Kärttyisän vanhuksen (omais)hoitaminen, kokemuksia?

Hänellähän täytyy olla joku joka hoitaa päivittäiset raha-asiat koska selvästi hän ei niitä itse pysty hoitamaan. Voisitte sopia jonkinlaisesta tilistä kauppaan tms eli ei kai kukaan oleta että omistasi maksat. Onko mammalla minkäänlaista lääkitystä? Muistilääkitystä? mielialaan mitään? Yritä ymmärtää että sairaus muuttaa ihmistä. Alzheimerin tauti on juuri sikiskin raskas omaisille koska se tuhoaa persoonan. ihminen saattaa muuttua niin ettei häntä enää omaiset tunnista käyttäytymisen perusteella.

Tottakai pitää olla kaikki kulut ja maksut selvillä heti kun tuollaiseen ryhtyy! Samoin pitää tietää mitä sitten kun alkaa menna niin hankalaksi ettei enää kotona pysty hoitamaan.

Ei kukaan ole nykyisin enää piika kuten ennen.

he ovat ammattilaisia ja hoitavat kaiken puolestasi. sinun tarvitsee enää mennä kyläilemään sinne :) alzheimer potilaan hoitaminen on raskasta, tiedän sen koska olen suljetulla dementiaosastolla töissä. Ihmisen persoona muuttuu aivan täysin, kiukkuisuus, agressiivisuus kuuluu taudinkuvaan. Kannattaa ottaa kotihoitoon yhteättä, että tulevat kartoittamaan tilanteen ja katsovat kauanko hän voi enää asua yksin kotona. Joillakin tauti etenee niin kovaa vauhtia, että on vaarallista olla yksin kotona.

raha-asioiden hoidosta en tarkkaan tiedä, enkä lääkeasioistakaan. Hänellä on 4 lasta, kaipa he hoitavat. Minun roolini oli alkuun käydä pitämässä seuraa, sitten vähän autella siivouksessa, sitten tehdä viikkosiivous ja käydä kaupassa, nyt käydä melkein joka päivä laittamassa ruokakin. Mamma on tosi hankala, ei kuuna päivänä antaisi jonkun vieraan hoitajan tulla kotiinsa. Minut hän tavallaan hyväksyy, siis muille kehuu, mutta minulle v***lee kaiket päivät.



Kauppaostokset ovat pieniä päivittäistavaroita. Minulle jätetään kaupparaha, ja tuon aina kuitenkin ja vaihtorahat takaisin. En todellakaan halua sekaantua mihinkään raha-asioihin.



Tukea kaipaisin vaan tähän henkiseen puoleen. Yritän ajatella, että hän on sairas eikä ymmärrä puheitaan ja että hänellä ei ole muita joille kiukutella, mutta silti melkein itkettää, kun on vaan niin laiska työtön kotiäiti, joka ei osaa mitään oikeaa kodinhoitoa kuten ennen vanhaan.



ap

hänen kanssaan asiat tulevat menemään henkisesti vielä vaikeimmiksi koska tauti etenee. Ota yhteyttä kotihoitoont. T.5

ja lisäys, että mamma pitää langat tiukasti käsissään, mitä tulee yksityisasioihin kuten pankkiin ja terveydenhuoltoon. Käy aina näissä jonkun kyyditsemänä eikä huoli ketään mukaansa kuuntelemaan. Hän on mielestään keskivertoa fiksumpikin ja haluaa palvelua vain kotitöissä (joita ei kylläkään oikeastikaan jaksaisi tehdä).



Ap

hoidettavalla on 4 aikuista lasta, on kyllä heidän asiansa lähiomaisina järjestää äitinsä hoito. Minusta et oikein voisikaan heidän ylitseen ottaa yhteyttä viranomaisiin. Tuo yksi lapsihan tuntuu ymmärtävän tilanteesta aiheutuvan vaivan ja kustannukset, joten puhupa hänelle ensin!

olisi paikallaan. Ota yhteys siihen kotihoitoon tms, mitä nuo asiaa tuntevat ehdottivat.

Vaikka muori ei aluksi kotihoidon työntekijöitä hyväksyisikään, niin kyllä se siitä lähtee kulkemaan ajan kanssa.. Kokemusta asiasta löytyy monien vanhusten kohdalta, eli ota vain rohkeasti yhteyttä alueen kotihoitoon äläkä ota itsellesi noin valtavaa "taakkaa". :)

ehkäpä erilailla, mutta omassa työpaikassani ei kotihoidon toimenkuvaan kuulu siivous..Toki käyntien yhteydessä yleisiisteys huolehditaan sekä 2krt kk imurointi. Mutta valitettavasti muita siivous-palveluja ei saa. Tämä asia kuitenkin selviää jo soittamalla, ja yksityiset palveluntuottajat on sitten erikseen. Kaikesta voi sopia..

ja lisäys, että mamma pitää langat tiukasti käsissään, mitä tulee yksityisasioihin kuten pankkiin ja terveydenhuoltoon. Käy aina näissä jonkun kyyditsemänä eikä huoli ketään mukaansa kuuntelemaan. Hän on mielestään keskivertoa fiksumpikin ja haluaa palvelua vain kotitöissä (joita ei kylläkään oikeastikaan jaksaisi tehdä). Ap

Jos oikeasti pystyy pankki ja lääkäriasiat. Jo aikojen muistaminen vaatii paljon. Onko hänellä diagnosoitu noi muistisairaudet vai onko se sukulaisten mielipide.

Siis lopetat auttamisen ja annat omaisille aikalisän.

Voit tietysti ehdottaa, että palkkaisivat sinut.

Kestäisitkö ilkeyden paremmin jos saisit siitä rahaa? Isoäidin raha-asiat pitää hoitaa kuntoon ja niiden on oltava selkeitä, ei mitään "korvataan silloin sun tällöin". Tilinkäyttöoikeudet yms. kuntoon.

Omasta kokemukseta tiedän, että dementikon hoitaminen ON raskasta. Hänen käsityksensä todellisuudesta on hämärtynyt, joten ei pidä ottaa mitään ilkeyksiä itseensä vaan antaa niiden olla.

Pidätkö isoäidistä yhtään, tunnetko minkäänlaista lämpöä häntä kohtaan, vai onko hotosuhteenne vain käytännön järjestely (pakkopulla)? Tunsitko hänet ennen dementoitumista?

Onko isoäiti yhtään omatoiminen, pyörätuolissa vai vuodepotilas? Voitteko käydä ulkona nyt kun on niin kaunista?

Pitääkö koskettelusta, paijaamisesta, tukan kampaamisesta, jalkojen hieromisesta, laulelusta?

Vietätte te päivänne miten vain, niin haluan rohkaista sinua: sinulla on hyvä elämän oppitunti, josta on paljon iloa tulevina vuosina. Mutta raskasta on, raivostuttavaa ja sietämätöntä myös.

kiukkuisen vanhuksen hoitamisesta. Hän pyytää rahaa lainaksi ja koskaan emme ole saaneet takaisin. Pulaankaan emme halua läheistä jättää. Palkaksi satelee kiroilua ja solvauksia. Hän on täysin kotihoidettava. Ei ole helppoa.

ja lisäys, että mamma pitää langat tiukasti käsissään, mitä tulee yksityisasioihin kuten pankkiin ja terveydenhuoltoon. Käy aina näissä jonkun kyyditsemänä eikä huoli ketään mukaansa kuuntelemaan. Hän on mielestään keskivertoa fiksumpikin ja haluaa palvelua vain kotitöissä (joita ei kylläkään oikeastikaan jaksaisi tehdä). Ap

sanoa ohjeita, mutta tiedän että kun olet siinä tilanteessa, niin asemasi ei ole helppo. Toisaalta haluat auttaa ja toisaalta se on liian kuluttavaa. Toivotan vain jaksamista sinulle.

nimenomaan haluan pysyä erossa noista raha-asioista. Mutta kauppa-asioiden hoitamisessa on välttämätöntä käyttää rahaa ts. maksaa ostokset tavalla tai toisella. Roolini on pikkuhiljaa kasvanut ja kasvanut, aiemmin olin siis vain seuranpitona ja siivoilin. Mutta en todellakaan maksa omista varoistani kenenkään muunkaan ostoksia.



Mamman tunsin jo ennen sairastumista, josta on kyllä diagnoositkin. Osalla sukulaisista on enemmän ongelmana uskoa niitä, siksi kai "järeimpiin" hoitopalveluihin ei ole ryhdytty. Mamma on aina ollut vähän erikoinen, kärkäs mielipiteissään, hyvä arvostelemaan muita, kuitenkin yksinäinen ja seurankipeä. Toisinaan, yhä edelleenkin, mukava. Riippuu päivästä. Hyvä kysymys, jaksaisinko haukkumista paremmin jos saisin siitä rahaa. Ehkä jonkun aikaa, voisi ainakin ajatella, että tästä saa palkkaa. Mutta lopullista ongelmaa se ei poista. Olisi kiva joskus kuulla joku ystävällinen sana tehdystä työstä. Tällä hetkellä mamman mielikuva näyttää olevan se, että minulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin hänen auttamisensa, ja joskus tuntuu että hän sekoittaa minut tyttäriinsä. Vihjailee esim jatkuvasti, miten hän aina auttoin äitiään joka päivä koko ajan, eikä vain pari tuntia päivässä kuten minä.



Terveisin Ap ja avautuminen

jos olisit omaishoitaja saisit lakisääteiset vapaapäivät. Itse olen vammaisen pikkutyttöni omaishoitaja, ongelmat on ihan eri kuin sinulla...auttaako jos suhtautuu kaikkea suusta tulevaa sontaa sairauden aiheuttamaksi puheeski. On varmasti hankalaa olla kun on pihalla ja sekaisi ja olo on huono. Sitä sitten kylvää ympärilleen. Oikea ihminen sairauden takaa häipyy hiljalleen, mutta silti siitä kärtystä täytyy pitää huolta. Ja hakea apua kauan ennen kuin tuntuu ettei enää jaksa.

up

Vierailija kirjoitti:

up

Miksi? Eiköhän aloituksen mamma ole kipannut jo, 10v vanha ketju kuitenkin...