En ole lapsirakas silti mulla on 2 lasta.

mutta en silti ole mitenkään lapsirakas, eli en jaksa kovinkaan paljoa perustaa vieraiden vauvoista tai lapsista.

Pitääkö rakastaa kaikkia lapsia? Kuka siihen pystyy.



Ikävää, jos omat lapset eivät herätä rakkaudentunteita. Minulle omat lapset rakkaita, toisten eivät niinkään. Eli en ole lapsirakas?

Aika outoa ja huolestuttavaa, jos ei ollenkaan rakasta omia lapsiaan. Sen sijaan äidin tai isän ei tarvitse tuntea mitään maailmoja syleilevää rakkautta kaikkiin lapsiin, tietenkään. Toivottavati yleiseen empatiaan ja toisten ihmisten kunnioittamiseen kykenee kuitenkin.

kun toisten mieliksi teet lapsia. Lapsiraukat :(

Kyllä minä omiani rakastan mutta en silti ole mitenkään lapsirakas, eli en jaksa kovinkaan paljoa perustaa vieraiden vauvoista tai lapsista.

Omani on minulle elämäänikin kalliimpi ja rakkaampi mutta en voisi vähempää välittää mistään yleisistä lapsijutuista. Kerhoissa ja puistossa kävin lapsen kanssa vauva/taaperoaikana koska koin että se on lapsen kannalta kiva. Itse tylsistyin kuollakseni. Muutama tosi läheinen "äitikaveri" minulla löytyy joilta saa mukavasti vertaistukea ja joille voi antaa vertaistukea mutta meitä yhdistävät muut asiat elämässä kuin lapset noin alunperin.

Olin onnesta soikea kun lapsi meni 2,5v iässä päiväkotiin. En siksi että olisin kaivannut takaisin töihin vaan siksi että lapsi selkeästi nautti jo muiden lasten kanssa leikkimisestä. Kyllä, raa'asti sanottuna ulkoistin sen että lapseni pääsee leikkimään muiden lasten kanssa lähes päivittäin ja joku muu aikuinen valvoo heitä. Silti teen lyhyttä päivää ja nautin siitä että pääsen viettämään aikaa lapseni kanssa iltapäivästä jo klo 14 lähtien. Nautin siis todella paljon lapseni kanssa puuhailusta mutta en siitä että valvoisin joukkoa lapsia jotka leikkivät (ja juttelisin samalla tyhjänpäiväisiä muiden äitien kanssa).

Josta pääsenkin seuraavaan asiaan. Kun lapsella alkoivat kaverisynttäriajat niin hankin samantien ensimmäistesta kaverisynttäristä lähtien ohjelmapalvelun joka on leikittänyt joka vuosi lapsia. Teen itse tarjoilut mutta olen tässäkin ulkoistanut tuon ison lapsilauman leikittämisen ja rekvisiitan hankkimisen muille. En vaan yksinkertaisesti saa mitään siitä että leikitän muiden lapsia.

Lopuksi voisin sanoa että arvostan aivan suunnattomasti päiväkodin henkilökuntaa (ja tietenkin myös esim. pph:ita). He tekevät sellaista työtä joka olisi minulle kauhistus ja yleensä vielä iloisella mielin (ainakin ulospäin mitä nyt vanhemmille näytetään) ja joka tapauksessa pienellä palkalla. Aivan uskomattoman upeita ihmisiä! Samoin arvostan kotiäitejä joilla on kasapäin lapsia ja jotka ovat kotona vuosikausia mutta hyväksyn täysin sen että minusta ei olisi vastaavaan. Omaa lastani (nyt 6v) en pois antaisi ja tosiaan puuhailu hänen kanssaan on ihanaa (tyttö kun on niin puuhaamme paljon keittiössä, leivomme jne, vietämme tyttöjen päiviä) mutta kauhuskenarioni olisi se että lapsia vipeltäisi jaloissa kolme, olisin vuosikausia kotona ja elämäni ainoa sisältö olisi lapset.