Mitä tehdä, kun 9 v. poika ei tee koululäksyjä?

Kannusta. Kehu jokaisen onnistuneen tehtävän jälkeen, anna lapselle vaikka mehutauko välillä. Anna positiivista palautetta aina kun läksyt on tehty

Ehkä pieni reality check, mihin se johtaa, jos ei läksyjä tee? Ja tarvittaessa kunnon sanktiot: toki palkinot, jos läksyt tulee tehtyä.

sinun tehtäväsi lapsen huoltajana on varmistaa ja valvoa, että läksyt tulee tehdyksi.

Ja läksyjen teosta ei lasta lahjota, ne vain kuuluu tehdä. Nyt sinun on korkea aika opettaa lapsellesi, että kaikki ei aina ole kivaa ja omasta mielestä ikäviäkin asioita pitää tehdä.



Lapsi (todellakin lapsi, 9v on joko 2. tai 3. luokalla) tekee läksyt heti tultuaan kotiin. Sitten kun läksyt on tehty ja tarkistettu (aikuinen siis tarkistaa) voi lähteä ulos, pelata tai mitä lapsesi nyt sitten tekeekin. Jos ei tee läksyjä: kaikki edut (peliaika, puhelin, raha, menemiset) pois.

Jos 9v pompottaa sinua jo nyt niin mitähän mahtaa olla edessa parin vuoden kuluttua?

läksyjen teosta ei palkita! Läksyt kuuluvat lapsen elämään, ne pitää tehdä ilman mitään palkkioita ja porkkanoita. Mitä ihmeen mussukoita oikein kasvatatte?

Viikkorahat nollaan, kaupasta tuot vaan perusruokaa, niin et poika pysyy elossa.



Tajuaa ehkä kiittää 5-10v päästä, mutta tässä kohtaa kauhea valitus.

sinun tehtäväsi lapsen huoltajana on varmistaa ja valvoa, että läksyt tulee tehdyksi.

Ja läksyjen teosta ei lasta lahjota, ne vain kuuluu tehdä. Nyt sinun on korkea aika opettaa lapsellesi, että kaikki ei aina ole kivaa ja omasta mielestä ikäviäkin asioita pitää tehdä.

Lapsi (todellakin lapsi, 9v on joko 2. tai 3. luokalla) tekee läksyt heti tultuaan kotiin. Sitten kun läksyt on tehty ja tarkistettu (aikuinen siis tarkistaa) voi lähteä ulos, pelata tai mitä lapsesi nyt sitten tekeekin. Jos ei tee läksyjä: kaikki edut (peliaika, puhelin, raha, menemiset) pois.

Jos 9v pompottaa sinua jo nyt niin mitähän mahtaa olla edessa parin vuoden kuluttua?

Miks sitten yrität nevvoo,psykö ppiskelia vai Tiedätkö sit mitä on edessä.Alkaa murros ikä ja muut kaikki poikien jutut näin se menee,yks hyvä neuvo PYSY AINA PUHE VÄLEISSÄ LAPSESI KANSSA,se toimii omat jo aikuisia .

En ole tuo, jonka kirjoitusta siteeraat, mutta olen aivan samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, ja minulla ON kaksi koululaista, 8- ja 10-vuotiaat.



Eli.



Alaluokilla tärkein asia, mitä opetellaan, on koulunkäynti. Ei lukeminen, laskeminen jne., vaan todellakin se luokassa olo, opettajan ohjeiden kuunteleminen ja noudattaminen - ja läksyjen teko.



Siihen, miten läksyihin suhtaudutaan, pitää siis kotona panostaa heti ekalta alkaen ja olla tarkkana.



Paras tapa on tehdä läksyt aina tiettyyn aikaan ja vanhemman on syytä valvoa, että ne on tehty asianmukaisesti. Jos vanhempi ei ole kotona lapsen tullessa koulusta, ne läksyt voi sopia tehtäväksi vaikkapa klo 4. Ei kovin myöhään kuitenkaan, jotta lapsi ei ole väsynyt ja jotta mahdolliset sanktiot (peliajan menetys, tv-kielto tms.) ehtii panna heti toimeen.



Jos ongelmana on, ettei lapsi myönnä läksyjä tulleen, voi sopia opettajan kanssa ainakin alussa, että opettaja ilmoittaa vaikkapa Wilman kautta tai sähköpostitse välittömästi laiminlyönnit. Tai vaikkapa kirjaa läksytehtävät kuulakärkikynällä kirjaan niin, ettei niitä voi lapsi kumittaa pois.

Meillä tulee läksyjä aina ma-to, perjantaisin ei tule. Monesti poika on valehdellut, ettei läksyjä tule, mutta kyllähän niitä vaan löytyy, kun tiedän että onhan niitä annettu ma-to.



Meilläkin oli aikamoista venkoilua läksyjen kanssa, nyt on jo kumminkin oppinut, että pakkohan ne on tehdä. Yritää luistaa kuitenkin vielä välillä. Jos vinkuu ettei halua tehdä, sanon ettei sitten katsota tänään (ehkä myös huomenna, tai jopa koko viikkoon) tv:tä. Tai keksin muita rangaistuksia.



Siispä istuta poika joka päivä pöydän ääreen, ja vahdit vaikka vieressä että kaikki läksyt on tehty. Jos ei halua tehdä, niin kiristä että sitten ei saa vaikka mennä kavereille, katsoa tv:tä, pelata pleikkaria, ei saa viikkorahaa tms. On kyllä itsepäinen poika jos ei tee kun istut siinä vieressä.

sinun tehtäväsi lapsen huoltajana on varmistaa ja valvoa, että läksyt tulee tehdyksi. Ja läksyjen teosta ei lasta lahjota, ne vain kuuluu tehdä. Nyt sinun on korkea aika opettaa lapsellesi, että kaikki ei aina ole kivaa ja omasta mielestä ikäviäkin asioita pitää tehdä. Lapsi (todellakin lapsi, 9v on joko 2. tai 3. luokalla) tekee läksyt heti tultuaan kotiin. Sitten kun läksyt on tehty ja tarkistettu (aikuinen siis tarkistaa) voi lähteä ulos, pelata tai mitä lapsesi nyt sitten tekeekin. Jos ei tee läksyjä: kaikki edut (peliaika, puhelin, raha, menemiset) pois. Jos 9v pompottaa sinua jo nyt niin mitähän mahtaa olla edessa parin vuoden kuluttua?

Miks sitten yrität nevvoo,psykö ppiskelia vai Tiedätkö sit mitä on edessä.Alkaa murros ikä ja muut kaikki poikien jutut näin se menee,yks hyvä neuvo PYSY AINA PUHE VÄLEISSÄ LAPSESI KANSSA,se toimii omat jo aikuisia .

isoimmat jo murrosiässä. Siinä olet oikeassa, että puhevälit pitää säilyttää - mutta se ei tarkoita, että lapset saisivat tehdä mitä lystäävät. Vanhemman pitää olla aikuinen ja asettaa lapselle rajat. Läksyt pitää hoitaa, piti lapsi siitä tai ei.

Ja en ole psykologian opiskelija (sitä ilmeisesti yritit sanoa) vaan 15 vuotta opetustyötä tehnyt ope :)

Pojalla ei ole järjessä mitään vikaa, mutta jostain syystä hän ei viitsi tehdä läksyjä, vaikka kuinka patistaisin. Välillä annan olla koko aiheen, mutta kun opettajalta tulee jatkuvasti palautetta, niin pakkohan jotain on yrittää. Mikä muu auttaisi kuin lahjominen? (en tykkää oikein lahjomisesta koluläksyjen yhteydessä).

Eikä siitä tarvitse neuvotella.

Jos ei koulu maita, niin sitten seuraavanlaisia rangasitustoimenpiteitä:

- kaikki tietokone ym. pelit pois

- tv:tä ei katsella

- mieleinen harrastus loppuu ja justiinsa

- ei kavereille

- viikkorahat pois

Näistä kun otat ensimmäisen käyttöön ja vaadit, että läksyihin käytetään 30-45 min. niin eiköhän ala tepsiä.

Älä anna livetä käsistä tässä vaiheessa.

Konkreettisesti minä kumitan, jos tyttö tekee virheitä ja sitten ratkotaan yhdessä kohdat, joissa todella takkuaa. Nyt on alkanut sujumaan, kun tätä on tehty koko lukukausi.



Oikeasti osa varsinkin matematiikan tehtävistä on ohjeistettu aivan huonosti kakkosluokan kirjassa. Miten lapsi ymmärtää tehtävän, jossa ainoa tehtäväksianto on "Päättele" tai "Pohdi". Siinä minullakin on ollut pohtimista tytön kanssa tuon tuostakin. Tai rivit on niin lyhkäisiä (tuon ikäisen käsiala voi olla vielä aika suurta tai repsahtaa välillä kookkaaksi), että saa kirjoittaa puolet lauseista kirjan keskitaitoksen reunaa pitkin ylös tai alas. Jospa teette yhdessä, niin näet mihin yksityiskohtaan homma takkuaa. Voi olla tosi minimaalinenkin asia kyseessä.

Kyllä se niin on, että ne läksyt tehdään.Piste. Ei siinä mitkään lahjomiset ja venkoilut auta. Poika istukoon sit pöydän ääressä niin kauan, että hommat on hoidettu. Kivinen tulee olemaan tie ainakin alussa, mutta nyt sulla on viimeiset mahdollisuudet saada homma kuntoon. Parin, kolmen vuoden päästä (kun murrosikä pukkaa päälle) peli alkaa olla menetetty, jos nyt lepsuilet yhtään sen asian suhteen. Sinä olet se, joka välittää lapselle viestin siitä, että läksyt on pakko tehdä. Ei siinä kysellä lapsen mielipidettä tai vain "anneta olla koko aiheen". Suosittelen taistelemaan asiasta pojan kanssa NYT eikä sit vuosien päästä, kun poika on jo jäänyt jälkeen asioissa ja kaikki on muutenkin pirun hankalaa murrosiän vuoksi.



Paljon (liikaa) olen näitä tapauksia nähnyt ja erilaisissa palavereissa työni puolesta istunut. Oikein surettaa nähdä niitä yläkoululaisten vanhempia, joilla huoltajuus on täysin hukassa/menetetty. Lapsi sanelee ehdot ja määrää koko perhettä. Ja näitä on paljon. Pienistä asioista kaikki on aikoinaan lähtenyt, mutta kun lapsi huomaa, että jollakin tietynlaisella käytösellä saa jotain asioita periksi, niin sellaista käytöstähän lapsi alkaa käyttää hyväksi.



Toivottavasti SINÄ nyt heräät ja huomaat, kuinka salakavalasti poika sinulta valtaa nyhtää. Nyt joku asia tuntuu sinusta mitättömältä, mutta vuosien päästä huomaat, että asiat on kasvaneet ja paisuneet todella suuriksi. Ja silloin ollaan jo kaulaa myöten sonnassa... sieltä on enää vaikea omin avuin päästä pois.



Terv. sekä ala- että yläkoululla työskennellyt erityisope, kolmen lapsen äiti

Meillä alaluokkalaiset tekevät tekemättömät läksynsä koulussa välitunnilla, isommat jäävät koulun jälkeen tekemään (jos unohtelu on toistuvaa). Ja unohduksesta tulee heti ilmoitus Wilmaan, joten vanhemmat tietävät koko ajan missä mennään. Mun lapset tosin on niin tunnollisia, että saavat kauheat paineet yhdestäkin unohduksesta; pikemminkin joudun vakuuttamaan heille ettei se haittaa jos joskus on läket tekemättä :-)



Nyt kuulostaa siltä, että teitä on siinä kaksi aika avutonta vahtimassa yhtä itsepäistä kapinallista. Sinä et saa poikaa pakotettua läksyjen tekoon eikä opettaja keksi muuta konstia kuin lappujen lähettelyn. Mitäs jos sopisit opettajan kanssa keskustelun, jossa lapsen kanssa kolmistaan puhutte asiasta ja kerrotte mitkä on vaihtoehdot (jokin sanktiohan läksyjen tekemättömyydestä pitäisi koulustakin tulla)? Ennen neuvottelua tietenkin puhut open kanssa puhelimessa ja sovitte yhteisestä linjasta.



Meillä oli nuorimman kanssa läksyjen sijaan ongelmia koulukäyttäytymisessa ja ne on saatu ratkottua tiiviillä yhteistyöllä opettajan kanssa. Pidimme palavereita, seuraismme tilannetta ja puutuimme aina heti, kun jotain ilmeni. lapi koki varmaan olevansa tosi tiukassa lieassa, mikä oli hetken aikaa ihan hyvä. Nyt kun taas sujuu paremmin, hänellä on enemmän vapauksiakin.

katson että läksyt tulevat tehdyksi. Joka päivä tarkastan, mitä tuli läksyksi (lapsi sanoo että ei tullut läksyjä, mutta kummasti aina on kuitenkin ollut läksyjä) ja pidän huolen vaikka kädestä pitäen (olen sitäkin tehnyt) että ne tulevat tehdyksi.