehkä muuhun aikaan vuodesta toimisi paremmin. Paitsi silloinkin pojan on oltava monta tuntia päivässä ulkona, että saa energiat purettua muualla kuin sisällä.
Miten teillä, joilla on rangaistuksena vaikka tietokonekielto, niin miten se toimii käytännössä? Jos lapsi käyttäytyy todella huonosti esim. 5-10 kertaa päivässä, niin miten toi rangaistus menee?
Meillä suurimmat ongelmat tällä hetkellä:
-siskon kiusaaminen
-tottelemattomuus esim. lelujen keräämis- ja syömään tulemis-tilanteissa
-ärsyttävä metelöinti koko ajan
-jos yritän selvittää jotain ongelmaa/riitaa, poika vaan puhuu koko ajan ihan muista asioista, eikä ole kuulevinaankaan, mitä puhun hänelle
-samoin illalla, kun pitäisi mennä rauhassa sänkyyn ja kuunnella unilaulut (molemmat lapset haluavat aina, että heille lauletaan), poika pölöttää ja häiritsee ihan tahallaan --> jääkin usein ilman unilaulua, jolloin saattaa saada itkuraivarin tai sitten vaan jatkaa häiriköimistä
Olisin tosi kiitollinen, jos joku kertoisi, miten ihan konkreettisesti toimitte, jos tuon ikäinen lapsi esim. kiusaa pikkusisarta (meillä siskon tavaroiden ottamista, leikkien häirintää, joskus tönimistä tms. ulkona hatun ottamista, hameenhelman nostelua, uimassa poika tuntuu keskittyvän lähinnä siskon päälle veden roiskutteluun, jota tyttö inhoaa jne.) tai ei tule pukemaan, kun ollaan lähdössä ulos.
meillä myös lasketaan kolmeen. Auttoi hetken aikaa, kun poika oli pienempi, mutta viime vuosina poika on vaan raivostunut tuosta, kun ei kuitenkaan voi lopettaa/aloittaa tekemistä kolmeen laskiessa.