Anoppi sanoi että näytän

Ja sitten myös pysytte niissä.

Tekstin loppuosa kun kirjotan kannykalla, en jaksa enää kirjoittaa uusiksi. Jos haluatte auttaa niin kertokaa miten olette ratkoneet välejanne anopin kanssa/ yrittäneet ratkoa ja miten kävi?

ja näin ulkopuolisena tuollainen sanonta että odotat kaksosia ei tunnu mitenkään oudolta. Sanontaa on käytetty kautta aikojen.



Veikkaan että olet yliherkkä.



On normaalia olla lähisuvun kanssa tekemisissä, ei toki päivittäin. Et kertonut kuinka usein anoppi pyrkii seuraasi.

Mulla menossa 19. vko ja osan mielestä maha on hirveen suuri viikkohin nähden ja osa ei huomaa mitään. Omasta mielestä ihan sopiva.

Josanoppi on toisten elämään tunkeutuvaa tyyppiä joka ei osaa kunnioittaa rajoja niin on vihonviimeinen ratkaisu muuttaa anopin naapuriin.

että anoppi häiriköi yllätyskäynnein miniäänsä jatkuvasti.

on "vanhankansan sanonta" eikä tarkoita mitään pahaa! Näin anoppi minullekin sanoi. Mutta mitä tulee vatsasi kokoon ei sf mitta sitä kerro, miltä vatsa näyttää. Kohtu saattaa olla esim. eteenpäin kallistunut, jolloin vatsa näyttää isommalle, taas jos taaksepäin on se pienen näköinen. Itselläni kohdun asento muuttui synnytyksessä ja näin ollen samoilla sf mitoilla vatsa oli täysin eri näköinen ja mallinen.



Vanhuksien puheita kannattaa suodattaa, olla loukkaantumatta, sillä lapsi on kuitenkin heidänkin lapsenlapsi.



Mitä taas vierailuihin tulee, sanot vain; Kivaa kun poikkeat, mutta minulla paljon omiamenoja tällä viikolla, soittaisitko ja varmistaisit että sopii tulla?

- yleensä tälläinen hienovarainen vihje auttaa ymmärtämään.

aiheen ohi. Mulla oli saman kokoinen kohtu noilla viikoilla odottaessani kaksosia.



Anopin kanssa jouduin laittamaan joskus aikoinaan välit poikki, koska ei ymmärtänyt hyvällä. Niin kuin joku edellinenkin sanoi, on miehesi tehtävä "laittaa äiti kuriin". Selvät pelisäännöt milloin teille saa tulla kylään ja toivomus ettei arvosteltaisi joka asiasta. Ja perään maininta että halautte ehdottomasti isovanhemmat lapsenne elämään.

Odotat varmaan ensimmäistä? Olen myös osittain sitä mieltä että olet nyt herkimmilläsi ja otat tuon turhan vakavasti. Tai et ole vielä tottunut tapaan että anoppi sanoo asiat "suoraan?".



Kun odotin toista, anoppi kerran vilkaisi mun mahaa ja pyöräytti silmiään ja tuhahti. Uskoisin että tämä taas johtui siitä että nykyään raskausvaatteet on erilaisia kuin anopin aikaan. Minullakin oli päällä tiukka t-paita joka toi oikein mahan esille. No toista odottaessani olin jo tottunut ja lähinnä huvitti että tiesikö anoppi itsekään kuinka törkeältä se näytti.



Mutta ensimmäistä odottaessani mua ärsytti kaikki anopin kommentit. Pari kertaa kun lähdettiin sieltä itkin ihan autossa miehelleni että :Miksi helvetissä mun täytyy täällä ravata kun äitis on tuollainen kusipää?"

Usko pois, asia vain pahenee kun vauva syntyy. Anoppi tietää kaiken! Täällä anoppi ei välittänyt yhtään minun tavastani hoitaa lasta vaan teki kaiken paremmin. Myöhemmin kun lapsi alkoi syömään kiinteitä, anoppi antoi lapselle vaikka mitä sellaista mitä itse olin kieltänyt. Anoppi tiesi ettei ole allerginen, tai mitä saa antaa missäkin iässä.. Raivostuttavaa!!



Mutta hyvä neuvo jos tänne asti jaksoit lukea. Kannattaa pitää välit kunnossa anoppilaan. Se on myöhemmin mieletön rikkaus. Ja on tässäkin vaiheessa jos osaat sen sellaiseksi kääntää. Pakko omalta osaltani myöntää, että tuo kaikki tietävä anoppi, on kuitenkin luotettavin lapsenvahti mitä lähimailta löytyy. Anopista on myös iso apu muuten. Sen tapaa en vieläkään ymmärrä, enkä aina suodata, mutta osaan jo suhtautua siihen paremmin. Voin jopa vilpittömästi sanoa että on se vaan hyvä että se anoppi on olemassa!

tuo kaksos-kommentti nyt ollut sellainen, että sillä mitään pahaa tarkoitetaan välttämättä. Monilla on vain sen mallinen maha jo aika varhaisessa vaiheessa, että näyttävät odottavan kaksosia. Hoikemmilla se vatsan kasvu tietysti erottuu vielä paremmin.

Yllätyskyläilylle voit yrittää asettaa rajoja, itsekin olen miettinyt muuttamista vähän tarkemmin, nyt anoppiin on hyvät välit mutta jos muutetaan lähemmäs, niin tuppautuuko koko ajan kylään yllättäen.

Kyläily tuskin ainakaan vähenee lapsen synnyttyä, päinvastoin, ja sitten on arvosteltavana vielä lapsenhoitotaitosikin.

Ja täysin turha vatvoa sitä, mitä anoppi on muka ehkä tarkoittanut.

silloin en vielä tosin ollut raskaana ja nyt olen ja pelottaa kuinka päällekäyvä tuo anoppi on sitten kun lapsi syntyy.



Talo, jossa nyt asutaan, on appivanhempieni omistama ja heillä on itsellään toinen talo noin 30 km:n päässä. Viime kesänä tässä talossa oli aika iso remontti ja mieheni oli jatkuvasti auttamassa ja teki kyllä töitä sen eteen, että ollaan tässä saatu asua. Käsittämätöntä oli se, ettei anoppi suostunut millään, koskaan uskomaan jos oltiin sovittu miehen kanssa että nyt pidetään välipäivä (esim sunnuntai) ja haluttiin olla rauhassa kotosalla. Soittaa ensin aamulla että kohta ollaan tulossa taas töihin! Kun kiellettiin oli kuin seinille puhuisi ja puoli tuntia ja oli koko konkkaronkka pihassa ovea kolkuttelemassa!



Tuota toistui monta kertaa ja kerran mieheni raivostui niin tosissaan, että sen kuuli kyllä koko naapurusto, mutta tajusivat viimein, että meidätkin täytyy ottaa huomioon. Sen jälkeen on onnistuttu sopimaan asioista sovulla. Tilanteen teki hankalaksi että talon tosiaan omistivat appivanhemmat ja heillä on tietenkin oikeus tulla omaan taloonsa, mutta tällä hetkellä talo on myös meidän kotimme ja meillekin kuuluu osa päätösvallasta. Ei ole kohtuutonta pyytää viikossa yksi lepopäivä.



Anteeksi nyt pitkä sepustus, mutta pointti oli se, että toisinaan ei asioita tahdota hyvällä uskoa ja vaaditaan kovempia keinoja. Yllätysvierailut on meillä loppuneet kokonaan kun huomasivat lopulta että aloin minäkin olla räjähtämispisteessä. Vähän toisaalta hävettää kun oltiin töykeitä, mutta asia meni perille. Nyt ollaan kesän aikana muuttamassa pois OMAAN kotiin ja halleluja! Mutta toivon todella että lapsen syntyessä ei tarvitse mennä noin pitkälle, vaan uskovat hyvällä.



Suosittelen ap:lle että yrität hienovaraisesti sanoa ettet tykkää yllätysvierailuista, mutta jos ei mene perille, ei toisinaan jää muuta vaihtoehtoa kuin karjaista tosissaa.