Onko normaalia pelätä koko ajan että lapsille sattuu jotakin?

mutta jos ylenpalttista se tarkoittaa sitä että siirtää omaa ahdistustaan lapseen eli purkaa pelkojaan tämän kautta

Ahdistuneisuus voi liittyä masennukseen.

toiseten hoiviin. Ei myöskään ole normaalia antaa niiden pelkojen - joita siis kaikki normaalisti tuntevat - muuten vaikuttaa normaaliin elämään tai lasten kehitykseen rajoittavasti. Normaalia on se, että pelkää, mutta pitää itsensä aisoissa peloista huolimatta ja niiden kanssa.

Tottakai sitä aina miettii kaikenlaista, mutta ei kyllä pitäisi normi elämää haitata tuollainen pelko. Jos nyt baari-illat haluaa jättää väliin ettei lapsi joudu hoitoon niin se on ihan tervettä :) Mutta pakolliset menot, niin sitten on ongelma. MInä kyllä myönnän olevani vähän hölmö, soittelen 9v:lle väh. tunnin välein jos hän on ulkona.

ja kävinkin juttelemassa psykologin kanssa. Ei ollut normaalia edes silloin, kun olin edellisessä raskaudessa menettänyt vauvan loppumetreillä kohtuun, siksi stressasin uuden tulokkaan kanssa ja mietin että jos sille käy jotain. Nyt laske ajatuksesta irti, pikkuhiljaa vie isovanhemmille hoitoon.

Ymmärrän hyvin, että jokainen äiti haluaa hoitaa ja suojella lastaan kaikelta pahalta, mutta liika on liikaa! Seuraan hyvin läheltä tapausta, jossa äiti kokoajan miettii ja varmistaa, ettei lapsilleen tapahdu mitään. Okei, kyllä niin pitääkin tehdä, mutta... Jos lapsi vähänkin kaatuu pehmeällä nurmella, niin mielestäni ei tarvi heti voivoitella. Tai ylipäätään jos kuljetaan koko ajan lapsen vieressä, niin ettei lapsi saa itse kokea kunnolla tekemisiään, niin silloin pitää kyllä mennä itsensä ja miettiä, että miksi tekee niin? Lapselle täytyy antaa vapaus kokeille asioita itse ilman, että joku on koko ajan sanomassa/varoittamassa/nostamassa ylös yms.

Ymmärrätte varmasti mitä haen takaa?