Kumpi on lapsen kannalta parempi, jos vain toinen valinta on mahdollinen?

Suunnilleen 3-vuotiaaksi lapselle on parasta kotiarki sellaisine virikkeineen, jotka eivät maksa juuri mitään: ulkoilu, vierailut, kerhot, kirjasto, leikkiminen. Siitä eteen päin vaaka kallistuisi sen puolelle, että rahalla hankittujen kokemusten ulkopuolelle jääminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Tai viimeistään kouluikäinen kaipaa mahdollisuutta olla samanlainen kuin kaverit (vaatteet, harrastukset, retket ja muut menot)

Ai jos molemmat töissä, lapsella ei ole turvallista arkea? ja jos toinen kotona, ei voi saada "arjen ulkopuolisia kokemuksia", mitä ikinä ne onkaan? Matkustelu?

ei alle 3v. vielä tarvitse niin paljon niitä virikkeitä. Parhaimmat virikkeet koetaan vanhempien kanssa.

tarkoitan nimenomaan tilannetta, jossa ne sulkevat toisensa pois tai ainakin heikentävät toisiaan. Vaikkapa pikkukoululainen joutuu olemaan iltapäivisin yksin kotona, mutta perhe voi työtulojen vuoksi matkustaa usein. Tai lapsen harrastusten pitää olla hyvin halpoja tai ilmaisia, mutta vanhemmilla on paljon aikaa läsnäoloon.



T. Ap

Täytyykö äidin palata äkkiä töihin, että koululaiset saavat merkkifarkkunsa?

ilman muuta molemmat vanhemmat töihin

täällä aina jeesustellaan kuinka taapero ei tartte reimateccejä vaan enemmän äidin aikaa. Mutta kyllä on teinillä ankeeta, jos äiti haluaa lusmuta kotona vaikkapa 3 ja 5 vuotiaiden sisarusten kanssa ja teini ei saa koskaan ikinä yhtään mitään harrastusta / merkkivaatetta / tietokonetta / muuta nuorisotavaraa tämän takia.

Kaikissa perheissä ei tosiaankaan ole kahta lasta kahden vuoden ikäerolla. Se tuntuu unohtuvan näiltä kotihoidon kannattajilta.

Täytyykö äidin palata äkkiä töihin, että koululaiset saavat merkkifarkkunsa?

Joskus vaan pitää päästää irti siitä unelmasta, että oma läsnäolo olisi lapselle se arvokkain asia. On vaan hyväksyttävä, että ne merkkivaatteet, harrastukset ja kavereiden kanssa kulkeminen ovat yhdessä vaiheessa tärkein juttu.

Meillä on 8v ja 6v lapset enkä ole ollut töissä muutamaa parin kk projektia enempää esikoisen synnyttyä eli yli kahdeksaan vuoteen.

Lapset ovat kummatkin menneet kerhoon 3-vuotiaina ja päiväkotiin aamupäiviksi (9-12 tai -13) 4-vuotiaina.



Tämän valinnan takia emme pysty tarjoamaan heille suurta asuntoa ja ulkomaanmatkoja, mutta ainakin vielä olemme sitä mieltä, että leppoisa arki painaa vaakakupissa enemmän.

ja vanhemmat töissä. Toimii. Vaikka ei kukaan tätä kysynyt.

Toisen vanhemman poisjäänti työelämästä, jolloin lapsella on aina mahdollisuus turvalliseen arkeen vai kummankin vanhemman osallistuminen työelämään, jolloin lapsella on mahdollisuus saada arjen ulkopuolisia kokemuksia ja virikkeitä. Ei siis näitä vastauksia että meillä on varaa kumpaankin, vaan kysyn oikeaa valintatilannetta.

Riippuu siitä minkä ikäinen lapsi on. Jos kyse alle kolmevuotiaasta niin kannattaa toisen vanhemmista jäädä kotiin. Ei vaan lapsen kannalta parasta vaan myös vanhempien.

Mun mielestä sä kysyt väärää asiaa. Perhe ei voi toimia niin, että ajatellaan vain osan perheenjäsenien parasta, vaan on ajateltava kaikkien parasta.



Mieti kumpi noista ratkaisuista on parempi teidän koko perheelle.

Vuosien kokemuksella hyväksi todettu.

Työajat soviteltu niin, että toinen on aamut lasten kanssa ja toinen iltapäivät, kiitos liukumien.

Siis toinen täyttä päivää ja toinen osittaisella hoitovapaalla.



Meillä on toimittu hyvän tovin näin ja on mukavaa elämää.

kummankin vanhemman osallistuminen työelämään, jolloin lapsella on mahdollisuus saada arjen ulkopuolisia kokemuksia ja virikkeitä.

Meinasitko, että päiväkoti on tässä maailmassa ainoa paikka saada "arjen ulkopuolisia kokemuksia ja virikkeitä"?

Joku on kyllä nyt ymmärtänyt ihan väärin.

päiväkodinkin ulkopuolisia kokemuksia, joihin tarvitaan ihan vaan rahaa. Ulkomaanmatkoja, kalliita harrastuksia, niihin kuljettamista, harrastusvarusteita jne. Tuskin tässä nyt tarkoitetaan töihin menoa vain siksi että joku pääsee päiväkotiin. Sinne pääsee muutoinkin.

Jos kyse allekolmevuotiaasta, kyllä kannattaa silloin asettaa lapsen etu ensisijalle. Taapero on taapero vaan lyhyen aikaa,kyllä vanhemmatkin ehtii toteuttamaan itseään vähän myöhemminkin, elämä on loppujenlopuksi melko pitkä.

On paljon harrastuksia, jotka eivät maksa maltaita. Ulkomaanmatkat eivät ole mitään välttämättömiä kenellekään. Ja lapsille tekee hyvää oppia, ettei kaikkea aina voi saada!

Joten aika kummallista vastakkainasettelua....